Olen koditon tai en, elän siis olen...

jormas: päivis oli kirjoittanut eilen ansiokkaasti hyväntekeväisyyskonserteista, jotka toki ovat yksi oiva tapa kantaa yhteiskuntavastuuta. Ja mitäpä sitä laulaja muuta perin hyvin osaisikaan, kuin käyttää niitä lahjoja, jotka ovat itselle isossa jaossa tulleet.

Ehkä kaikki hyväntekeväisyyskonserteista on pyritty pukemaan ihmisiä kosiskelevaan ja omaatuntoa kolkuttavaan muotoon. Osa näistä rahankeräyksistä ja -kerjäyksistä on ikävä kyllä pelkkää huuhaata ja rahanahneiden sekä vikkelä- ja lipeväkielisten helppo-heikkien tapoja täyttää omat taskut maallisella manmonanalla.

Minun on vaikea myös ymmärtää, että Suomen yltäkylläisyyden keskellä tarvitaan Lastenklinikan Kummien tapaisia järjestöjä, koska mielestäni sairaat lapset jos ketkä, tarvitsisívat yhteiskunnan keräämistä verovaroista kaiken tarvitsemansa.

Aivan oma lukunsa ovat sitten maat ja muut, joilla ei yksinkertaisesti ole rahaa eikä muitakaan mahdollisuuksia auttaa kaikkia vaikkapa luonnonkatasrofin sattuessa. Sinne on apu paikallaan, sillä vastuuta on hyvä itse kunkin konkreettisesti tuntea ja toimia sen mukaan myös maamme rajojen ulkopuolella.

Toki apua tarvitaan Suomessakin, joka usein ikävä kyllä on tahto ja asennekysymys. Auttamisen pitää olla trendikästä ja muutenkin "in", jotta siihen oman taskun pohjalta kolikko tai muuten auttava käsi irtoaa.
Tästä sain kokemusta siitä, että Sininauhasäätiö järjesti parikin valtakunnallista, asumiseen liittyvää keräystä. Tosi laihoin tuloksin, sillä erikseen seurakunnilta kerjättyjen kolehtilahjoituksen lisäksi taisi suurin anti olla, kun täyttäessäni 60 vuotta, pyysin muistamiset kohdentamaan asunnottomien auttamiseksi.

Mutta mikä on vialla?  Luin nimittäin juuri lehdestä, että pääkaupunkiseudulla asunnottomien määrä on pysynyt samana ja heitä on edelleen tilastojen mukaan noin 6000.

Siihen joku minua viisaampi oli samassa yhteydessä todennut, että ratkaisu on yksinkertainen, lisää pieniä asuntoja.
Mutta yli kolmekymmentä vuotta asunnottomuuden parissa työtä tehneenä, väitän aivan muuta. Mielestäni on edelleen niin, että ihminen, joka kaikin tavoin kykenee hallitsemaan elämänsä kaikki osa-alueet ilman tukea ja apua yhteiskunnan edellyttämällä tavalla, kykenee myös saamaan ja pitämään asuntonsa. Tarvitaan siis monipuolista tukea, asumisen raamitusta sekä asennemuutosta mitä siedäme ja mitä emme. Sillä ihminen ei lakkaa olemasta sillä, että hän elää ja asuu kadulla, vaan lisää ahdinkon lisäksi kaikkien turvattomuutta.

Asunnon saaminen voisi tarkoittaa omilta tutuilta kulmilta pois muuttamista, sillä valtakuntamme on pullollaan tyhjiä asuntoja ja kokonaisia kerrostaloja puretaan siksi, että niihin ei saada asukkaita.
Tämäkin on puppua, sillä asukkaita saataisiin, mutta ne saattavat olla sellaisia, joita kunta tai kuntalaiset eivät halua lintukotokuntaansa. Silloin ei ole kykyä eikä haluakaaan kantaa vastuuta edes suomalaisista.

Näin itsenäissyyspäivän läheisyydessä olisi itseni lisäksi muidenkin syytä muistaa, että toista oli, kun kansamme miehet lähtivät sotaan ja naiset muihin sodan vaatimiin tehtäviin esimerkiksi lottina. Kun kutsu tuli, ei kyselty paljonko juot viinaa, tarvitsetko asumiseesi tukea tai muuta sellaista. Kun vuosia rintamalla korsussa asui, katsoi päivin hereillä ja öisin unessa vihollisen kiväärin piippuun, oppi siinä, jos ei hyväksymään, niin ainakin sietämään myös toisen tapoja viereisellä petillä.

Jopa eläimillä on paremmin pullat uunissa kuin
asunnottomalla ja kodittomalla ihmisellä

Ne ketkä hengissä selvisivät ja palasivat kotiin, olivat siten itse vailla asuntoa, sillä pommikoneet olivat vieneet monen kodin. Usea aivan aiheesta koki, että kodittomuus oli yhteiskunnan taholta kohtalaisen huono "palkka" maan puolustamisesta ja rintamalla vietetyistä vuosista. Moni mies suurissa asutuskeskuksissa majoitettiin niin sanottuihin pommisuojiin ja vastaaviin, sillä asuntoja ei yksinkertaisesti kaikille ollut.

Moni nykyisistä asunnottomista on edellä mainittujen poikia ja tyttäriä.  Mutta kuten sanottu, valtakunnassamme on merkittävästi asuntoja tyhjillään ja asunnottomia yhtä aikaisesti melkoinen määrä. Vain se puuttuu, että joku äänensä kuuluville saava parahtaa, että se on maahanmuuttajien vika.