Johtaja johtaa

Johtaja johtaa monenlaisia
joukkoja monella ei tavalla

jormas: päivis kirjoitti selkokielestä, jota on helppo ymmärtää. Usein tuntuukin siltä, että mitä paremmin sanojalla on selvillä, mitä aikoo sanoa ja olla mieltä, sitä selkeämmin hän kykenee sen sanomaan. Näin myös itse koen, sillä ollessani epävarma viestistäni, sitä epäselvemmin sen ilmaisen. Ilmeisenä yhtenä tarkoituksenani lienee silloin, että kun en tiedä mitä sanoa ja olla mieltä, on turvallista, että viestiäni eivät ymmärrä muutkaan. Mutta miten saada itselle jostain asiasta selkeä oma kanta ja mielipide? Usein se on prosessi, johon tarvitaan muita keskustelemaan. Jotkut tekevät sitä ansiokkaassa vuorovaikutuksessa ilman julkisuutta ja jotkut käyvät yksityiselämänsäkin murheita ja tapahtumia läpi julkisuuden kautta. Tähän liittyy mielestäni lähes aina narsistisia piirteitä, joista tunnistan myös itseni.
Aikoinaan Sininauhaliitto tuotti selkokielisen oppaan päihdeongelmaisille ja miksei myös heidän läheisilleen. Jaoin sen Jyväskylän Katulähetyksen yhden yksikön asiakkaille. Palauta oli loistavaa, mutta jossain määrin myös yllättävää. Jokainen palaute toisti samaa teesiä: "Vihdoinkin Sininauhaliitolta jotain, jonka tavallinenkin ihminen ymmärtää."
Tästä kannattaisi ottaa opiksi, sillä lyhyen ajan sisällä Sininauhasäätiössä vaihtuu johtaja jo toisen kerran. Kun asiakkaat voivat olla usein vain sillä yhdellä ainoalla tasolla, pitäisi työntekijöiden läpi koko organisaation johtajia myöten ymmärtää mitä päihdeongelmainen tarvitsee ja sanoo, sillä muuten palvelun tuottajalla ei ole kykyä vastata päihdeongelmaisten tarpeiseen. Mutta mitä silloin tarvitaan johtajalta? Jos kyse on toimijasta, jonka tarkoitus ei ole yritysten yleiseen tapaan tehdä ensisijaisesti taloudellista tulosta, pitäisi löytää muita syitä kuin tasetiedot tehdä hyvää tulosta. Silloin hyvänä apuna on kutsumus ja halu tehdä nimenomaan hyvää ja oikein, tässä tapauksessa päihdeongelmaiselle. Monen vuosikymmenen kokemus on minulle ikävä kyllä opettanut, että tähän tavoitteeseen voi vain harvoin sitoutua niin sanotusti ammattijohtaja, joka osaa ehkä johtaa, mutta johtamisesta puuttuu tunne. Tarvitaan siis tunnejohtajuutta, joka kykenee ja haluaa kristillisesti sanottuna Vapahtajan tavoin asettua niin työtoverin kuin asiakkaankin rinnalle ja kulkemaan myös siinä. Tämän oivalluksen puute valinnoissa johtaa usein siihen, että sinällään ammattinsa osaava johtaja ei halua sitoutua työhön, vaan etsii koko ajan parempaa oksaa luodakseen esimerkiksi omaa uraa. Käy niin, että toimija alkaa elämään itseään varten ja asiakkaat ovat välttämätön paha tai ainakin rasite. Näin ikävä kyllä kävi aikoinaan Suomessa raittiusliikkeelle, joka ei oivaltanut, että kieltolain kumoamisen jälkeen heitä olisi tarvittu entistä enemmän. Ensimmäisenä olisi tullut oivaltaa, että raittiustyö on nykykielellä ennalta ehkäisevää päihdetyötä.