Mutta aitoja tuoksuja on monin verroin enemmän oikeastaan kaikkialla. Vain luonto tuoksuu vähemmän kuin meillä. Vaikka en syö lihaa, huomaan että katukeittiöistä ja myyntikärryistä tulee usein ympäristöön lähes huumaavia ruoan tuoksuja. Tuoksuja ei olekaan liha, vaan erilaiset mausteet. Täällähän ruoka on usein tulista ja thaikkuruokaa tilatessa pitääkin aina varmistaa, ettei pöytään tuoda niin voimakkaasti maustettua annosta, että se jää lautaselle.
Joskus kahvinkin tai vaniljan tuoksu leijailee ilmassa ja tietysti suitsukkeiden. Suitsukkeita poltetaan monilla Buddhalle (tai pahoille hengille, en siis tosiaankaan tiedä) omistetuilla alttareilla. Ja niitä on ihan kaikkialla katujen ja jalkakäytävien varrella, talojen seinustoilla ja sisätiloissakin.
Jotkut tuoksut ovat hajuja. Ainakin durian-hedelmä haisee pahalle, mutta täällä on myös ikävä tapa heittää roskia ympäristöön. Osa niistä jää haisemaan. Viemäreistäkin tulee usein paha löyhkä.
 |
| Merestä pyydystetään monenlaista syötävää, sea foodia. Keinot ovat myös monenlaiset. |
Päätin heti ensimmäisenä päivänä tänne tullessani, että yritän olla olematta liian ennakkoluuloinen makujen suhteen. En siis hae ruokalistalta aina kaikkein tutuinta ja turvallisinta annosta. Ensimmäisenä päivänä söinkin ruoaksi tomaattikeittoa, jota harvemmin, jos koskaan, tulee kotimaassa syötyä. Paitsi jonain lämmin kuppi -versiona. Mustekalan olen kyllä tietoisesti jättänyt lautaselle tai tökännyt Jormalle. Sitä en halua edes maistaa.
Tänään tartuin epäillen haarukka-ruokalusikka-yhdistelmään, jolla oli tarkoitus syödä ruokaa, jonka käsitin olevan porkkanakakkua ja katkarapuja. Ne ja versot paistettiin pannulla ja epäilyistäni huolimatta annos oli oikein maukas. Porkkanakakun palatkin maistuivat porkkanalta, vaikka oranssia väriä niistä sai hakemallakin hakea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti