Tavallisten ihmisten tavallista elämää

päivis: Luin eilen jostain lehdestä uudesta tosi-TV-ohjelmasta, jossa kuusi (vai kahdeksan?) naista on filmannut omaa arkeaan ja ajatuksiaan. Ohjelma alkanee pyöriä tänään subilla. Naiset ovat etupäässä nuorempaa väkeä, joten voi olla, ettei heidän elämällään ja minun ikäpolveni ihmisten elämällä ole kauheasti tartuntapintaa. Voisi sitä silti yrittää katsoa ainakin ensimmäisen jakson verran.

Ohjelmaidea on siitä syystä mielenkiintoinen, että siinä tavikset pääsevät kertomaan maailmastaan. No onhan näitä tietysti nähty, satuhäitäkin, joissa pariskunnat välillä on saatu näyttämään vähintään koomisilta, ellei sitten totaalisen tyhmiltä. Toivon ettei tämänkertainen yritys ole samaa tasoa.

Turhilla julkkiksilla on yhtä painavaa sanottavaa
kuin on näillä kuvan otuksilla.

Kaikenkarvaiset turhat julkkikset saavat lehdissä ja televisiossa aivan mielettömästi huomiota osakseen ja enimmäkseen aivan turhaan ja jonninjoutavista asioista. Joku missi Viivi Pumpanenkin, ikää 20 ja risat, tietää elämästä jo kaiken, mikäli lehtiin on uskominen. Jonkinlaisen kyllästymispisteen koin, kun YLE:n ykkösuutinen taannoin oli Paavo Väyrysen ilmoitus pyrkiä Keskustan puheenjohtajaksi. Ketä kiinnostaa? Ihan tavallisten ihmisten elämässä olisi varmasti paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa kuin tuossa Väyrysen ilmoituksessa, mutta ei tietenkään uutislähetyksessä. Siksi välillä melkein ahmin ohjelmia, joissa ääneen pääsee "tavallinen kansa".

Kansan tai tarkemmin sanottuna työväen asialla oli joskus -70-luvulla Agit Prop -lauluyhtye, jonka levyä kuuntelin eilisaamuna Laukaasta etelään ajellessani. Täytyy sanoa, että olenpa etääntynyt Agit Propin arvomaailmasta. Uskallan tunnustaa, että mielestäni Agit Prop oli joskus olevinaan parasta, mitä työväenlaulurintamalla oli tarjolla. Minähän olin nuorena jonkinmoinen demaripunikki, joka uskoin hokemaan "rauha, ystävyys, solidaarisuus".

Kun nyt, tällä elämänkokemuksella ja ymmärryksellä kuuntelin Agit Propia, en voi muuta todeta kuin että olipa aggressiivista, luokkavihaista ja väkivaltaista tekstiä. Ei juuri tietoakaan rauhasta, ystävyydestä, eikä solidaarisuudestakaan. Mutta eipä tuohon aikaan vielä ymmärrettykään esittää syytöksiä kiihotuksesta jotain kansanryhmää vastaan. Juuri siitä noissa lauluissa loppujen lopuksi oli kyse.