päivis: Ostin nuorena aikuisena Suzuki-merkkisen moottoripyörän serkkuni mieheltä ja ajelin sillä jonkin verran. Jonkin verran tarkoittaa, että tosi vähän. Ehkä en juurikaan enempää kuin kaksi edellistä omistajaa olivat ajelleet. Olen ehkä mieleltäni ollut aina motoristi, mutta en niinkään taidoiltani. Siitä kertovat muutamat myöhemmät tunaroinnit kaksipyöräisillä, joita en nyt lähde tässä kuvailemaan ja niistä kertomaan.
 |
| Suzukissa on saatu säilytettyä vanhat kilvetkin. |
Suzukille kävi niin kuin usein turhille hankinnoille käy: ne unohtuvat jonnekin perimmäiseen nurkkaan. Suzuki jäi vuosikausiksi pihavarastoon, jossa se vähintään ruostui ja pölyttyi. Kunnes päädyin vuoden kestäneen työkeikan kautta yhteyteen todellisten rasvanäppien kanssa ja pyörä pantiin tuhannen palasiksi ja entisöitiin sen mitä voitiin. En ole sille museoajoneuvon statusta saanut hankituksi, vaikka asiaa selvittelinkin. Ei ollut olevinaan aikaa näyttää pyörää ensin yhdelle museoajoneuvoihmiselle, joka olisi voinut lausua jotain siitä, kannattaako pyörää kutsua katsomaan sellainen henkilö, joka on erikoistunut erityisesti vanhoihin Suzuki-pyöriin. Tuntui kai vähän vaivalloiseltakin.
Vaikka pyörä kunnostettiin ja saatiin ajokuntoonkin, niin vain kävi nytkin, että se jäi varastoon seisomaan. Tilapäisen varaston puitteet olivat kuitenkin upeat. Suzukini sai seurakseen valtaisan määrän vanhoja pelastuslaitoksen museoajoneuvoja suuressa väestönsuojassa, josta sen tänään haimme Jorman kanssa peräkärryllä odottamaan siirtoa seuraavaan varastoon, sen alkuperäiselle kotiseudulle Jyväskylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti