Kiuruvesi

jormas: Aikoinaan meillä oli vene tai  oikeastaan alus. Hollantilaissellainen, nimeltään Vrijheid. Suomeksi Vapaus tai jotain sellaista. Nimi saattoi kuvata jotain tulevaa, sillä elämäni koki silloin suuria muutoksia, joista avioero ei ollut pienin. Aluksessa oli, vanha kun oli, vikaakin silloin tällöin tai oikeastaan aina jotain. Sillä tuli kuitenkin seilattua  monta ikimuistoista reissua sisävesiä ja meriä aina Viroa myöten. Kerran sitä rassasin työkaverini Hannun kanssa, joka oli sen johdosta parikin kertaa vähintään kaulaa myöten rasvassa. Tulin silloin maininneeksi, että hommasta en mitään maksa, mutta jään palveluksen velkaa ja toivon voivani joskus maksaa potut pottuina. Nyt oli sen aika, sillä Hannun ja Sinikan piti saada 14 metriä pitkä matkailuvaunuyhdistelmä Kiuruveden iskelmäfestivaaleille ja ajaminen ei omin voimin heiltä tällä kertaa tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Joten tarjouduimme päiviksen kanssa hoitamaan homman. Päivis ajoi toista yhdistelmää, jolla silläkin on mittaa lähes kymmenen metriä ja minä toista. Turistiin matka niitä näitä, muisteltiin menneitä ja rakennettiin tulevaisuutta. Puolen tuhannen kilometrin matka meni rattoisasti ilman kommelluksia ja iltatuimaan olimme perillä Kiuruveden keskustassa ja rannalla. Vaikka vettä satoi, pulahdin uimaan, sillä vesi oli kuin linnunmaitoa. Tosin sanonta on päiviksen mielestä menettänyt lausumanani uskottavuutensa. Huomenna lähdemme muille maille ja tarkoitus on olla iltapäivällä Ikaalisissa, niin sanotussa Haverin rannassa. Jos herrasväki on kotosalla, on iltakahvit melkoisella varmuudella  tiedossa.