Mistä apua taivasalle?

Tuusulassa, kuten muuallakin Suomessa asunnottomuuden hoito kuuluu pääosin hyvinvointialueiden vastuulle vuodesta 2023 lähtien, kun sote-uudistus astui voimaan. Tuusula kuuluu Keski-Uudenmaan hyvinvointialueeseen eikä kunta nykyään yleensä itse enää  "osoita" asunnottomia mihinkään majoituspaikkaan, vaan kunta keskittyy enemmän asumisneuvontaan, ennaltaehkäisyyn ja asuntojen välitykseen. 

Ensisijaisesti pyritään siihen, että henkilö majoittuu väliaikaisesti ystävien, sukulaisten tai tuttavien luona, jos se on mahdollista. Jos se ei onnistu, tilapäismajoitus, hätämajoitus tai yöpaikka järjestetään hyvinvointialueiden kautta, jotka järjestävät tilapäismajoitusta asunnottomille tai asunnottomuuden uhan alla oleville. Tämä on lyhytaikaista apua kriisitilanteessa, ja se ei ole pysyvä asumispalvelu.

Innostuin aiheesta, kun vuosi vuodelta lämpenevässä ilmastossa on saatu kokea Etelä-Suomessakin kaikkien aikojen kunnon pakkaskelit lämpötilojen huidellessa viikkotolkulla 20 miinusasteen paikkeilla. On siinä kiihkovihreillä ihmettelemistä ja sanojensa selittämistä luistellessaan Tuusulanjärven jäätä myöten naapurikaupunkiin.

Keusote-alueella, joka kattaa myös Tuusulan, asunnottomia on kokonaisuudessaan noin 100–200 henkeä, sillä tarkkaa akuuttimäärää ei julkaista reaaliajassa. Hyttysistäkään ei ole kuntakohtaisia tarkkoja lukuja, mutta Tuusulassa niitä lienee kesäisin noin 4,7 miljardia. Populaatio vaihtelee hurjasti sään, vesistöjen ja vuodenajan mukaan. Kaikkiaan Suomessa on noin 40–50 hyttyslajia, ja teko- sekä nykyisessä kesäolokunnassani yleisimpiä lienevät metsähyttynen ja lehtohyttynen. Miehet eli koiraat ovat lähes tyystin kasvissyöjiä ja naiset eli naaraat tarvitsevat muiden eläjien verta tehdäkseen uusia hyttysiä. 

Useat villit eläimet käyttävät ihmisen tekemiä rakennuksia koteja, latoja, mökkejä, autotalleja, kellareita ynnä muita suojia erityisesti lämpöä varten etenkin talvella. Itse asiassa aika moni laji on oppinut hyödyntämään näitä "ilmaisia" lämpimiä paikkoja, koska ne ovat huomattavasti lämpimämpiä kuin luonnolliset vaihtoehdot. Esimerkiksi metsähiiri, kotihiiri ja rotta hakeutuvut varsinkin talvella mökeille, kellareihin, autotalleihin ja varastoihin juuri lämmön ja ruoan perässä. Monet siilit talvehtivat mielellään kompostikeoissa, puuvajoissa, kellareissa tai parkkeeretun auton moottoritilan alla, koska siellä on lämpimämpää kuin luonnossa. Pohjanlepakko ja viiksisiippa käyttävät rakennusten ullakoita, kellareita ja vanhoja rakennuksia talvehtimiseen, koska lämpötila pysyy siellä plussan puolella tai ainakin lähellä nollaa.

Kettukin saattaa yöpyä ladon alla, vajassa tai jopa asuintalon alapohjassa, etenkin kylminä jaksoina. Supikoira ja mäyrä käyttävät välillä hylättyjä rakennelmia tai vajojen alle kaivamiaan koloja talvehtimiseen ja talviunta varten. Kesäisin kirjosieppo, haarapääsky, räystäspääsky ja monet muut siivekkäät rakentavat pesän navetoihin, autokatoksiin ja mökkien räystäisiin. Pöllöt  ja huuhkaja käyttävät vanhoja rakennuksia, tornia tai latoja pesäpaikkoina. Talitiainen ja sinitiainen nukkuvat talviöisin välillä rakennusten rakenteissa tai lintulaudoilla suojassa. Oravat muuttavat joskus mökin tai talon vintille talveksi. Varsinkin jos sinne pääsee helposti. Perhoset, esim. suruvaippa ja amiraali, talvehtivat usein ulkorakennuksissa, kellareissa tai vajojen seinissä.

Sikala- ja navettaelämä on oma lukunsa, mutta mielestäni mikään muu eläinlaji ei tarvitse ihmisen tekemää kotia selviytyäkseen samalla tavalla kuin ihminen. Eli ei rakenna itselleen taloa pysyvästi asumiseen. Mutta erittäin moni hyötyy niistä valtavasti, etenkin kylmässä ilmastossa lämmön, tuulen suojan ja joskus myös ruoan takia. Ihmisen rakennukset ovat monille villeille eläimille eräänlainen "bonushabitat", joka on auttanut montaa lajia leviämään ja selviytymään paremmin – varsinkin kun luonnolliset kolot ja suojapaikat ovat vähentyneet.