Eläinten ruokatottumuksia

jormas: Aikuiset espanjansiruetanat kuolevat Suomessa talvella, mutta munat ovat talvehtimiskykyisiä. Net syövät lähes kaikkia kasvilajeja, kuollutta kasvinainesta sekä kuolleita eläimiä, minkä vuoksi se on saanut kansanomaisen nimityksen tappajaetana. Kuolleiden lajitovereiden tai muiden raatojen syöminen ei kuitenkaan ole etanoilla erityisen harvinainen piirre.

Aikoinaan kävin päiviksen kanssa Intiassa. Siellä tallustelimme lähistöllä olevalle rannalle ja takaisin yhdessä lehmien kanssa. Elävästi jäi mieleen yksi matka yhden hyvinvoivan lehmän matkassa.
Matkalla oli kadun vieressä vihreää nurmea ja ruskea pahvilaatikko. Karjaeläin ei vilkaissutkaan heinäkasveihin, mutta sen sijaan se popsi suurella ruokahalulla pahvilaatikon viimeistä palasta myöten poskeensa. Sitä jaksoin ihmetellä vuosikaudet itsekseni ja silloin tällöin muidenkin kanssa.

Suorat reunatkaan eivät liene niiden mieleen

Mutta outoja eläinten ruokatottumuksia löytyy myös Jokilaakson pihapiiristä. Meillä on talvella siellä täällä muutama kodin kynnysmatto ovien ulkopuolella. Niitä countrykanimme tuntuivat jyrsivän suurella halulla. Vaikka muutakin ruokaa on talvetkin tarjolla puunrungoista kuivattuun heinään ja kaurasta auringonkukan siemeniin, niin jonkinlainen herkku näkyy olevan muoviset kynnysmattomme.

Ensin ajattelin, että ehkä oudohko ruokatottumus johtuu talven kieltämättä yksipuolisemmasta ruokavalikoimasta. Kun keväällä kaivoin kotimme alta talvisäilöstä neulehuopamatot muun muassa kesähuoneeseen, huomasin, että myös niitä oli popsittu hyvällä ruokahalulla. Nyt kesän myötä olen huomannut, että niin muovimatot kuin neulehuopakin kelpaavat myös kesälounaspöytään herkuksi. Ja vaikka matot painavat kaninäkökulmasta  jonkin verran, ovat ne niitä kiskomassa milloin minnekin.

Aamulla oli matto muokattu uuteen uskoon

Mutta kaniemme itse valitsema ruokaongelma muovin suhteen on ison maailman mittakaavassa kohtalaisen pieni. Tietenkin yksilötasolla se on saman kokoinen, sillä itse kullakin eläväisellä on vain yksi elämä.

Maailmassa tuotetaan vuodessa nimittäin yli 90 miljardia kiloa muovia, josta 10 prosenttia päätyy meriin. Lopulta 70 prosenttia tästä uppoaa ja tuhoaa merenpohjan elämää. Loput kelluu kerääntyen mereen jättimäisiksi lautoiksi. Pieni osa muovista tosin ajautuu myös rannikoille. Muovi ei kuulu luontoon, eikä mikään luonnon eliö kykene hajottamaan sitä. Ainoastaan aurinko pystyy hajottamaan muovikappaleet pieniksi molekyyleiksi. Mikään eliö ei pysty hajottamaan edes näitä molekyylejä ja ne tukkivat niitä syövien eläinten ruuansulatuskanavat.

Merten jätepyörteessä oleva muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi. Muovia arvioidaan olevan Tyynenmeren alueella kuusi kertaa enemmän kuin eläinplanktonia. Linnut luulevat muovia planktoniksi ja syövät sitä. Myös eläinplankton syö pieniä muovipalasia. Vuosittain arvioidaan muoviin kuolevan arviolta miljoona merilintua, ja saman kohtalon kokee noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä, kuten hyljettä merileijonaa sekä delfiiniä. Kilometrien pituiset muovilautat uhkaavat myös merikilpikonnia ja albatrosseja, joiden vatsoista onkin löytynyt muovia suuria määriä.