Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Merikonttikodin kaapistot ovat lähikalusteita

päivis: Duokodin ensimmäinen matka toteutuu huomenna. Toistaiseksi säätiedote ennustaa, että iltapäivän puolella sekä Vihdissä että Hyvinkäällä sataa jonkin verran. Se tarkoittaa, että ainakin puolet kontista siirtyy ensimmäisille sijoilleen kuivalla kelillä. Kuljetus vie sen verran monta tuntia, että oletettavasti toinen konttikodin puolikas liikkuu maantiellä sadekelillä. Sittenpähän tulee sekin koettua. Nyt on vain oletusta, että kastunutta konttia pitää ehkä pestä, ja siihenkin on varauduttu, että joistakin aukoista sadevettä saattaa päästä sisäpuolelle.

Keski-Uusimaa-lehti on luvannut seurata merikontin vaiheita ja tänään olimme taas lehdessä esillä. Juttu oli pikkunäppärä, vähän aikaisemman jutun toistoakin siihen tuli, kun toimittaja valitteli kiireitään. Jutun yhteydessä julkaistun ison valokuvan kuvakulma ei minusta oikein anna oikeutta sisätiloille: http://elamantahden.fi/documents/Flash.pdf. Eipä anna Niilo-koirallekaan, joka kuvassa näyttää kovin alistuneelta. Sitähän se ei missään nimessä ole, kuten Jorma esimerkiksi eilisessä blogissa kertoi.

Keittiön kaapistot ovat punaiset, kuten lehden kuvastakin näkyy. Oikein kirkkaan punaiset. Alkuajatus oli, että ovet tehtäisiin modernisti vanerista ja maalattaisiin oranssilla kuultomaalilla. Ajatus vaihtui ja päädyimme hankkimaan Ikean keittiökalusteet. Sekin muuttui matkan varrella, mutta koska meillä oli olemassa Ikeasta pieni mallipala kaapiston ovea, annoimme sen malliksi Kinnusen Ekille, jonka verstaalla kaapistot tehtiin ja maalattiin ainakin melkein samanlaisella punaisella kuin mitä Ikean ovet olisivat olleet.

Ikean vaihtuminen Sipoon Talmassa toimivaan verstaaseen oli ihan hyvä päätös, sillä tutkimus, jossa olemme mukana, kyseli ympäristönäkökulmia. Kaapistot ovat tässä tapauksessa lähikalusteita. Ovien ja laatikostojen vetimet sen sijaan ovat jostain tuntemattomasta paikasta kotoisin. Ostopaikka on Bauhaus. Sekin on meille aika tavalla lähikauppa.

Myös erikoinen ja minusta oikein hauskasti toteutettu kylppärin ovi on samaa kirkasta punaista, joka jatkuu vielä kylppärin allaskaapissakin. Ja taitaa punaista olla peilikaapissakin. Duokodin värimaailma on muuten melko neutraali eli valkoinen suhteellisen tummaa lattiamattoa lukuun ottamatta, joten en usko, että punainen alkaa kovin pian kyllästyttää.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Sukuloimassa Kiteellä

jormas: Tarinan kirjoitan, kun tähtien asento on oikea........
Ja kun aamu tuli, oli tähtien asentokin oikea ja tarina jatkuu. Meillähän on siis osaomistuskoira Niilo, joka seikkailee omassa, meidän ja vähän muidenkin elämässä vähintäänkin silloin ja tällöin. Taisin kerran kirjoittaa siitä, kun se peruutteli autoamme Puuilon parkkipaikalla, ja yksi asiakas tuli kysymään, että lieneekö koiralla edes ajokorttia. Kertauksen vuoksi myös, että juuri osaomistajuuden vuoksi sen tai hänen ei tarvitse olla vieraalla hoidossa, vaikka osa sen lauman ihmisjäsenistä seikkailisi ulkomailla, jonne koiran ja pelkästään karanteesimääräysten vuoksi on vaikea päästä mukaan.

Isänä Niilolla on terrieri Jack Russell, joka on aivan simppeli juttu ja osa sen välillä villiä ja jääräpäistä luonnetta. Suku äidin puolelta herättääkin sitten monissa uteliaissa enemmän tai vähemmän huvitusta, kun kerron sen äidin olevan tuhannen tarinan tyttö Tallinnan kadulta. Syntymäkaupunki Niilolla on kuitenkin Hamina, joten kansalaisuudeltaan se lienee suomalainen. Koirakieli taitaa olla molemmissa maissa tai peräti ympäri maailmaa samanlaista.

Niilo oli siis tutustumassa Strandénien sukuun, johon itse olen tuppautunut niin sanotusti avioliiton kautta. Ja Niilo eläinadoption myötä. Tapansa mukaan Niilo vei toviksi jos toiseksi huomion sukujuhlakokouksessa kaikelta muulta. Ja jäi joidenkin mieleen varmasti loppuiäksi.
Se nimittäin jäi Matkakotiimme, kun astelimme sukukokoukseen Kiteesaliin. Mutta emme olleet päässeet kuin ohjelman alun ruokajonoon, kun jostain kuului ihmiskielellä, että Niilo juoksi tuonne ja nyt se juoksi tuonne. No, me katsoimme naurahdellen samaan suuntaan, että kuka lienee, kun on sama nimi kuin koirallamme. Mutta kun kurkistimme keittiön ovelle, niin siellä ihmisten jaloissa vilahteli vikkelästi liikkuva mustavalkoinen karvakerä.

Kun jahdin päätteeksi viimein kannoimme karkurikoiraa takaisin autoon, oli satapäisellä joukolla hauskaa. Tosin eihän se omasta mielestään minnekään karannut, vaan päinvastoin. Se halusi sinne, minne olivat karanneet sen lauman ihmisjäsenet, päivis, Liisa, Timo ja minä. Pakoreittikin selvisi. Se oli Matkakodissa ikkunoiden hyttysverkkojen takana, kuten useasti ennenkin. Eikä se koskaan ole ikkunoiden kautta pyrkinyt ulos tai minne lienisi sitten menossakaan. Mutta  nyt se oli hypännyt lähes parin metrin korkeudesta maahan. Jälkeen päin ajatellen, että eipä tietenkään aiemmin, sillä ennen aina sen lähilauman ihmisjäsenet tai osa niistä, ovat sen kanssa matkailuautossa sisällä. Kiteellä oli toisin ja koko lauman ihmisosa oli lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana ja peräti ruokasalissa.

Oli mukava kuunnella, kun ihmset puhelimessakin keskustelivat  kuka kenenkin kanssa: "Ja tiedätkö mitä? Siellä se koira puikkelehti hirveällä vauhdilla ihmisten seassa pitkin Kiteesalin auloja ja käytäviä."
Mutta kaikki hyvin. Pitkin yötä ajoimme kuskia vaihdellen Jokilaaksoon, jossa sen lauman countrykani-jäsenetkin olivat tallessa ja vastaanottamassa lauman eläinvalvoja Niiloa.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Palkit paikoillaan merikonttikotia varten

päivis: Merikonttikodin palkit ovat paikoillaan Jokilaaksossa ja toiset kaksi Hyvinkään messualueella. Kuusimetriset palkit tulivat Selkistä samalla kyydillä ja ensimmäiset kaksi laskettiin Jokilaaksoon. Jorma oli vielä tuonut palkkien paikalle lisää soraa, jotta Duokodin alusta saataisiin mahdollisimman hyvin vaateriin.
Ensimmäistä betonipalkkia nostetaan alustaksi. Toinen on vielä lavalla.
Hyvinkälläkin kaikki sujui kuulemma oikein hyvin, vaikka siellä Duokoti joudutaan sijoittamaan kaltevalle tontille. Kaksi palkkia laitettiin Hyvinkäällä päällekkäin, joten Duokodin toinen pääty tulee maan varaan.

Itse koti kuljetetaan Hyvinkäälle maanantaina ja loput työvaiheet tehdään perillä valmiiksi. Sähköhommia ainakin on edessä ja tietysti se moneen kertaan mainittu sisustus, joka on vain jonkinlaisena mielikuvana päässä. Maanantaille luvataan vesisadetta, joten säiden suhteen asioiden ennustaminen ei mennyt ihan nappiin.

Matkakodillekin on vielä katsomatta paikka Hyvinkäältä. Toivottavasti se löytyy hyvien yhteyksien päästä ja sähkötkin saisi olla.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Tämän olen kertonut aiemminkin

jormas: Aikoinaan minulla oli Chevrolet, ei Starcraft, vaan Stareagle, jonka hankin Dallasin lentokentältä käytettynä. Mukana ei tullut Sue Elleniä eikä edes JR:n karjapaimenen hattua.

Autolla, jonka kyljessä oli taiteilijan tekemä kuvani sekä teksti "Dirty old men need love too" tein monta matkaa. Kerran huristelin Jyväskylässä Hannikaisenkatua viidenkympin rajoitusalueella varmaankin seitsemääkymppiä, kun poliisi minut pysäytti.
Moottoripyöräpoliisit, jotka eivät liity tarinaan,
tauolla Soiniityntien sillalla Jokilaakosssa
Kyseinen moottoripyöräpoliisi, joita jäätelökauppiaiksikin kutsutaan, oli sitä mieltä, että sakon paikka. Tähän totesin, että jos sinulla olisi hyvää tahtoa ja yhteistyöhenkeä, niin voisit päästää minut varoituksella.
Tähän poliisi, että alatko kiristämään? Sanoin, että enhän toki, vaan kun olen Jyväskylän Katulähetyksen toiminnnanjohtaja ja otamme eräänkin matkalle uupuneen ensisuojaamme virkaveljienne tuomina, vaikka pakko ei olisi ottaa ainuttakaan, koska sitä varten on Kilpisenkadun juoppoputkakin. Teemme vähän niinkuin teidän hommia, vaikka ei olisi pakko. Mies katsoi minua tuimasti, repi sakkolapun saatesanoilla, että ala vetää. Ja minähän lähdin.'

Seuraavana aamuna ajelin kohti Jyväskylää Keuruuntietä ja kasikympin rajoituksessa oli vauhtia reippaat toista sataa. Jo pitkältä näin suoran päässä saman jäätelökauppiaan, jolla oli suu virneessä kuin Hangon keksillä konsanaan. Pysäytin, koska lainvalvojan käsimerkki siiten kehoitti ja avasin sivuikkunan. Tähän poliisi edelleen suu virneessä: "Lain pitkä koura tavoitti sinut kuitenkin." Maksoin sakon aikanani ja koko jutusta jäi hyvä maku suuhun.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Merikonttikodin pohjapalkit

päivis: Tänään piti kuljettaa kaksi Duokodin alle tulevaa betonipalkkia Hyvinkäälle ja kaksi tänne Jokilaaksoon. Ei kuljetettu kumpaankaan paikkaan, sillä hommaan sovitun kuorma-auton nosturi oli epäkunnossa. Huomiseksi saadaan toivon mukaan varmempi laite hoitamaan homma.

Jokilaaksossa siirsimme Matkakodin toiseen paikkaan (jo neljäs asumispaikka tänä kesänä). Tällä kertaa se katsottiin laajennetun parkkipaikan laidasta, josta saimme nyt myös näköalan Jokilammelle. Samalla voimme tiirailla, innostuvatko lepakot uusista pesäpöntöistään. No tuskin sentään näin äkkiä ja emmehän me oikein öiseen aikaan jaksa valvoakaan.

Hyvinkäältä tuli tänään sähköpostia ja pyyntö tarkistaa Duokodin talotauluun tulevat tiedot. Hyväksyimme tiedot, joissa muun muassa todetaan, että kohde (29) on nimeltään Merikonttikoti ja sen slogan on Vaihtoehtoista asumista liikuteltavassa kodissa. Paikalleen jäävissä omakotitaloissa on tehty pihasuunnitelmat, joita meiltäkin joku lehti tivasi ja ilmoitti tulevansa kuvaamaan joskus päivänä, joka on jo taakse jäänyttä elämää. Duokodin talotauluun tästä tulee maininta, että pihasuunnittelua ei ole tehty, koska Merikonttikoti siirtyy messujen jälkeen Tuusulaan.

Konttien siirto Hyvinkäälle tapahtuu siis ensi maanantaina. Ikkunalasien ja kaiken muun särkyvän puolesta peukkua kannattaa pitää myös siksi, että maanantaina ei sataisi. Sateinen sää saattaisi tarkoittaa, että Duokoti joutuisi läpikäymään vielä jonkinlaisen pesun, ennen kuin se olisi näyttelykunnossa. Monenlaista näprättävää joka tapauksessa joudutaan tekemään vielä paikan päälläkin, sisustuspuuhien lisäksi.


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Karaistuneet siipiveikot

jormas: Suomessa tavataan vain harvoja lepakkolajeja. Euroopassa ja sen lähialueilla esiintyvistä 52 lajista vain 13 on havaittu Suomessa. Näistä ainakin kuusi lisääntyy kylmässä ja pohjoisessa maassamme. Lepakoilta vaaditaankin erityistä kestävyyttä Pohjolan olosuhteissa. Talvet ovat kylmiä ja pitkiä, kesät puolestaan valoisia pimeässä viihtyville eläimille. Erityisesti pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) herättää kunnioitusta, sillä se elää pohjoisempana kuin mikään muu maailman noin 1200 lepakkolajista.

Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä ja suosivat saalistusmaastoinaan metsäisiä ja kulttuurivaikutteisia alueita. Toisaalta hyönteisravintoa on runsaasti tarjolla erityisesti vesistöjen lähellä. Vain pohjanlepakko on todellinen joka paikan laji – se lentää niin kivikaupungissa kuin tunturipurojen varsillakin. Suuret aukeat kuten peltolakeudet tai avohakkuut eivät lepakoille yleensä kelpaa.

Tänään siis toteutin ajatukseni, että myös lepakot tarvitsevat koteja. Suomen kaikki lepakot ovat rauhoitettuja ja muutenkaan niiden koskeminen ei ole suositeltavaa. Ne ovat villieläimiä ja kantavat monennäköisiä ja -tapaisia bakteereja ja viruksia. Raivotautiakin niillä taitaa olla peräti kaksikin omaa sorttia. Joka tapauksessa kävin Espoosta http://www.bathouse.fi/ hakemassa pari kotia siivekkäille nisäkkäille. Yhdessä pöntössä niitä voi asustaa kesäisin parikymmentä.

Kun kerran energialaitos tai mikä lie voimayhtiö vetelee linjoja minne tykkää eikä kysele saati maksa valtaamastaan maasta maanomistajalle latin latia, niin lienee paikallaan, että ripustelen kyseisen firman maillamme oleviin tolppiin koteja kodittomille. Sitä paitsi, kun sähkölinjalla pitää olla aukeaa 16 metriä molemmin puolin, niin se lienee oivallinen paikka batmaneille kuulostella missä koti ja missä itikat.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Merikonttirakentajat tutkimuskohteena

päivis: Merikonttikotien rakentaminen on poikinut monenlaisia kontakteja ja yhteydenottoja. Niistä yksi viimeisimmistä on Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä, jonka ISAT-kesäkoulun kurssin seminaarityön aiheena on konttiasuminen ja sen tarkastelu kestävän kehityksen näkökulmasta. Opiskelijaryhmä koostuu muotoilun, liiketalouden ja ympäristöteknologian opiskelijoista.

Opiskelijat toteavat projektinsa johdannossa, että tavoitteena on laadukas raportti, jonka luvataan antavat uutta näkökulmaa myös meille, tuleville Duokodin asukkaille.

Kieltämättä opiskelijoiden esittämät kysymykset, jotka tulivat tänään sähköpostitse, vaativat ajattelemaan merikonttikodin rakentamista erityisesti ympäristönäkökulmasta. Sitähän meille on edustanut konttien kierrättäminen. Ei ole viisasta jättää niitä ruostumaan ja romuttumaan satamiin, kun niille kaikille ei tuontivoittoisessa maassa kuitenkaan ole uutta merimatkaa tiedossa.

Toiseksi ympäristönäkökulmaksi nimeäisin veden säästön, kun merikonttiin sijoitetaan oma vesi- ja harmaavesisäiliö. Jos se liitettäisiin kunnallistekniikkaan, mikä tietysti on ihan mahdollista, asukkaan tuskin tulisi säännösteltyä veden käyttöä, kuten meidän kohdallamme tulee tapahtumaan. Tuhannen litran riittäminen kahden hengen taloudessa 3-4 viikkoa on minusta aika hyvä saavutus. Vain juoma- ja ruokaveden tuomme muilla astioilla. Luku perustuu sosiaalikontin vastaavan kokoisen vesisäiliön tuomaan kokemukseen nyt jo lähes kahden vuoden ajalta.

Tässä viimeistellään Duokodin toisen
korkean ikkunan karmien maalausta.

Joihinkin kysymyksiin oli jo hankalampi vastata. Kysyttiin esimerkiksi, onko konttirakentamisella hyviä tai huonoja vaikutuksia suomalaiseen arkkitehtuuriin. Sitä jäin miettimään. En oikein uskalla ennustaa, minkälaisen suosion merikonttikodit Asuntomessuilla olonsa jälkeen saavat. Tuskin niitä kuitenkaan niin runsain määrin rakennetaan, että muuttaisivat koko suomalaisen arkkitehtuurin suuntaa huonontamalla tai parantamalla sitä. Mukavaa tietysti olisi, jos asia innostaisi muitakin kuin meitä.

Elämän tähden ry:n Duokoti ja Järvenpäähän menevä Sinkkukoti ovat pilotteja, joita varmasti voidaan jatkossa kehittää monin eri tavoin. Arkkitehtuurin suhteen voi tietysti toivoa, että suunnittelijat paneutuvat kontin aukotuksiin eli ikkunoihin ja oviin. Ajattelematon suunnittelu voi pilata koko hienon idean. Meidän Duokotimme parhaina kohtina pidän kuvassakin näkyvää korkeaa ikkunaa, joita on kaksi ja myös kolme ulko-ovea ovat ikkunalasia. Ehkä parasta on kuitenkin koko päädyn kokoinen, kolmesta palasta koottu ikkuna. Pitää varmaan laittaa peukut pystyyn, että kaikki lasipinnat säilyvät ehjinä matkalla Vihdistä Hyvinkäälle ja messujen jälkeen Jokilaaksoon.
 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kesä

jormas: päivis kirjoitti juhannuksen onnettomuustilastoista ja minä jatkan pätkän samasta aiheesta. Vuosittain meillä on liikennekuolemia pikkuisen reipas yksi per päivä. Hukkumisia on vähemmän eli reipas yksi paria päivää kohden. Mutta kun uintikausi varsinkaan järvissä ei ole avantouimareita lukuunottamatta läpi vuoden, niin voisi ajatella, että meillä hukkuu jengiä yhtä paljon kuin kuolee liikenteessäkin. Eli yksi per päivä vesillä ja yksi per päivä teillä. Juhannuksena määrä on lähes kymmenkertainen, joten kyllä jussi on hengelle hupaa muihin päiviin verrattuna.
Jos pitäisi veikata, että minä päivänä on miehillä suurin mahdollisuus hukkua sepalus auki, niin kyllä minä juhannuksen puolesta roponi laittaisin.
Jokilammissa meillä on tarjolla Tuusulanjärven vettä,
josta osa on nykyisin Päijänteestä juoksutettua.
Keskikesän juhlaa olemme viettäneet kotinurkissa eli Jokilaaksossa. On uitu yli ja ali kaksikymmenasteisessa vedessä, syöty räiskäleitä mansikkihillolla ja kermavaahdolla. Myös uudet perunat voin ja sillin kera ovat saaneet kyytiä. Ja on nautittu kesäpäivistä, jotka ovat tällä hetkellä Tuusulassa pitemmät kuin Helsingissä.

Polttopuiden eteenkin on tullut uurastettua tunti jos toinenkin, joten talven puut alkaa olla tehty. Täytyy myös myöntää, että ilman klapikonetta olisi moinen määrä jäänyt minulta tekemättä. Nyt kyllä saattaa olla niin, että kasassa on vielä seuraavankin talven varaavan takan ja grillin klapit. Kari Tapion lempinimi oli muuten Klappi, joka tuli hänen oikeasta sukunimestään Jalkanen.

Ehkä Jokilaaksossa mielenkiintoisinta seurattavaa ovat eläimet. Niitä on vuosi vuodelta enemmän ja ne myös ovat kesyyntyneet melkoisesti. Silmänlumekoira Niilo, on sekin mielenkiintoinen isännän ja emännän palvoja. Kanit,  biisamit, sorsat, rastaat, muut linnut ja vaikka mitkä eläjät saavat tallustaa Niilon reviirillä aika vapaasti, kun päivis ja minä ollaan näkymättömissä. Mutta kun astumme vaikkapa Matkakodista ulos, niin jo tulee Niilolla kiire ja kaikki elävät on karkotettava juoksulangan ulottumattomiin. Muuten se saattaa istuskella tuolissa ja katsoa reviirinsä menoa. Vaan juuri tätä kirjoittaessani kesähuoneessamme, loikki metsäkauris pihan poikki, niin kyllä meni Niilonkin konseptit sekaisin.

Mutta kyllä kasvien elämääkin on mukava seurata. Luonnonsellaisten sekä istutettujen. Moni tuntuu inhoavan lupiineja, sillä se ei ole alkuperäinen, väittävät. Vaan mikäpä on alkuperäinen vai onko kaikki?
Luulen kuitenkin, että jos lupiini olisi kymmenen kertaa harvinaisempi, olisi senkin kurssi korkeampi ja ihmiset hamuaisivat sitä pihalleen, sillä se kaunis kasvi. Kauniimpi kuin Irwinin Rentun ruusu eli maitohorsma, vaikka kaunis on sekin.
Aivan samoin on särkikalan kanssa. Kun se on niin kovin yleinen ja lähes jokaisen kalajärven asukki, ei sekään ole kaikilla arvossaan ruokakalana. Kuitenkin se on aivan loistavan makuinen Ahdin anti.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannuksen onnettomuustilastot

päivis: Juhannuksena kerätään tilastoja, montako uhria keskikesän juhla on vaatinut. Tilaston kehitystä voi juhannuksen edetessä seurata radion ja TV:n uutisista sekä netistä. Maanantaina sanomalehdet julkistavat loppusaldon.

Tilastoissa ei oteta lainkaan huomioon, että mökkirantaan hukkunut mummo saattaa käydä joka ikisenä kesäpäivänä uimassa, mutta kohtalokas sairaskohtaus sattuu juuri jussina. Myös kolarissa menehtynyt voi olla tutulla työmatkallaan, eikä onnettomuudella tarvitse olla mitään tekemistä juhannuksen vieton tai ruuhkien kanssa. Vain ajankohta sattuu osumaan kesän riehakkaimman juhlan aikaan.

Tietysti osa kuolemaan johtaneista tai muuten vain ikävistä onnettomuuksista liittyy juhannuksen juhlintaan ja nimenomaan siihen, että ihmiset juovat enemmän kuin muina viikonloppuina. Juhla työllistää poliisia todennäköisesti tavanomaista viikonvaihdetta enemmän ja ainakin tänä juhannuksena poliisi julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin, miten ihmisten tulisi toimia, että poliisia ei tarvitsisi kutsua paikalle. Kevennyksenä poliisit julkaisivat juhannustaian, jonka mukaan "se joka nousee juhannuksena veneessä seisomaan, näkee rannalla tulevan leskensä".

Riossa on karnevaalimeininkiä muulloinkin
kuin karnevaalien aikaan.
Suomalainen juhannuksen ajan onnettomuuksien tilastointi ei ole mitenkään ainutlaatuinen ilmiö. Muistan joskus kuulleeni, että Brasiliassa Rion karnevaalien aikana sattuneita ikävyyksiä uutisoidaan ja tilastoidaan samalla tavalla. Silloin aiheesta kertonut totesi, että suuressa väkijoukossa voi sattua ihan mitä vain, oli sitten karnevaali tai ei. Ja Riossa yleensä väkeä riittää.

Onnettomuuksien korostamisen taustalla voi tietysti olla jonkinlainen sanaton sopimus. Kun ikävyydet yhdistetään vuotuisjuhlaan, toivotaan, että ihmiset ottaisivat opikseen ja käyttäytyisivät vuoden kuluttua niin, ettei vastaavaa tapahtuisi.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Hyvää juhannusta

jormas: Pohjoisen pallonpuoliskon kesäpäivänseisaus 2013 osuu juhannusaattoon perjantaina 21. kesäkuuta. Tarkka ajankohta, jolloin Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kravun kääntöpiiriä, on kello 8.04 aamulla Suomen aikaa.
Juhannuspäivä 2013 on lauantaina 22. kesäkuuta. Vuoteen 1954 saakka juhannus oli Suomessa aina Johanneksen päivänä 24. kesäkuuta, joka tänä vuonna on juhannusviikonlopun jälkeinen maanantai.

Kristinuskossa juhannus on Johannes Kastajan juhla, koska Luukkaan evankeliumin mukaan hän syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta, ja Jeesuksen syntymäpäiväksi on suurimmassa osassa kristikuntaa vakiintunut 25. joulukuuta. Mutta miksi juhannuksen perinteinen päivämäärä sitten on 24. eikä 25. kesäkuuta? Jos joku tietää, niin sen voi kertoa kommenteissa.

Kesäpäivänseisauksen tienoilla on vietetty keskikesän juhlaa monissa muissakin kuin kristillisissä kulttuuripiireissä. Eikä Johannes Kastaja taida monen suomalaisenkaan mielessä käydä edes vähän sateisempina juhannuksina. Juhannus on myös Suomen lipun päivä ja oikeastaan myös Suomen lipun yö, koska juhannuksena liputetaan muista liputuspäivistä poiketen myös yöaikaan. Liputus alkaa juhannusaattona klo 18 ja päättyy juhannuspäivänä klo 21.

Ensi vuonna juhannus ja kesäpäivänseisaus osuvat yksiin. Kesäpäivänseisaus ja juhannus 2014 ovat lauantaina 21. kesäkuuta. Kirjoittanut Niko Lipsanen.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Niilo koirakoulussa

päivis: Niilon on ollut koululainen nyt jo muutaman viikon. Koululaisuus tarkoittaa oppitunteja kerran viikossa ja mahdollisimman paljon harjoitusta niiden välillä. Niilon ongelmahan on, että se sekoaa täysin, kun näkee jossain toisen koiran, hiipii, maastoutuu ja jämähtää paikalleen odottamaan, että toinen tulisi luokse. Ja jos ei tule, alkaa armoton räksytys.

Jonkinlaisesta ihmispelosta taas kertoo vieraille ihmisille, satunnaisille ohi- ja vastaantulijoille rähjääminen.

Koirakoulussa ongelma ei tietenkään ilmaannu, ei ainakaan pahimmalla tavalla. Varsinkaan ihmisiä Niilo ei koulutustilanteissa pahemmin pelkää, eikä juuri räksytäkään. Mutta arka se on silloinkin. Jokainen äkkinäinen liike saa sen säpsähtämään. Ja niin kuin se yrittää kovasti olla vahtikoiraa ja koiria kohdatessaan se sumeilematta haluaa mennä tekemään tuttavuutta, mitä suurempi näköpiiriin ilmaantunut otus on. Se ei siis kunnioita ainakaan toisen kokoa.
Tässä tavataan toinen nelijalkainen Hyrylässä avoautotapahtumassa. Tyypillisesti
remmi on piukalla ja jotta tästä olisi selvitty kunnialla, olisi taskussa pitänyt
olla makupaloja. Vaan kun ei ollut, koirakavereita kohdattiin miten ketäkin.
Aika hyvä suoritus tuo ilta koiran kannalta  kuitenkin oli.
Maanantaina oli hauska seurata, miten se vähitellen luovutti halun mennä toisten koirien luokse. Sen kanssa toistettiin loputtoman monta kertaa lähestymistä, joka katkaistiin kääntymällä toiseen suuntaan heti, kun Niilo alkoi vetää. Ja kääntymiseen liittyi palkka. Tässä tapauksessa nakkimakkaran murunen. Niilon piti myös muistaa vilkaista ohjaajaa silmiin. Sen se oppikin nopeasti ja tosiaan lopulta tyytyi vain istumaan ja tuijottamaan kauempana olevaa Temppua ja paria muuta koiraa, jotka olivat osa samaa koulutusta ehkä hieman samanlaisine ongelmineen.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ranen lepakkoauto

jormas: Minulla on kaveri. Jo Jyväskylän ajoilta, nimeltään Rane. Jossain vaiheessa saatoin kirjoittaa, että kun mies lähti Pattayalle, toi hän monessa mukana olleen Saab-autonsa talviunille Jokilaaksoon. Ja kun kesä koitti, haki Rane kärrynsä pesästään ja huristeleli sillä Keski-Suomeen.

Mutta ei aikaakaan, kun mies jo soitteli, että arvaapa kenen tai minkä pesä oli autossa. Ja minähän arvuuttelin, että countrykaniemme, niiden tai niiden lintujen, hiirten ja taisinpa veikata käärmettä ja rottiakin.
Ei tärpännyt mikään, joten Rane antoi viiden pisteen vihjeen. Talviasukkaat olivat syöneet Saabin kattoverjoilun, jonka jälkeen en enää osannut arvailla senkään vertaa. Sain vielä neljänkin pisteen vihjeen, että syöty oli myös kahdet lenkkitossut, mutta minä olin arvauksineni ulkona kuin lumiukko, joka tosin ei näillä keleillä kauaa ulkona pysy kasassa.

Pesäntekijöiksi paljastuivat lepakot, joista pari löytyi päivänsä päättäneenä autosta. Toinen lepakkovainajista oli onnistunut pääsemään talvasuntonsa takakonttiin ja haju oli kuulemma ollut melkoinen, kun korjaaja oli avannut takaluukun.

Seuraavana taidamme tehdä koteja lepakoille.
Yksi lepakko syö monta tuhatta hyttystä yössä.
Joten saattaa olla, että Jokilaakso kesäautojen talvipaikkana menettää suosiotaan, kun juttu leviää, sillä kaimani Jorma, niin sanottu Mikkelin maisteri on hänkin pitänyt autoaan samassa paikassa. Että älkää viekö kärryjänne sinne, sillä lepakot tai muut luonnon eläjät syövät ne.

Nimittäin lepakot eivät ole ainoita, jotka tulevat liiankin tuttavallisiksi reviirillemme . Kerran olivat Matkakodistamme hiiret syöneet yhtä jos toistakin, mutta ei siinä kaikki. Ihmettelimme kerran saman kärryn kanssa, että miksi pissapojassa ei pysy vesi eikä sen kummemmin tenukaan.
Ja kas hiiret olivat jyrsineet letkut poikki ja juoneet juomat. Että jo on välillä maailma meilläkin mallillaan, sillä monella ei taida olla pihapiirissä korvikeaineita käyttäviä hiiriä.'

Mutta vielä yksi juttu. Martti (Smart) osa-autossamme kerran, kun otimme sen käyttöön kuukauden thaireissun jälkeen, eivät toimineen abs-jarrut. Auton veimme Veho-autolääkärille, sillä meillä oli kolmen vuoden huoltosopimus.
Kun haimme autoa, sanoi huoltomies tai -päällikkö, että vikakin löytyi ja jatkoi, että pannaan se nyt sinne huoltosopimuksen piikkiin, vaikka aihetta olisi muuhunkin. Kysyin, että kuinka niin. Tähän vastasi mies, että kun sen sopimuksen ei kuuluisi kattaa sitä, että jotkut jyrsijät ovat syöneet sekä letkut että johdot.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Merikonttikoti sisustetaan

päivis: Olin pitkään siinä luulossa, että Asuntomessut vietäisiin läpi vain viitteellisellä sisustuksella. Pari Fatboy-säkkituolia olohuoneen paikalla ja muutama istuintyyny jonnekin puolihuolimattomasti aseteltuna. Kylppäriin ajattelin pari pyyhettä koukkuun tai allaskaapin päälle (jos tilaa on) kauniisti taiteltuna.

Vaan tämäkään ei mene niin kuin siinä ruotsinkielisessä suosikkiohjelmassa. Duokoti sisustetaan, sanoo Jorma.

Kun tämä oli lausuttu ääneen, alkoi kalusteiden suunnittelu. Meillähän on tietysti sitä sun tätä, mutta kaappeja ei lainkaan. Niitä ostettiin kolme kappaletta Ikeasta ja sen jälkeen huomattiin, että ne eivät mahdukaan kapeaan tilaan niin kuin oli ajateltu. Se suunnitelma meni uusiksi, mutta toisaalta kaappeja ei tuoda Hyvinkäälle, sillä päädyn arkisisäänkäynnin vierestä on messujen ajaksi varattu paikka kaappisängyn esittelijälle. Jokilaaksossa tuo paikka sisustetaan eteistilaksi.

Duokodissa on messuilla kaksi sänkyä, sillä olemme myös ostamassa puista parvisänkyä Kuusamosta. Se on tarkoitus kasata ennen messujen alkua ja sijoittaa paikkaan, jossa se tulee olemaan jatkossakin. Laukaasta toimme viikonloppuna Fatboy-tuolien lisäksi ne neljä istuintyynyä, jotka nyt sijoitetaankin ison päätyikkunan eteen markkeeraamaan ikään kuin lepopaikkaa, josta on mukava katsella maisemaa. Niiden seuraksi viemme keinutuolin, jonka Jorma sai joskus työkavereiltaan. Tuusulassa tuo paikka sisustetaan ihan erilaisella kokonaisuudella, jossa myös on mahdollisuus katsella maisemaa, mutta myös istuskella pöydän ääressä.
Edessä oleva Sinkkukoti on vielä vaiheessa. Takana rinnakkain olevat
kaksi Duokodin merikonttia ovat jo lähes valmiina lähtemään Hyvinkäälle.
Ikeaa Duokotiin tulee vähän sinne sun tänne. Keittiöön viemme kaksi baarijakkaraa, jotka on ostettu jo monta vuotta sitten. Samaa sarjaa olevan keittiön pöydän ja neljä tuolia saavat paikan parvisängyn alta. Kokeilemme ainakin, jos ne voisivat toimia työpöytänä ja -tuoleina. Laukaassa, jossa säkkituolit ovat olleet, kokemus on osoittanut, että usein päädymme tietokoneinemme löhöämään säkkituoleille. Todistetusti se onkin ihmiselle parempi asento kuin tuolissa istuminen.

Ikean kaksi suurta seinävalokuvaa mahtuvat Duokotiin tai sitten ei. Toinen ainakin mahtuu. New Yorkin mustavalkoinen kaupunkimaisema on jo ollut Mäkelänkadun kodin seinällä. Sademetsän keskellä (tai luonnon helmassa kuitenkin) oleva riippusiltakuva ostettiin joskus muinoin ja se on vielä paketissa. Se päätyy johonkin suuren päätyikkunan läheisyyteen pitkälle seinälle.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Merikonttikoti valmistuu

jormas: Viime päivinä ja varmasti jatkossa koko kesä menee Duokodin kimpussa, sillä joka päivä tapahtuu ja on tapahduttavakin, sillä Hyvinkään Asuntomessuaika lähestyy.

Tänään löimme lukkoon päivän, jolloin kotimme matkaa Selkistä http://www.kuljetusliikesorvari.fi toimesta Hyvinkäälle, esittelykohteeksi numero 29. Tässä yhteydessä julkinen kiitos kyseiselle kuljetusliikkeelle, joka sponroi kuljetuksen sinne. Ja toinen julkinen kiitos konttien myyjälle http://www.scandiccontainer.fi/, joka maksaa konttikyydit Tuusulan Jokilaaksoon.

Tapasin myös yrittäjän, joka tulee kanssamme esittelemään seinästä vedettävää vuodetta. Mielenkiintoinen tuote, joilla oli Suomessa menneinä vuosikymmeninä markkinoita ja suosiota enemmänkin. Joka tapauksessa merikonteista  tehdyissä asunnoissa on jokainen neliö käytettävä hyödyksi, joten kukapa tietää....

Kosteiden tilojen laatoitus on saumausta vaille valmis, joka sekin on oiken oiva asia.

Heikki on tehnyt ilmeisesti koko viikonlopun töitä, sillä sähkötyötkin olivat menneet aimo harppauksen eteenpäin. Muun muassa ulkovalot olivat saaneet paikkansa, jotka näyttivätkin oikein tyylikkäiltä.

Ylihuomenne Ekidea Oy laittaa kostean tilan kaapistot paikalleen. Sen jälkeen on ilmastointiasennusten sekä sähkötöiden loppuun saattamisen aika.

Duokoti on myös maalattu kokonaan uudestaan ulkopuolelta, joten se on hieno.

Takan savupiippu odottaa vielä tukirautoja, jonka jälkeen takassa voisi ottaa vaikka koesavut. Ehkä sen osalta odotamme kuitenkin, kunnes koti on siirretty hallista ulkoilmaan.

Monennäköistä ihmettelijää on paikan päällä käynyt, sillä hanke on herättänyt melkoisen mielenkiinnon vähän siellä täällä. Itse asiassa mikään hanke, jossa olen ollut mukana, ei ole herättänyt moista innostusta.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Tomaatin kypsymistä odotellessa

päivis: Selitin eilen jollekin, että olemme eläneet kesää jo lähes helmikuun lopulta saakka. Ensin meni pari kuukautta Thaimaassa, Singaporessa ja Malesiassa ja kun sieltä kotiuduttiin, toukokuussa alkoi olla kesäpäiviä, jotka äityivät ihan helteisiksi, kuten muistamme.

Tänään aamupäivällä, kun läksimme Laukaasta kohti Tuusulaa, aurinko paistoi ja lämpöä oli auton mittarin mukaan 19 astetta. Täysi kesä siis. Kesäksi kai tätäkin voi silti sanoa, kun Jokilaaksossa mittari näyttää vain 13 astetta ja vesisade on juuri tauonnut ainakin hetkeksi.

Tomaattisadosta tulee oletettavasti hyvä.
Kasvihuoneessa retiisit ovat kasvaneet niin, että kohta pitää istuttaa uusia. Ensimmäinen sato on jo lähes syöty. Viikonlopun aikana salaattikin on pukannut uusia lehtiä vimmalla, samoin persilja on kasvanut kovasti. Ruohosipuli sen sijaan on tainnut jäädä avomaankurkun lehtien varjoon. Kurkkuja ei vielä ole näkynyt, ehkä vähän kukan alkuja. Tomaatteja sen sijaan tulee varmaan yhtä hyvin kuin viime kesänä. Niitä on ainakin jo kilon verran kypsymistä vailla.

Kasvihuoneen ulkoseinustalle istutimme viime kesänä säkkeihin mansikoita. Niistä ei kovin montaa marjaa saatu silloin, mutta nyt, kun otimme mansikat pois säkeistä ja istutimme uudelleen samaan paikkaan, ne ovatkin innostuneet kasvamaan ja kasvattamaan varsinkin lehtiä, mutta myös kukkimaan. Paljon raakileita on jo näkyvissä. Sato näkyykin valmistuvan vasta toisena kesänä. En tiedä, onko tämä ihan normaalia. Mukava kuitenkin on huomata, että viimekesäinen ostos ei ollut ihan turha.

Myös kymmenen maahan kaivettua perunaa ovat alkaneet lykätä vartta. Saamme siis juuri meidän tarpeisiimme sopivan perunasadon tänäkin vuonna.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Pattaya Suomi-Seurasta ry

jormas: Tänään pidimme Pattaya Suomi-Seura ry:n www.pattayasuomiseura.fi perustamiskokouksen. Tai oikeammin pitäisi kai sanoa, että tulevan ry:n, sillä muutenhan yhdistys on ollut olemassa jo kymmenkunta vuotta.
Joka tapauksessa meitä oli koolla pari alle kymmenen Jyväsjärven rannalla hotelli Albassa.

Jos toimija ei ole rekisteröitynyt esimerkiksi yhdistykseksi, ovat hallituksessa olevat henkilöt itse vastuussa kaikesta. Näin on siis ollut tässäkin tapauksessa.

Lisäksi rekisteröityminen auttaa meitä etsimään uutta rahoitusta toiminnallemme, sillä esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys on tehnyt päätöksen, jonka mukaan se voi määrätyin edellytyksin rahoittaa toimintaa myös ulkomailla. Ja siihen tarvitaan juridinen, yleishyödyllinen toimija. Tähän saakka merimieskirkko on ollut käytännössä ainut ulkomailla toimiva järjestö, jota Ray on rahoittanut.

Ja kun Thaimaan asioista aloitin, jatkan samalla aiheella. Saimme eräältä yhteistyökumppanilta Thaimaassa kirjeen, josta kopion yhden kohdan tähän:

"Vaikka vieraassa maassa asuvana pitäisi kunnioittaa isäntien tapoja ja uskomuksia, niin joskus kyllä pistää ajattelemaan onko täällä aina kaikilla ihan koko sarja synapseja käytössä: Tässä Chonburissa mennä viikolla tapahtui liikenneonnettomuus jossa metallitehtaan johtaja oli matkalla isänsä hautajaisiin uudella Lamborghini merkkisellä urheiluautollaan. (Tarina ei kerro oliko isän perintö jo jaettu, ja sillä mitään tekemistä italialaistuotteen  hankintaan tavallisen japanilaisen sijaan...) Noh, vettä satoi kovasti ja kuinka ollakaan tällä nuorella johtajalla sitten lähti tämä italialainen orhi ”lapasesta”, ja mossahti suoraan lyhtypylvääseen. Lambosta nokka vekillä ja matkan teko tyssäsi siihen. Paikalle sattuneille median edustajille johtaja kertoi pyörein silmin kuinka hänen henkikultansa oli säästynyt vain ja ainoastaan syystä että hänellä oli kaulassaan ajon aikana 3 onnenamulettia. Onnettomuuden kuvista saattoi päätellä näin maallikkokin että hengenlähtöön oli vielä matkaa monta kertaa kovempi osuminen ja huomattavan paljon huonommat auton turvalaitteet.
Näin henkimaailman asioista mitään tietämättömälle tuli myös mieleen että olisiko ehkä kannattanut ottaa se neljäskin amuletti mukaan; se mikä olisi estänyt koko tömäyksen!
On joskus huvittavaa todeta kuinka tosiaan taikausko ei ole pelkästään kouluttamattomien yhteiskunnan alapään edustajien vankka uskomus, vaan ihan samalla tavalla suurten johtajien elämän perusarvo. Ja kun seuraa maan ylintä johtoa niin ei vaan voi välttyä ounastukselta, että amulettien ohella asioita ohjaamassa on niin lantit, pitkät tikut, apilat, rusakon käpälät, varvut kuin monet muutkin suuret tiedonlähteet."

En jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka asenteellisesti asettavat jotkut muut ikään kuin tyhmemmiksi tai jotenkin muuten niin sanotusti alempiarvoisiksi, jota mielestäni yllä oleva kirjoitus osoittaa. Suomalaisilla on aivan omat taikauskonsa neliapiloineen,  13. päivä ja perjantaineen, mustine kissoineen, tikapuiden alta kävelyineen, onnenkaulakoruineen ja muine amuletteineen sekä taika- tai muine uskoineen ja niin edelleen.
Itse kuulun mielelläni niihin, jotka uskovat tai ainakin jättävät mahdollisuuden jollekin, jota ei oma järkeni riitä ymmärtämään. Omaa elämääni kummasti virkistää ajatella kohtaloa ja sitä olenko ylipäätään itse suurta tai pientä sattumaa, vai onko joku äitiäni ja isääni suurempi voima jossain tarkoittanut, että synnyn, elän, olen olemassa, kuolen, mutta jatkan eloani jossakin muodossa jossakin.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Hiihtäjä Heikkinen ja Asuntomessut

päivis: Jorma kirjoitti eilisiltaisista Senkkerin asfalttipirskeistä. Siellä oli lisäksemme muitakin Asuntomessuille menijöitä. Hiihtäjä Matti Heikkinen ei kuitenkaan ollut paikalla messujen takia, vaan näköjään siksi, että yksi juhlakaluista, Graniittirakennus Kallio ehkä, on Heikkisen sponsori. Hiihtäjä oli siis paikalla lähinnä työtehtävissä. Kiittelemässä tuesta ja kertomassa suunnitelmistaan talviolympialaisissa. Aikoo kuulemma menestyä.

Heikkisen yhteyden messuihin muistin, sillä olen lukenut messublogeja, joista yhtä Heikkinen kirjoittaa. Eilisillan juontaja, Heidi Suomi, taisi esitellä Heikkisen vantaalaiseksi, mutta kotikunta siis muuttunee ensi vuonna, jolloin Heikkisen perheen omakotitalo valmistuu Jyväskylän Äijälänrannan messualueelle.

Oma messukotimme herättää yhä enemmän kiinnostusta. Tänään soitteli Seura-lehti ja vähän ajan päästä Kaunis-Koti-lehti. Nähtäväksi jää, saako kumpikaan aikataulut täsmäämään, sillä olemme viemässä Duokodin Hyvinkäälle vasta messujen avaamista edeltävällä viikolla.

Vähän harmittaa, että Duokodin vaiheita ei ole tullut dokumentoitua tarkemmin. Tosin Samarian hallilla oli tarkoitus pitää kirjaa valmistumisen edistymisestä. Me olemme kirjoitelleet aiheesta lähinnä fiilistelymielessä ja välillä on tietysti tullut tännekin kirjattua joitakin merkittäviä tapahtumia. Niitä onkin reilun vuoden varrelle mahtunut runsain määrin. Aukkojen leikkaaminen taisi tapahtua jo yli vuosi sitten. Eristeiden kiinnittäminen on myös ollut iso juttu, kun eristettä on katon ja seinien lisäksi pitänyt laittaa vielä kontin lattian alapuolelle.

Nyt tuntuu kuitenkin, että ollaan jo voiton puolella. Näin tietysti pitää ollakin, kun aikaa rakentamiseen ei enää ole liiemmälti. Kirkkaanpunaisten keittiökalusteiden näkeminen jotenkin vahvisti uskoa siihen, että koti tästä tulee ja ihan kiva kaiken lisäksi. Vaikka neliöitä on vain noin 50, tuntuu välillä, että emme edes keksi niille kaikille käyttöä. Lopullinen sisustaminen jää onneksi elokuulle, jolloin Duokoti on päässyt sijoilleen Jokilaaksoon. Jää aikaa tuumata.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Sälää sieltä täältä

jormas: Tänään kävimme katsomassa Duokotia, sillä se oli saanut vihdoin loput lattiapäällysteet, keittiökaapistot ynnä tiskipöydän ja vähän muutakin. Kinnusen Erkki ja Ekidea Oy olivat tehneet oikein hyvää työtä.

Sitten kävimme Hyvinkään Asuntomessualueella katsomassa, joko näyttelypaikkamme oli saanut pintamateriaalin. Se tarkoittaa tontin saattamista siihen tilaan, johon voimme laittaa Merikontiikodin. Vaan eipä ollut, joka on oikeastaan oikein hyvä meillekin, sillä emme itse asiassa olisi vielä valmiitakaan messuille.

Olemme myös saaneet kommentin toissapäivän kirjoitukseen, jossa sanoin mielipiteitäni kristillisistä toimijoista, jotka eivät niin sanotusti tunnusta väriä. Aiheesta voisin olla kiinnostunut jatkamaankin, mutta  pitäisi saada lisää mielipiteitä. Jos tuntuu vaikealta kirjoittaa niitä tänne, niin voihan niitä laittaa meille sähköpostillakin. Niitä emme varsinkaan nimellä tai muuten tunnistettavasti missään tapauksessa julkaise.

Tänään olimme myös juhlimassa, sillä naapuriimme on kiviaines- ja multatehtaan lisäksi avattu asfalttitehdas. Oli oikein mukavaa. Osallistujia korpeen oli tullut kokousteltan täydeltä, joka on aikamoinen saavutus. Nimittäin saada 250 osallistujaa paikkaan, joka on kaukana kaikesta muusta paitsi maaseudusta, on aikamoinen saavutus. Siihen tarvitaan muutakin kuin ilmaista viinaa. Teimme myös juhliin liittyen mielenkiintoisen rengasmatkan Kehäradan työmailla, joka avasikin aivan uuden ikkunan rataan. Se on aikamoinen työmaa, jossa 100 miljoonaan euroa ei riitä edes maanrakennustöihin.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Merikonttikodille paikka sponsored by Seepsula

päivis: Duokodin paikkaa on mallattu kuukaudesta toiseen ja tänään teimme lopullisen päätöksen, että sisäänkäynti tulee olemaan lammen puolelta. Silloin kesähuoneen, kodan, sosiaalikontin ja Duokodin keskelle tulee ikään kuin sisäpiha. Näin myös saamme toisesta kontista päätyseinän kokoisen ikkunan kautta maiseman Pikkulammelle päin. Koska pitkällä seinällä on myös korkea ikkuna lähellä päätyä, siitäkin näkymä on lammelle.

Merkkasimme samalla konttikodin paikan, sillä iltapäivällä pihaan tuli suuri Seepsulan kauhakuormaaja ja kahdella kuorma-autolla pihaan ajettiin kymmenkunta kuormallista Seepsula Oy:n spnsoroimaa soraa.
Soraa upposi monta kuormaa parkkipaikan laajennukseen.
Merikonttikoti sai alustan, jonka päälle laitetaan kaksi betonipalkkia ja siinä kaikki. Merikonttikoti ei sen kummempaa perustusta tarvitse. Soraa alustalle tarvittiin vain vähän. Sen sijaan soraa hupeni parkkipaikalle, jota hieman suuruudenhulluuksissamme päätimme laajentaa, että mahtuu useampikin autoileva vieras kerralla kylään.
Soran avulla vain tasattiin alusta, jolle kahden betonipalkin päälle
Duokoti nostetaan Asuntomessujen jälkeen elokuussa.
Matkakoti on nyt ainakin seuraavan yön kasvihuoneen edustalla. Se piti siirtää Seepsulan työkoneen ja Seepsulan kiviainestehtaalle töitä tekevien kuorma-autojen tieltä pois. Toinen niistä oli muuten Lapista saakka. Jotain se kai kertoo rakentamisen painottumisesta, jos Lapin perukoilta pitää tulla soranajoon Tuusulaan asti. Myös Matkakoti mahtuu nyt laajennetulle parkkipaikalle, vaikka sille kyllä jo viime kesänä tehtiin sopiva alusta läheltä Rabbitislandin siltaa.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Eläkeläispirskeet osa 2

Pirskeissä oli väkeä vauvasta Jaju-vaariin ja Niilo koiraan
jormas: Eilen oli tosiaan pirskeet, joihin oli kutsuttu myös asiakkaita. Jengiä taisi olla viitisenkymmentä. Hyvä niin, sillä asunnottomuuden parissa työtä tekevien todellinen työnantaja on kadun kansa. Ehkä kristillistä työtä tekevillä tulisi johtotähtenä olla kuitenkin Taivaan Isä. Sitten edellä mainittu kadun kansa ja vasta sitten oma, maallinen esimies. Sitä tietenkään ei suopein silmin aina pomo katso, mutta enää (tai tällä hetkellä) sen ei ole minulle väliäkään.

Mutta mitä sanoi Jyväskylän Katulähetyksessä toiminnanjohtajana ollessani entisajan valvojaksi palkattu, Jumalalta mielestään kutsun tehtävään saanut, viimeistään koeajan päätyttyä, kun hän aloitti todellisen raamatulla päähän muksimisen? "Että suksi Soini kuuseen tai jonnekin, minä olen saanut Isältä kutsun saarnata, joten siivotkoon muut ja tehköön muut myös kaikki tehtävään kuuluvat ruumilliset työt. Sillä minä saarnaan, koska sielujen pelastus on kaiken a ja o." Näin saattaa ollakin, mutta se ei aina mennyt yksiin, joten sanomista tuli ja välillä puhuttiin oikein ISOILLA kirjaimilla.

Kesä on koska tahansa viimeistään 3-4 tunnin päässä,
kun ottaa tarvittaessa alleen Finnairin puhalluslampun
Mutta  olihan siinä ytyä myös silloin, kun olimme puhtaita sekä aatteellisia Sininauhassakin ja tunnustimme väriä aidosti. Jos Sininauhassa halusi yhtään merkittävämpään tehtävään, niin oli tunnustettava väriä sekä sen lisäksi pidättäydyttävä alkoholista tyystin myös vapaa-ajalla. Aikoinaan Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Niemelä esimerkiksi sanoi julkisesti monet kerrat, että hän pidättäytyy alkoholista työtehtävän ja työnantajan vuoksi. Se oli hienoa ja linjakasta aikaa.

Vaan miten lienee nyt? Moni on minulta kysynyt, että minne on kadonnut Sininauhan tilaisuuksista hengellisyys. Pohtimisen arvoinen asia, sillä jos ei sikariporras tunnusta väriä, niin miksi sitä tunnustaisivat muut työntekijät? Tai mistä etsivät asiakkaat hengellistä apua ja keskustelukumppania, jos niitä ei löydy kristilliseltä päihdehuollon toimijalta?

Sininauhasäätiössäkin oli tilanteíta, jossa asiakkaat ottivat vastaan työntekijän julistukset, mutta työtovereilta paloivat välillä käämit. Lienee tuttua myös Sininauhaliiton puolella. Paitsi, että siellä eivät läheskään kaikki työntekijät juuri kohtaa päihdeongelmaisia tai kadun kansaa ainakaan työssä ollessaan.

Joku päivä sitten haastoin Sininauhassa merkittävässä asemassa olevaa luottamushenkilöä asiaa kysyäkseni. Olo haastetulla oli kiusaantunut ja ainut vastaus oli, että ei ole ollut kunnollisia kristittyjä hakijoita. Mielenkiintoista, jota pohdin silloin ja nyt. Että mitkähän mahtoivat olla opetuslasten muodolliset pätevyydet?

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Grilliherkkuja ja merikonttikoti messuoppaaseen

päivis: Tänään seurasin sivusta, kun lihansyöjät herkuttelivat kesäkauden ykköstuotteilla eli grillimakkaroilla. Ei herahtanut vesi kielelle, eikä oikein ollut mieleen sekään ajatus, että olisin grillannut samalla pannulla kasvissyöjälle sopivia tofunakkeja ja soijamakkaroita.
Näistä ei ihan varmaksi kuvan perusteella pysty sanomaan, onko ne
valmistettu lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä vai ovatko kasviksia.
On vähän harhaista tehdä kasvissyöjille makkaroilta tai nakeilta näyttäviä herkkuja, sillä ainakaan minä en koskaa kaipaa jotain makkaran korviketta. Toisaalta makkarat ja nakit ovat aika sopivan mallisia syötäviä, joten kasvisversioiden tekeminen on ihan ymmärrettävää. Varsinkin kun niiden maku on usein oikein hyvä. Enkä sitä paitsi tiedä, mihin muotoon grilliin laitettavat kasvistuotteet sitten väännettäisiin. Eli niin kuin Jorma usein toistelee: vaihtoehdoton kritiikki ei ole mistään kotoisin.

Tässä ei ole löydettävissä mitään luontevaa aasin siltaa aiheeseen merikonttikoti, joten olkoon sitten ilman sellaista. Samaan aikaan kun kirjoittelin tätä blogia, sähköposti toi tarkistettavaksi Duokodin esittelytekstin kuvineen messuoppaaseen, joka näytetään julkaistavan TM Rakennusmaailmassa. Myöhäänpäs tekevät siinäkin firmassa töitä.

Merikonttikodin esittelyssä on kuvia keskeneräisestä Duokodista ja pohjakuvat sekä siitä että Sinkkukodista. Sinkkukodin pohja taas on varmaan laitettu oppaaseen siksi, että se mainitaan esittelytekstissä. Kun luin tekstiä, mietin, että mistähän se mahtaa olla kotoisin. Tuntui jotenkin tutulta. Sitten muistin, että senhän olen itse kirjoittanut joskus aikaa sitten, kun Asuntomessut pyysi kertomaan jotain näytteille tulevan kodin tulevista asukkaista. Sama pyyntö oli varmasti laitettu kaikille Asuntomessu-perheille. Minä sitten vähän visioin, kun ei voinut kirjoittaa mitään tyyliin, että "meidän prinsessan huone on sävytetty vaaleanpunaiseen" tai "heavy metalista pitävän teinipojan huone on musta". Visioin, että joskus voisimme nostaa Sinkkukodin ponttoonien päälle ja asustella vaikka jossain meren rannalla.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kiitos Farmari-Ykä

Farmari-Ykä maksamassa tilaamaansa konsultaatiota
Ihmisiä on monenlaisia. On tuttuja ja tuntemattomia sekä vieraita ja peräti ventovieraita. On myös kavereita, hyviä sekä huonoja ja ystäviä sekä sydänystäviä ja niin edelleen. Tähän joukkoon, hyviin sellaisiin, mahtuu myös Thaimaassa tutuksi tullut Ykä, joka minulta on saanut nimen Farmari-Ykä. Mäntsälän miehiä, joka osti minulta Pattayalla tai oikeastaan Buddhavuoden toisella puolella Jomtienilla konsultaatioita erilaisiin hänen mieltä askarruttaviin asioihin. Maksuksi sovittiin Ykän ja Mirjan kanalan tuottamat munia. Muna per konsultaatio. Mutta mitä konsultaatioita Ykä sitten osti? Paljonka kello on, mitä maksaa pikkubussikyyti Bangkokiin, paljonko on uima-altaan veden lämpö ja niin edelleen. Tärkeää tietoa, jota ei jaella ilmaiseksi varsinkaan silloin, kun on rahaa parempi maksuväline käytössä.

Eilen ja kertomansa mukaan välillä muulloinkin on Ykä kesäleskenä, joten hän pyysi päivistä ja minua saunomaan. Minä menin, mutta päivis ei, sillä hänelle taisi jäädä epäselväksi pitäisikö saunoa meidän raavaiden miesten kera vai ei. Se taas jäi minulle epäselväksi, että kummin sen olisi pitänyt olla. Niin tai näin, päivis valitsi mieluummin puiden pilkkomisen Jokilaaksossa. Aika kasan hän niitä saikin aikaiseksi.

Koko talo saunoineen ja todella viehättävine pihoineen on Mirjan ja Ykän  käsialaa. Joten mikä oli saunoessa, sillä siitä on jokunen rupeama, kun olen saanut nauttia makoisista löylystä ja tulen ritinästä kunnon puukiukaan arinan päällä. Kun ilma vielä oli täysi kymppi, niin oli kertakaikkisen hienoa istuskella terassilla löylyjen välissä iltapäivän auringossa asussa, joka minulla oli syntyessäni.

Tuumattiin, että elokuun puolenvälin jälkeen saunotaan seuraavan kerran, jolloin joukkoon liittyy Pattaya Suomi-Seuran puheenjohtaja Risto sekä Pohjois-Thaimaan mies Kallu. Kallu kuten Ristokin ovat molemmat antaneet työpanostaan ja osaamistaan myös Merikonttikodin hyväksi. Mutta elokuun saunomisen yksi tarkoitus on tuumata, josko järjestettäisiin Pattayalta retkiä Laosin ja Burman rajalle Kultaiseen kolmioon.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Jokilaakson eläinmaailma ja merikonttikodin odotus

päivis: Vielä alkukesästä, joka tässä tapauksessa oli toukokuuta, luulimme, että pihassa on vähemmän eläimiä kuin ennen. Olimme onneksi väärässä.

Vaikka telkät kävivät vain kääntymässä, ja ehkä pari taviakin, sorsat ovat nyt ottaneet Jokilaakson aivan omakseen. Parhaimmillaan Pikkulammella on ollut 13 aikuista sorsaa ja kuusi poikasta. Ehkä niiden viihtyminen täällä johtuu kauranjyvistä, jotka näkyvät kelpaavan niille oikein hyvin. Kipollinen kauraa ei päiväksi niille riitä. Eivät ole siis pullasorsia, vaan kaurasorsia.
Niilo vahtii ruokinta-astiaa, että siipiveikot ymmärtäisivät pysyä pois
pihamaalta. Välillä se taas armollisesti antaa niiden tulla ruokailemaan.
Niilolla on tietysti täysi työ yrittää pitää mokomat tunkeilijat loitolla. Tosin välillä, varsinkin jos on oikein lämmin, se tyytyy vain tuijottelemaan pihassa tepastelevia siivekkäitä. Sorsien lisäksi pihan saattavat samaan aikaan vallata kanit. Niitä on tällä hetkellä kolme ruskeaa ja yksi harmaa. Eilen mietimme, että kai ne ovat kaikki poikia, kun jälkikasvua ei ole näkynyt. Vaan mitäpä nähtiinkään noin puolen tunnin kuluttua tuosta keskustelusta: kolme tai neljä pikkukania.

Pienet ovat selvästi saaneet äiteeltään luvan alkaa tutustua Jokilaaksoon. Eilen ne vielä lymysivät pylväskasan luona. Jossain pylväiden välissä niillä varmasti on syntymäpesä. Tänään ne kävivät jo sosiaalikontin luona, jossa kaneja varten on oma ruokintapaikka. On turha pelätä, että kanikatras valtaisi koko tienoon. Viime kesänä syntynyttä valkoista kaniakaan emme ennättäneet nähdä kuin pari kertaa. Se saattoi värinsä takia olla jollekin petolinnulle helposti napattava saalia.

Pihapiiri on vielä vähän aikaa entisellään, mutta kohta on viimein päätettävä, mihin Matkakoti siirretään väliaikaisesti. Duokodin kaksi betonista aluspalkkia pitäisi jo kohtapuoleen tuoda tänne ja asettaa paikkaan, johon konttikoti aiotaan laittaa. Täytyy toivoa, että oikea paikka löytyisi kertalaakista.

Lähelle Myllykyläntietä rakennetaan omakotitaloa, jonka pihalle on ilmestynyt samanlainen vaunukoti, jota muinoin kävimme Tallinnassa katsomassa. Rakentajaperheen kuvittelisi asuvan vaunussa kunnes omakotitalo on valmis. Yhtä hyvin tulavaisuudessa merikonttikoti voisi toimia rakentamisen aikaisena asuntona. Sellaista käyttöä emme ole tainneetkaan laittaa listalle, kun konttikotien käyttötarkoituksia on mietitty.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Menneisyyden miehet vaan ei vangit

jormas: Eilen tosiaan olimme Keski-Uusimaa Cruisingissa, jossa leppoisan puolitoistatuntisen oleilun jälkeen ajoimme letkassa Tuusulanjärven ympäri. Osa toisin päin ja osa päinvastoin. Tuntuu siltä, että vuosi vuodelta on vähemmän tuttuja, sillä tuttujen rivit harvenevat. Vaan vielä löytyy kavereita, joiden kanssa on mukava vaihtaa sananen, jos toinenkin, sillä yhteistä taivalta löytyy monen kanssa reippaaseen puolivuosisataiseen. Sinänsä tapahtuma paisuu ja jälleen kerran tuli uusi osanottaja- ennätys. Hieno ilta, kun ilmatkin olivat oikein kohdallaan.

Keski-Uusimaa-konsernin entiselle  omistajalle, Eero Lehdelle, karkelot olivat viimeiset lehtikonsernin omistajan ominaisuudessa. Mies sinällään on tuttu monellakin tapaa, sillä olen ollut hänen omistamassaan Taloustutkimus Oy:ssä rupeaman töissäkin.
Mutta myöhemminkin ovat teimme kophdanneet. Turvatakseen kyseisen firman työntekijöille kulkurauhaa töihin, Eero Lehti osti (lue veti välistä) Sininauhasäätiön nokan edestä lähes valmiin kaupan Mäkelänkatu 56:sta. Kaupan myötä meni kodit noin viideltäkymmeneltä asunnottomalta. Tekosensa ansiosta  Eero sai Asunnottomien yönä valtakunnallisen kiven vuodeksi hiertämään mieltä. Kiven luovutti ansioitunut sosiaalineuvos Antti Honkonen http://www.kunnonelama.fi/?p=103. Väliin mahtuu monenlaista muutakin tartuntapintaa, sillä toimin jonkun aikaa myös Keski-Uusimaa -lehdessä kolumnistina.

Konttikodit etenevät hitaasti, mutta varmasti. Selkissä olen käynyt käytännössä neljä kertaa viikossa ja tänään palasi itselleni usko, että ne valmistuvat sittenkin ajoissa messuille. Se on helpottava havainto, sillä luvassa on 10 000 euron sakko, jos emme saa Duokotia messuille. Paljon on kuitenkin vielä kesken, mutta maali häämöttää.

Kimmo Sasi ja Aarne Kiviniemi, molemmat
miehiä menneisyydestäni. Aika näyttää onko
yhteistä tulevaisuutta
Muutaman päivän aikana olen huomannut, että haikeus ja kaipuu sininauhatyöhön ei taida minulle enää palata. Siinä on puolensa ja puolensa, sillä kyseessä on minua paljon suuremmat asiat, kuten kodit ihmisille, joilla ei olämässään juuri mitään ole. Vaikka eläkepirskeissäni oli hyvä henki ja mukava tunnelma, jonka loivat ihmiset työvuosieni varrelta, en tuntenut menettäneeni mitään palkkatyön päättyessä.
Huolestuneena seuraan silti vaikeuksia, jotka näyttävät olevan tämän ajan ilmiö Sininauhakonsernin lisäksi myös sen monille jäsenjärjestöille. Ikuiseksi mysteeriksi minulle  saattaa  aiheeseen liittyen jäädä, että miksi apu ei kelpaa silloinkaan, kun sitä olisi vähintäänkin kohtuudella tarjolla. Tosin yksi pomo Sininauhassa sanoi kerran, että sikariportaan väki näyttää olevan niin pientä, että apua on tarjottava oikeassa kulmassa ja nöyrin mielin. Höpsis, sanon minä, sillä omilla jaloillaan seisova johtaja ottaa kaiken avun vastaan, oli kulma mikä tahansa. Avun tarvitsija kaivaa viestistä oleellisen ja jättää kulmat sivuun. Näihin aiheisiin vielä kuitenkin palaan melkoisella varmuudella.

Miksi sitten ylipäätään pohdiskelen näitä asioita julkisesti? Siksi, että kyseessä on mitä suurimmassa määrin yleishyödylliset toimijat, jotka käyttävät meidän kaikkien maksamia verorahoja, joiden käyttö pitäisi olla kaikin tavoin läpinäkyvää. Yli kolmekymmentä vuotta olen seurannut myös RAY-rahojen käyttöä sekä jakamista ja tullut siihen tulokseen, että noin puolet menee sellaiseen, josta ei ole mitään muuta  hyötyä, kuin että joku saa kysesillä avustuksilla itselleen enemmän tai vähemmän suojatyönkaltaisen palkkatyön.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Keskarin Cruising

päivis: Taas on se aika vuodesta, kun kaikki Keski-Uudellamaalla ja ehkä vähän kauempanakin asuvat avoautojen omistajat kokoontuvat Hyrylään. Niin mekin, nyt toista kertaa. Tai ei siellä kaikki olleet. Vanha kaverini Riikkakin asuu Keskarin eli Keski-Uusimaa-lehden levikkialueella ja mies harrastaa avoautoja, mutta ei näkynyt Riikkaa.

Avoautoja oli laidasta laitaan. Monet niistä oikein lajinsa klassikkoja. Sitähän meidän Martti ei missään nimessä ole. Eikä ehkä joku pikku-Fiatkaan, mutta tilaa tapahtumassa oli kaikenlaisille autoille, joista katon saa irti tai kääntymään tavalla tai toisella. Kaikkiaan Keskarin parkkipaikalla ja nurmikoilla oli yli 240 avoautoksi luokiteltavaa.
Tämä oli yksi tapahtuman hienoimmista avoautoista, ihan viimeisen päälle
viimeistelty. Niilo ei ihastellut autoa, selvästi se on tuossa keksinyt
jonkun toisen nelijalkaisen, joita paikalla oli kiitettävän paljon.
Olemme asuneet tai asustelleet Tuusulassa nyt noin kaksi vuotta. Ihan selvästi elämä on paljon sosiaalisempaa kuin Helsingin kantakaupungissa. Cruisingin lisäksi olemme jo tänä suvena ennättäneet osallistua siivouspäivään eli silloinkin Keskarin pihamaalla järjestettyyn kirpputoritapahtumaan, kuten myös Hyrylän suvimarkkinoille. Uusia tuttujakin on alkanut tulla, vaikka Cruisingissa tutut olivat lähinnä Jorman vanhoja koulu- tai muita kavereita. Täällä on kuitenkin helpompi tutustua ihmisiin, näin väittäisin.

Puolentoista tunnin näyttelysession jälkeen lähdettiin letkassa ajelemaan kohti Järvenpäätä ja Hyrylään palattiin Tuusulanjärven länsipuolta. Oli hauska ajella ja huiskutella takaisin tien varrella ajokkeja ihmetteleville ihmisille. Harvoin näkee maantiellä jonossa niin paljon puhtaita autoja.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Me olemme ammattilaisia

jormas: päivis kirjoitti, että meistä ei ole Duokodin tekijöiksi siksi, ettemme olisi ammattilaisia. Se on kyllä pötyä, sillä itsekin olen tehnyt vuoden jos toisenkin rakennuksilla hommia. Varsinkin mattomiehenä katson olevani myös varsin kelvollinen ammattilainen. Muutakin osaamista löytyy. Siitä eläkepirskeissä osa 1 saamani todistus: http://elamantahden.fi/documents/Jormantodistus.pdf.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Merikonttikodin loppukiri

päivis: En ole taas vähään aikaan käynyt Vihdissä katsomassa Duokodin valmistumista. Jorma on siellä käynyt ja vähän edelleen jännittää, onko koti valmis ennen Asuntomessuja vai pitääkö se viedä sinne keskeneräisenä. Jonkinlainen loppukiri tässä kai tarvitaan.

Yritin ehdottaa Jormalle, että menisimme viikonloppuna tekemään jotain. Ehdotus ei oikein ottanut tuulta alleen. Hommat ovat kuitenkin sellaisia, että tarvittaisiin ammattitaitoa. Sitähän meiltä ei juuri löydy. Jotain taitoja ehkä, mutta ei ammatillisia. Mutta puolittain helpotuksesta huokaisten hyväksyin sen, että emme itse yritä edistää valmistumista muuten kuin pitämällä tsemppiä yllä. Jorma onkin ahkerasti käynyt Selkissä (tiedän, pitää sanoa, että Selissä, mutta se tuntuu niin omituiselta taivutusmuodolta, ettei sovi suuhun). Menee taas huomenna useammastakin syystä. Kirjoittaa varmaan niistä itse myöhemmin.

Keskeneräistä on siis edelleen ainakin ulkoseinien maalaus, kylppärin laatoitus, kalusteiden asennus keittiöön ja kylppäriin, Multoa-ekokäymälän ja suihkukaapin asennus. Ikkunoiden ja muiden aukkojen tiivistäminenkin taitaa olla vielä vaiheessa. Tekemistä riittää Hyvinkäällekin, joten sinne pitäisi ehtiä ajoissa ennen messujen alkua.

Laitteet kävimme ostamassa taannoin. Laitteilla tarkoitan liettä, astianpesukonetta, jää-viileäkaappia, kuivaavaa pesukonetta ja telkkaria. Olenkohan tai onkohan Jorma jo kirjoittanutkin näistä? Siinäkin on yksi jännityksen aihe: miten laitteet pysyvät kuosissaan konttien kuljetuksen aikana. Kaikenhan pitäisi olla paikoillaan, että saamme kokemusta siitä, miten tosiaan käy. Takankin puolesta vähän pelkään. Matkakodin kanssa on tullut reissattua monesti tuhansiakin kilometrejä ja siinä ei ole ollut ongelmaa. Ainuttakaan astiaa ei esimerkiksi koskaan ole matkojen aikana mennyt rikki, vaikka käytämme ihan tavallisia astioita, ei mitään muoviversioita. Ja niin on siirrelty aikoinaan Vrijheid-venettäkin rekan lavetille ja pois, kun halusimme vaihtaa vesistöä mereltä sisämaahan ja sieltä taas takaisin merelle. Silloinkaan ei mitään hajonnut. Ehkä pelkoni on turha.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Vihreää alkoholipolitiikkaa

jormas: Alkoholiperäiset kuolemat maksavat yhteiskunnalle joka vuosi miljardi euroa ja 25 000 elinvuotta. Alkoholiveron tuottoa on tälle vuodelle budjetoitu reipas miljardi, joten koko raha menee pelkkään viinakuolemien maksamiseen. Viina vie Suomessa monta sataa elinvuotta jokaista 100 000 asukasta myöten. Se on hurja luku ja yliopiston tutkijat kuvaavat alkoholin käytöstä johtuvaa tilannetta katastrofiksi, kirjoittaa Karjalainen. "Toivoa täytyy, että nuoret pitäisivät päänsä pinnalla aikuistuttuaankin."

Vaan mitä tuumaavat Vihreät? Että kun on illan istunut kuppilassa, niin sieltä pitäisi saada ostaa mukaan viinat jatkoille. Ja kun tästä nousi niiden päättäjien keskuudessä älämölö, joita itse pidän vastuullisena, kehtasi joku vihreä sanoa, että alkoholijuomia ei myytäisi päihtyneille.
Täydellistä tietämättömyyttä, joka ei näe edes omaan napaansa, saati kauemmas. Eihän ravintoloissa ole tähänkään saakka saanut myydä päihtyneille ja sitä paitsi siellä ei edes saisi päihtyneenä päästä sisään saati viettää iltaa.

Ennen perhe, joka asui kerrostalossa, saattoi laittaa kivijalassaan olevalle R-kioskille tenavat hakemaan jäätelöä, kun oli tullut ystäväpariskunta kyläilemään. Vaan tänäänpä se ei onnistu, sillä samainen R-kioski myy olusiaan myös ongelmakäyttäjille ynnä muille hörhäille tai häiriköille, joita on välillä koko kioskin edusta täynnä. Joten nyt  jälkikasvu saattaa saada iltasella kioskilla nokkaansa ja jäätelörahat siirtyvät toisiin taskuihin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin samaan R-kioskin kassaan, mutta ei maksuna vieraille ja tarkoitetusta jäätelöstä, vaan hörhöjen olutostoksista. Pitäisi olla vastuullinen ajattelija, jos on päättämässä koko yhteiskuntaa liikuttavista asioista, eikä ajatelle vain itseään. Kun ihmiset haluavat viinaa juoda, se heille suotakoon. Mutta sen myyntiä varten pitäisi olla kyseiseen tuotteeseen erikoistuneita kauppoja apteekkien tapaan, joissa osattaisiin neuvoa, että viinan juonnilla on muutakin tarkoituksia, kuin vetää luumu täyteen. Toki Alkon myyjät tietävät myymistään tuotteista melkoisesti.

Harvoin olen harkinnut Vihreistä eroamista, sillä olen käytännössä sen riveissä seissyt koko sen suomalaisen historian ajan. Nyt oli kyllä kertakaikkiaan vastuutonta ajattelua, joka ei toivon mukaan saa suurta jalansijaa missään. Kaipaan Vihreisiin takaisin Aulis Juneksen ja itseni kaltaisia intoilijoita, jotka pitivät ja pitävät päihteetöntä elämää parempana tai vähintään yhtä hyvänä kuin päihteellistä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kesän pituus mietityttää

päivis: Mieleen tuli epäilys, että kesä päättyy ennen aikojaan, koska luonto näyttää elävän jo hetkeä, jota tavallisesti elettäisiin joskus juhannuksen tienoilla. En ole epäilykseni kanssa yksin. Radiossa joku totesi, että kesä päättyy aikaisemmin, koska eihän se tosiaan voi kestää loputtomiin. Kukat kukkivat aikansa.

En tiedä, minkä verran nyt ollaan etuajassa, mutta en jaksa muistaa, että sireenit tai lupiinit kukkisivat jo toukokuussa. Sireenejä olen jo nähnyt kukkimassa ja ensimmäiset lupiinit ovat tänään meillä puhjenneet kukkaan. Muualla jo toukokuussa.
Tälle keltaiselle kukkijalle en löytänyt kasvikirjasta nimeä. Se vain
yks'kaks ilmestyi Pikkulammen rantaan suurena ja värikkäänä pöheikkönä.
Myös sorsaäiti tuntuu lykänneen ensimmäisen poikueensa hyvissä ajoin maailmaan. Pikkulammessa on kuusi sorsanpoikasta, jotka ovat jo hyvänkokoisia. Se ennustanee, että vielä ehtii tehdä toisen poikueen, ellei sitten syksykin aikaistu. Pikkuiset ovat jo kökötelleet sorsaemon perässä ruokintalaatikolle opettelemaan lisäravinnon saantia. Ja Niilo vahtii kulkijoita välillä kuin haukka.

Tänään on varmaan ollut alkukesän lämpimin päivä. Sen huomaa muun muassa siitä, että Niilo mielellään hakeutuu varjoon pihassa ja missä sitten kuljemmekaan. Siitä ei olisi Thaimaa-koiraksi. Lämmintä on jo lampien vesikin. Pikkulammessakin mittari näytti päivällä 20 astetta. Tosin vesi ei tuntunut niin lämpimältä, vaikka uimiseen on täällä totuteltu nyt jo lähes kuukauden ajan. Olisimmekohan aloittaneet alle 10 asteesta.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Jokilaakso

jormas: On pidellyt kelejä, sanoisin. Lapissa mitattiin koko historian korkein lämpötila, joka taisi olla Euroopan korkein. Joka tapauksessa yli 30 astetta. Inarinjärven vesikin oli kymmenen astetta yli normaalin eli 16. Joten aika viluista vesi Lapin perukoilla on tähän aikaan
Inarinjärvi hiekkarantoineen on yksi kauneimmista järvistä missä olen käynyt. Sen pohjoispuolta tai olisiko luode kulkee hieno reitti Norjan puolelle Kirkkoniemeen.¨

Myös Jokilaaksossa on alkukesä kauneimmillaan. On oikein hienoa pulahdella oman mielen oikkujen mukaan Jokilampiin tai Pikkulampeen uimaan. Pikkulampi on niin lähdepitoinen, että vesi on siellä aina pari, kolme astetta  kylmempää kuin muualla, mutta sekin on kavunnut jo iltapäivällä yli 20 asteen.

Puuhastelukaan ei Jokilaaksossa lopu ja hyvä niin. Olemme pitäneet ohjenuorana, että mitään ei ole pakko tehdä silloin, kun ei huvita. Se on ollut ainakin itselle oiva oivallus.

Kasvihuone on minulle varsinainen korvien välin lepuutuspaikka, mutta kyllä sielu lepää monessa muussakin Jokilaakson sopukassa. Tänään teimme myös investoinnin ja ostimme klapikoneen. Oikein kunnollisen, sanoisin. Iltapäivän ratkoksi kokosin sen ja testasinkin, tietty. Kertakaikkisen oiva peli ja siihen saattoi puiden pilkkomiset päättyä.
Puita tarvitaankin, sillä Duokotia on tarkoitus lämmintää talvisin ehkäpä pääasiassa puilla, vaikka muitakin lämmönlähteitä on.

Nurmikonleikkuu on joka viikkoinen jobi ja se  käykin varmasti tunnin, parin kävelylenkistä. Päivän ohjelmaan kuului myös kumiveneen kunnon tarkastusta, josko laittaisimme sen vesille lähipäivinä.

Ja saimmepa päiviksen kanssa aikaiseksi 5000 euron avustushekemuksen Hyvinkään asuntomessujen kulujen peittämiseksi. Merikonttikodin osalta nostan hattua Järvenpään Mestariasunnoille ja Mestaritoiminnoille, sillä ne ovat projektissa ainoita, jotka ovat olleet linjakkaasta alusta saakka yhdistyksemme kanssa. Toki moni muukin ansaitsee kiitoksen, etunenässä lvi:stä vastaava Timo Lind. Samarian miehistä Heikki Nordfors on ollut mies vailla vertaa. Mutta paljon on vielä tehtävää ennen kuin olemme messuilla, jotan onneakin matkaan tarvitaan.