Selvä kottarainen, sanoi Rahkola, kun ilolinnun näki



Ja aamulla ranta oli autio...

Jormas: Joten kyllä lintuja on opittu tuntemaan matkan varrella monenkin laisia. Otsikon sukulaiseen törmäsimme Bulgariassa, kun menimme maan läpi Matkakodilla Turkin Istanbuliin ja sieltä vuorten yli Antalyaan ja Alanyaan Välimerelle. Siihen matkakertomukseemm on muuten blogi-etusivullamme linkki. Joka tapauksessa Rahkolan Vaasankadulla bongaaman ilolinnun sukulaisia tapasimme Bulgariassa. Ne vaanivat saalista rekka-autojen parkkipaikoilla. Kyseiset linnut ristimme Bulgarian riekoiksi. Mutta muitakin lintuja tunnen. On pikkulintuja, vesilintuja ja isoja lintuja. Siiten on värikkäitä lintuja, arkoja lintuja ja käkiä. Niitä tosin en ole koskaan nähnyt kännissä, vaikka sananparsi sanookin, että joku oli kännissä kuin käki.

Tätä kirjoitan aamulla seitsemän maissa rannalla, jolloin ranta on suhteellisen autio. Paikallisia on jonkin verran siellä täällä ja varsinkin lapsia, jotka saavat leikkiäkseen turisteille tarkoitettuja leluja ennen maksavien asukkaiden saapumista. Joten uimarenkailla, jotka ovat entisiä auton renkaita, on kovasti käyttöä. Riemu niiden kanssa onkin melkoinen. Kuten joku päivä sitten kirjoitin, lapsen iloon ei välillä paljoa tarvita, jota joskus hieman kaihomielelläkin seurailen. Muistan koulusta suvivirren, kun koulu päättyi ja kesäloma alkoi. Kesä jatkui ikuisesti, aurinko paistoi aina ja päivieni määrä on rajaton. Nytkin minulle on monia tuttuja päiviä, mutta yksi ylitse muiden. Vaimoni päivis ja viisautena, että päivien päästä viimein löysin totuuden. Tosin lapsikin pahoittaa mielensä näin iältään aikuisen näkökulmasta hyvinkin pienestä asiasta. Siihen riittää, kun ei saakaan haluamaansa äidiltä tai isukilta marketin kassalla. Tai hetkinen, otanpa takaisin pienet ja isot asiat. Jos kävelen yömyöhään Helsingissä keskustasta Vallilaan, saatan saada turpiini ihan muuten vaan. Joku aikuinen tappaa toisen muutaman euron, tupakan ja saamattoman ryypyn vuoksi. Mies myös saattaa juoda viikon mielestään siksi, että vaimon tekemät lihapyörykät ovat liian pieniä tai niissä on liikaa sipulia.´

Siaminlahden veden laatu vaihtelee kovasti sen mukaan mistä päin käyvät tuulet ja sen myötä virtaukset. Myös sateet vaikuttavat veteen, sillä käsitykseni mukaan kaikki katujen sade- ja vähän muutkin vedet laskevat sadevesiviemäriverkostosta suoraan sinne tänne rannoille tai niiden läheisyyteen suurista putkista. Itse ajattelen, että pysyypä bakteeritasapaino kohdallaan. Enkä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että merivesi on sen likaisempaa kuin joidenkin uima-altaiden, jossa ei pidetä tapana peseytyä tai käydä edes suihkussa ennen uimista. Sitä tosin en tee aina minäkään, mutta minähän olenkin puhdas ja aatteellinen sekä sisältä että päältä. Tai ainakin puhtaampi kuin venäläiset, sanoisi isäni. Vettä ajatellessani muistan Mäkelänkadulla olevan uima-altaan, jonka veden laatu ja muukin allasosaston siisteys oli minulle kunnia-asia. Joka päivä aamuin illoin työskentelin sen parissa ja käytin myös päivittäin sen tarjoamia mahdollisuuksia saunoineen. Meillä oli muutaman hengen porukka ja lenkkeilimme joka arkiaamu, saunoimme sekä uimme sen päälle ja nautimme yhteisen aamupalan. Ja paransimme maailmaa ja työilmapiiriä. Vaan kun lakkasin olemasta Sininauhasäätiön toimitusjohtaja, liukenivat lenkkikaveritkin sinne, missä on enemmän valtaa ja ehkä mielistelylläkin paremmat mahdollisuudet menestyä. Vain Maakorven Heikki jäi, joka hänkin matkusti työn perässä tällä erää Rauman suuntaan.

Eilen pidettiin skypen avulla Sininauha Oy:n hallituksen kokous, jossa tekniikka toimi oivallisesti Pattayalla ja Sininauhatalolla Suomen Metsälässä ei lainkaan. Pelastaja oli hallituksen jäsen Timo Mutalahti, jonka koneen avulla saimme pidettyä yhteyden ja kokouksenkin. Itseni ja varmasti Sininauha Oy:nkin kannalta saimme asioita eteenpäin ja tärkeitä päätöksiä tehtyä ja luovun toimitusjohtajuudesta, kun vuosi on tullut täyteen ensi kuussa. Se riittäköön tällä erää vapaaehtoistyötä siltä paikalta, jossa koen saaneeni paljon aikaan, mutta en juurikaan myönteistä palautetta. Paitsi jäsenjärjestöiltä. Taakse jääneeseen vuoteen mahtuu paljon toimivia visioita ja innovaatioita, mutta ei yhden voittoisan kilpailutuksen lisäksi juurikaan satamaan päässeitä toteutuksia. Ja kilpailutuskin on teettänyt varsin mittavan määrän niin sanotusti turhaa työtä, sillä liian monessa asiassa on puuttunut yhteinen näkemys.

Lapset eivät riemuun paljoa tarvitse apuvälineitä

Huhtikuusta käytän aikaani entistä enemmän niihin asioihin, joissa voin tehdä myös päätöksiä ja olla luomassa uutta. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, joita en kykene kaikkia käyttämään, joten mielenkiintoista arkea ja juhlaa riittää ehkä entistä enemmän jatkossa. Rakennamme päiviksen kanssa elämää Laukaan Pitkäniemessä, Tuusulan Jokilaaksossa ja Pattayan Soi Welcomella. Seuran toimintakeskuksessa alkaa väen lähtö Suomeen näkyä, sillä muuttolintujen lailla moni palaa sinivalkoisten ja vähän muunkin väristen siivin suveksi Suomeen. Minä heidän mukanaan, joka olenkin reissannut kai siten, että tämä taitaa olla reippaan puolen vuoden sisällä kolmas reissu. Minäkin täältä ilmestyn joidenkin iloksi ja monen riesaksi reippaan parin viikon päästä. Keski-Uusimaan riesana kykenen olemaan täältäkin käsin, sillä se  julkaisi vastineeni keskiviikkona, koska koin joutuneeni irvittäväksi ja siinä sivussa vähän Sininauhasäätiökin, kun innostuin puolustamaan merkittävintä työmme tukijaa ja lahjoittajaa Juhani Sjöblomia.