Koh Samet on luonnonsuojelualuetta, mutta suosittuna turistisaarena luonnosuojelu on vaikeaa. Tai ainakin suurelta osalta turisteista se näkyy unohtuvan. Edes Pattayalla en ole nähnyt niin paljon lasinsiruja rannoilla. Onneksi emme niihin tallanneet, vaikka enimmäkseen kuljimmekin paljain jaloin.
Ajoimme Koh Sametin vastarannelle Phantomilla, joka jäi rannan parkkiin. Lähtösatama oli jonkin sortin kunnallinen laituripaikka Ban Phenissä. Onneksi sataman nimi jäi mieleen, sillä paluulippumme kelpuutettiin laivaan, joka rantautuikin aivan eri laituriin. Emme olleet varanneet yöpymispaikkaa etukäteen. Emmehän edes lähtiessä tienneet, montako päivää viivymme saarella.
Ensimmäisen yön vietimme halvahkossa bungalovissa ja toisen yön toisella rannalla ihan eri laatu- ja hintaluokan majoituksessa. Suunnittelimme tekevämme joskus patikointiretket, jolla kiertäisimme saaren ympäri ja yöpyisimme aina sopivan päivämatkan jälkeen. Jo nyt innostuimme kokeilemaan kävelyä ja vaihdoimme rantaa nousemalla saaren poikki korkean mäen ylittävän, todella huonokuntoisen tien kautta. Paluumatkan teimme rantoja ja polkuja pitkin takaisin saaren pääsatamaan.
Vong Duengin hiljainen ranta aamulla kukonlaulun aikaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti