Väkivaltaa väkivallan vuoksi

jormas: En ole aivan varma kirjoitinko aiheesta, mutta joka tapauksessa nyt kirjoitan. Aiheen kirjoittamiseen sain Hyvinkään surmista, vaikkakin vastaavia on tapahtunut aivan liikaa. Tosin yksikin tapaus on liikaa.
Kun aikoinaan jäin osa-aikaeläkkeelle, niin ensimmäisen reippaan kuukauden eläkepätkän vietin Kolumbiassa, tarkemmin Bogotassa ja vielä tarkemmin sikäläisten katulasten lastenkodissa. Vaikka meillä ei montaa yhteistä sanaa kielellisesti ollutkaan, kommunikointi sujui lasten ja henkilökunnan kanssa oivallisesti.
Ajanjakso, jolloin siellä olin, oli Kauhajoen, Myyrmannin ja Jokelan niin sanottujen koululaissurmien jälkeen. Meillä täällä Suomessa on selkeä käsitys kolumbialaisesta elämänmenosta huumekartelleineen, väkivaltoineen ja niin edelleen. Mutta niin oli heilläkin minun kotimaastani. He ihmettelivät kuinka voin elää niin väkivaltaisessa maassa kuin Suomi. Jossa 5 miljoonaisella kansalla on laillisiakin aseita miljoonatolkulla ja jossa koululaiset tappavat toisiaan enemmän kuin suomalaisia kuolee ympäri maailmaa rauhanturvajoukoissa.
Asia oli ja meni, mutta on sangen usein tullut uudelleen mieleeni ja pohdituttanutkin aika tavalla. Olen myös resunnut  vuosien saatossa maailmalla ja taatusti sellaisissa paikoissa, joita ei turisteille suositella. Olen pitänyt itselläni ohjeena, että kannan sen verran mammonaa ynnä muuta varastettavaa mukanani, joista voin tappelematta luopua. Olen siis ajatellut, että jos joku kimppuuni käy, niin hän käy siksi, että hän ryöstää minut. Edes näin ei ole koskaan käynyt, vaikka laitapuolia on tullut kuljettua kohtalainen määrä.
Vaan kuinkahan lienee kulkemiseni Suomen Helsingissä viikonloppuna ja muulloinkin ilta- ja yöaikaan? Koen ja tiedän, että jos kävelen läpi öisen Helsingin, niin saatan saada turpaani ihan vaan siksi, että joistakin kuuluu asiaan vedellä porukalla pannuun jotain tuntamatonta ihan vaan huvikseen tai kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Tähän saattavat syyllistyä varsinkin nuoret porukassa, sillä tyhmyyden sanotaan silloin tiivistyvän. Suomi on monella tavalla ainutlaatuinen maa. Yksi ainutlaatuisuus ilmenee siten, että meillä on tolkuton määrä väkivaltaa väkivallan vuoksi.
Kun katselen joskus nuorten vimmaa rikkoa paikkoja, tehdä ilkivaltaa ja pahoinpidellä sivullisia, niin en voi kuin todeta, että mikä noita sekopäitä oikein riivaa ja vaivaa? Vastausta ei minulla ole, sillä omat tieni olen kulkenut ja harhaillut itsekin. Vain Iso Varjellus on minut pelastanut, että minusta ei tullut linnan raakkia tai ruunaa.