Tapaus Vornanen

Tähän ikään olen ehtinyt olla poliisien ja muiden elämäni madonlukijoiden kanssa tekemisissä mukavissa ja vähemmän mukavissa asioissa. Mukavimpia muistoja on, kun ajettiin Lemmenjoelta luvan kanssa rajavartijoiden reittiä moottorikelkoilla Haltin laaksoon liki sadan kilometrin matka. Sen sijaan lupaa ei ollut ajaa tunturin päälle, vaikka sielläkin kävin laittamassa nimen vieraskirjaan. Poliisiystäväni jäädessä lämmittämään autiotupaa yötä varten. Eikä ollut lupaa myöskään koukkia rahapyykkejä Norjan puolelta. Rajaloukkauksista vastasimme myöhemmin Kilpisjärvellä oikeudessa, jossa meitä pantiin herrojen nuhteeseen tuntuvien sakkojen voimalla.

Ikävimpiä örvellysvuosien muistoja on, kun virkavalta vei ensin ajoluvan ja toisella kertaa luvan sen hankkimiseen useammaksikin vuodeksi. Mukava ei ollut silloinkaan, kun poliisimiehet hakivat minut ampuma-aseineni parempaan talteen ja yöksi pahnoille sekä pyssyt ikiajoiksi valtiolle. Jotka kuitenkin sain vuosien kuluttua takaisin, sillä sukulaiseni olivat lunastaneet ne. Kun ryhdyin myöhemmin enemmän siivosyntiseksi, sain nimismieheltä luvan hommata aseet itselleni nurkkaan pölyttymään. Kokoelmaa täydensin vielä revolverilla.

Aikonaan valtakuntamme nuorimpana ja ikänsä poliisina toiminut sanoi minulle kerran viisaasti: "Jokaisella virka nousee hattuun. Useimmilla se palautuu joskus oikealle paikalle, mutta joillakin ei koskaan." Vornanen taitaa kuulua jälkimmäiseen joukkoon, jolle lisäksi kansanedustajan pesti kiikutti korvien väliin sinkkiämpärillisen kusta. Tietysti jos Arkadianmäellä istuvien tulisi olla läpileikkaus kansasta, niin toki joukkoon silloin yksi Vornanenkin mahtuu tai peräti kuuluu.

Hän on minulle irvokas pelle, joka olettaa olevansa lain yläpuolella vielä silloinkin, kun puolipainii yöllä ravintolassa ja ampuu taskuaseellaan sen jalkeen humalapäissään keskellä Helsingin katua. Lähes täydellistä tolloutta tai ylimielisyyttä osoittaa, että nähtyään videot, hän totesi harkintakyvyn olleen koko ajan kohdallaan. Tavalliselle tallaajallekin vaarallisen miehen harhainen elämä sai jatkoa, sillä julkisuus myy lehtiä ja mainostilaa yrittäjille. Joten Vornanen käy nyt omaa oikeudenkäyntiään tiedostusvälineiden avulla oletuksena, että syvien rivien persvakomiesten sympatiat ovat hänen puolellaan.

Mutta onhan siinä kansalla pohtimista antaako irtopisteitä kännisen soittajan avunpyynnön hyllyttäneelle, virkatyötä tekevälle poliisille vai ravintolapainia ja ampumista öisellä kadulla harrastaneelle virkavapaalla olevalle virkaveljelle. Joka ei edes käsitä tehneensä mitään väärin. Kun joku nyysi minulta Jokilaaksossa merkittävän määrän rahaa tai kunnon kumiveneen ja joku ampui pihan grillikotani ikkunan lasin sirpaleiksi, oli turha odottaa valtion virkahenkilöitä paikalle. Hyvä kun ottivat jossain kirjoituspöytänsä takana Vornasen tapauksen lailla ilmoituksen vastaan. Jos vaikka vakuutusyhtiöltä heruisi sen ansiosta joku kolikko.

Sakkoja

päivis: Olen nyt saanut pari kertaa sakot. Se on poikkeuksellista. Ensin tuli elokuussa pysäköintikiekon käytön laiminlyönnistä pysäköintisakko Kehäradan liityntäpysäköintialueella Vehkalassa. Valitin sakoista, mutta Vantaan pysäköinninvalvonnan vastaus oli tyly. Se kuvasi hyvin viraston diktaattorin asemaa. Kun he päättävät, että valtavan pysäköintialueen pysäköintikiekkovaatimuksen voi osoittaa yhdellä pienellä, vähän auton rekisterikilpeä suuremmalla kyltillä, niin siinä ei pysäköijän reklamaatio paljon paina.

Myönsivät sentään, että ovat saaneet asiasta enemmänkin palautetta. Aika nopeasti parkkialueelle tulikin rutkasti lisää asianmukaisia merkkejä. Mutta minä jouduin maksamaan 60 euroa.

Tänään löysin Netpostista ylinopeussakon. Sähköpostiin pari päivää sitten tulleesta ilmoituksesta arvelin, että Postin sähköiseen palveluun on taas tullut joku tiedote, jolla ei todennäköisesti ole suurta merkitystä. Laskuja tai muuta tärkeää Netpostiin tulee nykyään harvemmin. Päätin kuitenkin avata viestin ja olin hetken aikaa ihmeissäni.

Helsingin poliisin lähettämä kirje, tai miksihän sitä aluksi luulinkaan, tarjosi mahdollisuutta vastustaa rikesakkoa. Olin ymmällä, sillä en tiennyt saaneeni sakkoja. Kun kelailin viestiä eteenpäin ymmärsin lopulta, että olen Laukaan-reissullani ajanut Lahdessa ylinopeutta, josta nyt siis sain sakon. 170 €.

Sakko tuli 59 km/h nopeudesta viidenkympin alueella. Muistin, että olin jo ajaessani ajatellut, että tulikohan näkemäni väläys peltipoliisista. En kuitenkaan huomannut sellaista. Sen sijaan Lahdenväylällä oli tietyö, jossa liikkui joitakin työkoneita. Uskoin silloin, että näkemäni väläys tuli kuitenkin jonkun koneen valoista.

Kukaan ei ilahdu sakoista. En minäkään. Tuntui jotenkin epäoikeudenmukaiselta saada sakko juuri tälläisesta paikasta. Pyrin aina ajamaan työmaiden kohdalla tosi varovaisesti ja näen suorastaan punaista, kun ohi vilahtaa autoja, joiden kuljettajat eivät välitä vähääkään tietyömaalla työskentelevien turvallisuudesta.

Joku vahinko minulle sattui, kun nopeutta oli tuonkin verran yli sallitun. Silti. Kyllä 170 euroa on melko suolainen hinta yhdeksän kilometrin ylinopeudesta. Tietysti on hyvä, että valvovat nopeuksia  myös tuollaisessa paikassa. Toivottavasti haaviin on jäänyt myös muutama todellinen konna.