Bangkokin reissulla näin suurehkon aaltopellistä kyhätyn talon, jonka seinän taatusti joka ikinen pellin palanen oli haettu yksi sieltä ja toinen täältä.Vaikka täällä on niin paljon kaunista ja hienoja rakennuksia, jossain menee raja, jossa esteettisillä seikoilla ei ole enää mitään merkitystä. Peltihökkelit ovat yksi esimerkki siitä. Myöskään kaikki meidän kotikatumme varren talot eivät ole kovin kauniita. Täällähän usein on niin kuin tässä meillä, että neljä päällekkäistä kerrosta muodostaa yhden yksikön, ikään kuin rapun. Niiden ulkomuotoa sitten muokataan miten kukin lystää ja mihin varat antavat myöten. Naapureilla voi olla keskenään aivan erinäköiset talojen fasadit.
Bangkokissa näin myös yhden tavan kierrättää. Kyseinen yrittäjä, jonka olisin kovin mielelläni nähnyt työssään, ei ollut paikalla, mutta jonkinlaisen käsityksen hänen kierrätysideastaan saattoi saada. Pystytolppaan oli kiinnitetty melkoinen määrä erilaisia repun osia. Oli monenlaisia solkia ja olka- sekä muita hihnoja. Ehkä oli jokunen muunkin laukun osa. Ensivaikutelma antoi kuitenkin käsityksen, että tolppa pullotti reppuihin kuuluvia osia. Oletettavasti asiakas, jolta omasta repustaan on joku paikka pettänyt, voi kääntyä tuon käsityöläisen puoleen ja yhdessä sitten etsitään sopiva osa, jonka reppusuutari luultavasti myös kiinnittää asiakkaan laukkuun. Katujen varsilla oli varsinkin Bangkokissa paljon poljettavia Singereitä, joilla ommeltiin jos jonkinlaisia vaatekappaleita. Kai sinne joukkoon joku suutarien käyttämä ompelukonekin mahtuu.
Enpä olisi osannut ajatellakaan, miten paljon uusiokäyttöä reppujen yksittäisistä osista saa irti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti