Ranta numero 33

päivis: Luin äskettäin Rosa Liksomin Finlandia-palkitun kirjan nimeltä Hytti numero 6. En voi sanoa pitäneeni siitä. Erityisesti siinä tökki toisen päähenkilön, venäläismiehen suuhun laitettu jatkuva navanalapuolinen puhetulva. Täällä Pattayalla olen törmännyt samanlaiseen puheeseen, joten Liksomin teksti voi hyvinkin "perustua tositapahtumiin". Kirja tosin sijoittuu Neuvostoliittoon, kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen matkaan junassa halki Siperian.

Joku, joka on lukenut blogikirjoituksiamme, voisi väittää, että olen nyt jostain syystä ottanut suomalaiset Thaimaan-kävijämiehet hampaisiini. Ensin ihmettelen ääneen halua hankkia itseään huomattavasti nuorempia puolisoja ja nyt nämä törkypuheet. Näin ei asia todellakaan ole, mutta mitta on tullut vähitellen täyteen sekä thaimaalaisia mollaavan puheen, että tuon navanalapuolelle sijoittuvan kailotuksen osalta.

Jomtienin rannan toinen pää alkaa tästä merkistä.

Istuskelemme - tai pitää varmaan sanoa, että istuskelimme - usein Jomtienilla niin sanotulla raittiiden rannalla. Muillakin nimillä suomalaiset rannan tuntevat. Arviolta seitsemän kilometrin mittaisen rannan varrella on useitakin kohtia, joissa suomalaiset tapaavat toisiaan. Jorma niistä on kirjoittanutkin. On Lemminkäisen rantaa ja savolaisten rantaa. Raittiiden ranta on oletettavasti saanut nimensä siitä, että varsin moni siellä viihtyvä on AA-väkeä. Muitakin kävijöitä on, mutta valtaosa ostaa janojuomakseen muuta kuin olutta.

Kun menee mihin tahansa rannalle, pitää tietysti tyytyä siihen seuraan, jota ympärille kerääntyy. Tai lähteä pois. Koska olen rannan suomalaisten joukossa useimmiten ainut naisihminen, olen päätellyt, että edustan ikäni ja siviilisäätyni puolesta henkilöä, jonka seurassa ei tarvitse olla hienotunteinen eikä hillitä itseään. Joskus koko rannalla istumisen ihanuuden voi pilata yksi ainut öykkäri, joka rakastaa omaa ääntään, eikä tunne minkäänlaisia käytöstapoja. Olen kyllä elämäni aikana kuullut monenkinlaista, todella härskiä ja tympeää puhetta, mutta rantaparlamentissa, kuten paikkaa myös joskus nimitetään, kuulemani jutut ovat kyllä niin ala-arvoisia, että vastaavaa saa hakea. Toisaalta on kai niin, että tyhminkin paasaaja löytää aina kuulijansa.

Tympäntyminen edellä kuvattuun sai aikaan sen, että löysimme uuden rannan, rannan numero 33. Sielläkin suomalaiset kokoontuvat, mutta tämänpäiväisen käynnin perusteella ei vielä osaa sanoa, ovatko jutut siellä yhtään korkeatasoisempia. Toivon kuitenkin niin. Paikalla ei nimittäin lisäksemme ollut muita suomalaisia. Eipä juuri muitakaan, sillä eilinen ja tämänaamuinen ukkosmyrsky sateineen varmaan säikytti monet menemään ostoskeskuksiin tai pysymään kotonaan.