Walking Street

jormas: Toden totta. Päivis kirjoiti joulutuntuman etäisyydestä Thaimaan auringon alla yli 30 asteen keleissä. Mutta minä haluan ensi jouluksi Suomeen, sillä viime vuonna osoitteenmuutosilmoitus Korvatunturille ei toiminut ja joulupukki ei tullut Thaikotiimme lainkaan. Muuta selitystä en keksi sille miksi lahjapöytäni pysyi tyhjänä, nyyh. Kilttikin olin ollut. Kuten aina. Ainakin omasta mielestäni.





Pohjois-Pattayan rantakävelykatu

Mutta tänä jouluna ovat asiat toisin. Istun visusti koti-Suomessa ja varmistan, että pukilla on oikeat koordinaatit tulla kiltin-jormaksen luokse runsaine lahjasäkkeineen. No, tämä oli leikkiä, sillä itse asiassa minä en paljonkaan arvosta lahjojen hankkimista ylipäätään jonain määrättyinä päivinä tai ajankohtina. Mukavaa minusta on sen sijaan joskus yllättää lahjalla tai tulla yllätetyksi ilman mitään, varsinkaan näkyvää syytä.Tänä aamuna otimme päiviksen kanssa hieman uutta tuntumaa aamulenkkeilyymme ja ajoimme moottoripyörällämme Pohjois-Pattayan rantabulevardin pohjoispäähän, josta aloitimme joka aamuisen kävelysessiomme tällä kertaa.
Lompsutimme koko reippaan parin kilometrin hiekkarannan ja Walking Streetin päälle. Se sinällään on veikeä paikka, koska se jos joku, muuttaa yöksi muotoaan ollen koko Pattayan seudun tunnetuin tyttöjen ympärillä pyörivän yöelämän keskus.

Myös koiramaailman kaunotar tarvitsee
leponsa raskaan yön jälkeen

Mutta aamulla se on kovin hiljainen. Joskin niitäkin kuppiloita on, jotka eivät sulje oviaan koskaan. Päivällä se on vilkas katu, joka on sallittu silloin myös autoille ja mopoille. Kello 18 maissa sulkeutuvat portit moottoriajoneuvoliikenteeltä ja alkaa ilta ja yö "syntisine" menoineen.

Pohjois-Pattajan rantakatu sinällään on oikein hyvin hoidettu. Paremmin kuin kotikaupunkimme Jomtien rantamaisemat. Jomtien toinen nimi joissakin kartoissa on Etelä-Pattaya.
Muutenkin meno siellä eli meillä on huomattavastikin verkkaisempaa ja rauhallisempaa. Mutta elämää riitää molempiin vaikka muille jaettavaksi..