Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Sweetheart sekä Mama ja Papa

Jormas: Jo monta vuotta sitten löysimme kesken jääneen kerrostalon uumenista koirapariskunnan, jonka yhdestä pentueesta vain yksi jäi eloon tai vanhempiensa luokse. Se sai nimekseen Sweetheart hawaiilaiselta Gerryltä, jonka moni Jomtien kävijä tuntee mainoksilla peitetystä avolava-autosta. Hän nimesi mainitun pennun vanhemmat Mamaksi ja Papaksi. Gerry myös huolehti koiraperheestä, kun olimme Suomessa ja muulloinkin.

Monta kertaa Sweetheart oli kuoleman porteilla, kun löysimme sen roska-astian takaa. Sen silmät eivät osoittaneet elämää eikä häntä heilunut ja olimme varmoja, että aamulla se on siirtynyt koirien taivaaseen.

Kaiken tämän toivottomuuden kruunasi eläinlääkärin röntgen tai minkä lienee kuvien perusteella antama kuolemantuomio. Jotta se sairastaa parantumatonta luusyöpää ja sen on paras mennä kotiin kuolemaan, kun sillä ei näytä olevan suuria kipujakaan.

Mutta niin se vaan selvisi elämään takaisin. Siihen, josta se piti sinne tänne sairauden vuoksi sojottavilla pienillä tassuillaan kiinni kynsin ja hampain.

Tänä päivänä Sweetheartin elämä hymyilee. Se on löytänyt poikaystävän, jonka kanssa se viettää suhteellisen huoletonta elämää mopotaksiaseman yhteisökoirana. Leikattuna, kuten arvaten. poikakaverikin.

Näin on myös kastroidun ja steriloidun Maman ja Papan laita. Heillä on myös oma yhteisönsä, joka muodostuu kujan puolesta tusinasta miehestä ja naisesta, joille olut maistuu määräänsä enemmän aamusta iltaan. Ja kai silloin tällöin pitkälle yohönkin.

Kun me näin teemme, tuntuu se olevan erityisen hyväksyttyä paikallisille, jotka jakavat saman piirin koirien kanssa. Meidät he  tuntevat kuitenkin kaikki. Kädet ja hännät huiskaavat jo kaukaa, vaikka olemme olleet muilla mailla puoli vuotta.

Mutta aivan toista maata on jokusen suomalaisen joukko, jolle ei tapamme kantaa yhteiskuntavastuuta istu. Heidän mielestään koirat vailla ihmiskotia pitäisi kaikki päästää päiviltä.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Sosiaalisessa mediassa ruoka-asioissa

päivis: Kerrankin sain Facebookissa keskustelua aikaiseksi, kun huomasin, että siellä on myös ryhmä, jossa Thaimaassa oleilevat suomalaiset keskustelevat kokkaamisesta. Pääsin ryhmän jäseneksi, mutta huomasin, että useimmat postaukset liittyivät suomalaistyylisten ruokien tekoon. Päätin silti yrittää kysyä vinkkejä, miten löytäisin vaikka jonkun takuuvarman kasviskeiton, jota osaisin kysyä ruokaa tilatessani. Kerroin, että olen lopen kyllästynyt syömään muutamaa yhtä ja samaa ruokaa.

Keskusteluun, joka käytiin käytännössä vain muutaman tunnin sisällä, näyttää tulleen 64 kommenttia. Se on kyllä tällä saralla henkilökohtainen ennätykseni. Tosin en varmaan ole kovin usein edes aloittanut missään ryhmässä keskustelua, joten se siitä ennätyksestä. Joskus olen kyllä esittänyt jonkun mielipiteen jostain aiheesta, joka on saattanut poikia jonkin verran kommentteja.

Niin kuin arvata saattaa, suurin osa kommenteista oli oikeastaan ihan turhia. Tärkeintä näyttääkin somessa olevan turhien mielipiteiden jakaminen. Jos kysyn vinkkejä, saan tukun vastauksia, joiden perusteella voisi päätellä, että olen jotenkin ääliö. Tai sitten kerrotaan, että jollakin (mahdollisesti) etäisellä Thaimaan saarella on kyllä paljonkin ravintoloita, joista saa kasvisruokaa.
Sattumalta juuri tänään ravintola Helmen
Peteltä tuli viesti, että hän kokkailee
kasviskeittoa. Hyvää oli.

Ehkä olin odottanut parempaa kohtelua, sillä olen myös parissa Facebookin vegaani-ryhmässä, joissa keskustelun henki on lähes poikkeuksetta hyvä. Ja varsinkin avulias. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, eikä varsinkaan vastauksia. Siellä ei kukaan rienaa. Pitäisikö siitä tehdä johtopäätös, että vegaanit ovat hyviä tyyppejä?

Onneksi keskusteluun liittyi myös pari fiksua ihmistä, jotka oikeasti ymmärsivät, mitä tietoa tarvitsin. Sain muun muassa mielenkiintoisia linkkejä, jonka takaa löytyy hyviä vihjeitä, miten kasvissyöjä pärjäilee Thaimaassa.

En ole saamiini linkkeihin vielä tutustunut, mutta siihen olen nyt varautunut (tai olen tiedostanut asian kyllä aikaisemminkin), että kasvisruoka ei Thaimaassa välttämättä ole ihan satavarmasti kasvisruokaa. Täällä kun käytetään kaikenlaisia liemiä ja osa niistä sisältää ties mitä merenelävistä uutettua makua.

Ja kuten yksi keskusteluun osallistuneista totesi, thaimaalaiset voivat jopa väittää kasvisruoaksi sellaista syötävää, jossa ei näy lihan paloja. No, niinhän sitä minullekin on niiden nyt jo noin neljän kasvissyöjävuosikymmenen aikana yritetty ehdottaa, että lihakeitto muuttuu kasviskeitoksi, kun siitä vain poimii lihan palaset pois. Siis näin ihan koti-Suomessa.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Perheemme hengellinen elämä ja kokemukset

jormas: Reipas 38 vuotta sitten päätin lopettaa juomisen, jonka kailotin suureen ääneen monelle. Jotka nauroivat, sillä olivat kuulleet tämän suustani aiemminkin.

Nyt se kuitenkin piti ja muistan miten Porista Jyväskylään ajaessamme koin pahan vetävän minua uskomattomalla tavalla puoleensa. Ja kehotti hyppäämään ulos autosta reippaan satasen vauhdissa. Jouduimme matkan aikana pysäyttämään useamminkin kerätäkseni voimia.

Sillä reissulla tulin vakuuttuneeksi pahan olemassa olosta, joka huomasi menettäneensä otteen minusta viinan avulla ja yritti viimeisenä keinona saada minut tappamaan itseni.
Joskus vuosia myöhemmin makasin vuoteessani ja taatusti hereillä, kun itseni valtasi suunnaton kuolemanpelko. Silloin näin vuoteeni päässä vitivalkoisen enkelin, joka rauhalliseen tapaan sanoi minulle: "Älä pelkää, sillä olenhan minä kanssasi." Näky oli niin todellinen ja kuolemanpelko katosi hetkessä. Silloin tulin vakuuttuneeksi, että myös ihmisen ulkopuolella oleva hyvä on olemassa.

Yhtenä päivänä kuuntelimme radiosta joululauluja ja vuorossa oli Varpunen jouluaamuna. Huomasin päiviksen silmien alla kyyneleet, jotka kasvoivat itkuksi. Minä häntä omalla rosoisella tavallani lohdutin ja kysyin, että mikä on. Tähän hän kosteilla silmillään, että aivan kuin varpunen, joka laulun mukaan ei ollut tästä maasta, oli pienenpienenä kuollut veli, joka tuli isosiskoaan tervehtimään taivaasta.

Kerran olimme yhdessä järjestötapaamisessa. Illalla Päivis kertoi hotellihuoneessa, että hän näki aivan selvästi, kuinka aamunavausta pitäneen työtoverin viereen laskeutui Vapahtaja. Johon sanoin, että päiviksen on ehdottomasti kerrottava tapahtunut aamulla. Ja näin tapahtui. Jonka seurauksena kuulija pomppasi ylös ja puskahti vuolaaseen itkuun. Sillä hän oli juuri avausta pitäessään rukoillut epäuskon hetkellä Taivaan Isältä, että saisi jonkun merkin Hänen olemassaolostaaan.

Vuosia myöhemmin päivis kertoi tapahtuneesta rippipapilleen ajatellen, että on mukava kertoa tapahtuneesta ihmiselle, joka ymmärtävää sydämellään. Niin hän ymmärsikin ja sanoi, ehkä hieman kiusaantuneenakin, että tämä menee nyt mentaalihygienian eli mielenterveystyön puolelle.

Eilen aamulla pohdimme vuoteessa Thaimaan auringon alla taivaan elämää. Että onko sitä olemassa, kun vaellus täällä päättyy. Keskustelu päättyi yhteiseen toteamukseen.

Jos saisimme valita ja vaihtoehdot olisivat päävoitto Lotossa tai menolippu iankaikkiseen elämään, millaiseksi sen itse kukin kuvitteleekaan, niin me valitsisimme iankaikkiseen elämän vaihtoehdon.

Entä mikä olisi sinun valintasi? Joka et usko tai luulet, ettet usko, mutta haluaisit kuitenkin uskoa.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Do you speak thaimaata?

päivis: Me suomalaiset ajattelemme hanakasti, että Suomeen asettuvien ulkomaalaisten olisi syytä mahdollisimman pian oppia puhumaan suomea edes auttavasti. Täällä Thaimaassa saattaa paikallisilla olla vähän samansuuntaisia toiveita thai-kielen osaamisen suhteen, sillä englannillakaan farangi ei aina tahdo pärjätä. Ei vaikka oltaisiin seuduilla, joissa lasten luulisi käyvän koulua ja vanhemmillakin olisi ihan päivittäisen elannon hankinnan kannalta hyvä syy hallita edes vähän englantia.

Kun käyn lähimmässä 7-Elevenissä, tiedän, että henkilökunnan kanssa meillä on ainakin johonkin tasoon saakka yhteinen kieli käytettävissämme. Jos sen sijaan käyn saman ketjun jossain toisessa myymälässä, jonka naapurustossa ei asu kovin paljon ulkomaalaisia, voi olla etten tule ollenkaan ymmärretyksi, jos haluan kysyä jotain asiaa englannin kielellä.

Thai-kielen hallinnalle olisi siis hyvä syy. Saatammehan asustella täällä jopa puolet vuodesta, vaikka itse tällä kerralla vietänkin osan talvesta Suomessa.

Vähän helpompi olisi asioida torillakin, jos osaisi
edes vähän paikallista kieltä.

Viimeksi eilen tulin käsitykseen, että kouluissa englannin kielen opetusta ei ole joko ollenkaan, se ei ole puhumaan kannustavaa tai sitten osa lapsista ei yksinkertaisesti käykään koulua, vaikka se kai kaikille on kuitenkin käytännössä mahdollista. Elleivät sitten esimerkiksi perheen sisäiset syyt estä lasta käymästä koulua.

Olin lähdössä Tesco Lotuksen moottoripyöräparkista kotiin päin, kun viereen pyrähti kaksi todella pientä tyttöä skootterilla. Eivät millään voineet olla juurikaan yli 13-vuotiaita. Ajattelin kysäistä tytöiltä, minkä ikäisenä skootterilla voi alkaa ajaa ja ovatko tosiaan niin nuoria kuin miltä näyttivät. Mielessä oli sellainen mukava small talk paikallisten kanssa. Yritin avata keskustelun kysymällä, puhuvatko he englantia.

No kuinkas ollakaan, olinkin jo unohtanut sen ilmeen, jonka viimeksi näin jossain Bangkokin laitamilla pienen pienessä ruokakaupassa. Siellä kysyin samalla pikakahvihyllyllä asioineelta nuorelta naiselta samoin kuin tytöiltä: "Do you speak English". Muulla kielellähän en itse olisi osannut hänen kanssaan selvittää, oliko pikakahvipussissa kahvin lisäksi ehkä myös sokeria ja maitojauhetta.

Kysymykseni sai molemmilla kerroilla aikaan sen, että ensin minua katsottiin kuin joltain vieraalta planeetalta tullutta muukalaista. Seuraavaksi alkoi naurun kiherrys ja äkkiä kauemmaksi, ettei tuo, mikä lie marssilainen keksisi jatkaa outoa mongerrustaan.

Hua Hinin reissulla tapasimme suomalaisen pariskunnan, joka oli ihailtavalla tavalla panostanut uuden kotimaansa kielen hallintaan. Olivat hankkineet niin hyvän kielitaidon, että osasivat sitä jo opettaakin toisille suomalaisille. Ja sellainen mielikuva jäi, että heidän thai-kielen taitonsa oli tasoa, jolla pärjäävät varmasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Laiskuusko sitten estää opettelemasta edes jonkin verran kieltä, jota suurin osa päivittäin tapaamistamme ihmisistä puhuu, todennäköisesti ainoana kielenään? Vai onko mukana ripaus ylimielisyyttä ja kuvitelma, että ei ole meidän länkkäreiden asia nähdä vaivaa? Tai tuntuuko kieli niin vaikealta, että edes joidenkin sanojen ja sanontojen opetteleminen on liian tuskallista?

Itsellä kyse on kai vähän kaikista noista. Englannilla kuitenkin tulee jollain tavalla ymmärretyksi ja pärjää sen verran hyvin, että oppimatta ovat jääneet kaikki ihan tavallisimmatkin thai-kielen sanat. En osaa kiittää, en tervehtiä, en edes kirota thaiksi. Suurin saavutukseni näkyy edelleen olevan se, että osaan tilata thaiksi kaksi soda-juomaa. Se on kyllä nolostuttavan vähän.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Kuka olet Amanda William tai oletko kukaan, osa 3?

jormas: Ymmärtääkseen mitä kirjoitan, olisi luettava osa 1 tämän linkin takaa ja osa 2 tästä. Molemmat ovat Amandan tai kuka hän lieneekään kirjoittamia minulle suomeksi, arvatenkin Google kääntäjän tai vastaavan avulla. Tämän tässä julkaistavan hän kirjoitti englanniksi jonka itse käänsin kone kielellä omalle äidinkielelleni.

Tämän viimeisen viestin jälkeen pyysin häneltä samoja tietoja ja sainkin jotain, joita kaikkia en tähän laita.

Hyvää päivää,

Rakas, tarvitsen lisää todisteita ja luottamusta, älä ole vihainen, koska haluan käsitellä tulevaisuuteni sinulle. Arvostan huolenaiheesi ja halukkuutesi avustamaan minua, tärkein asia, jonka tarvitsen teiltä juuri nyt, on rehellisyys ja luotettavuus, valitsen sinut tässä kaupassa perustuen nykyiseen tilaanni täällä Libyassa. Haluan, että ymmärrät enemmän täällä sotilasleirissäni, voin vain lähettää sinulle sähköpostia toimistosta, koska emme salli käyttää matkapuhelinta täällä, käytämme radioviestin.

Nyt rakas ystäväni poliittisen tilanteen takia, kun Yhdysvaltain armeija Sargent jää rauhanturvaoperaation sotavyöhykkeelle, tarvitsen ulkomaalaisen, joka seisoo minun puolestani ja saa Treasure Boxin, ja myös auttaa minua sijoittamaan maahansa, siksi Päätin tehdä tämän yhteyden teidän kanssanne, jotta voisitte seisoa minun puolestani ja vastaanottaa aarrekammion Kaikki lähetyksen toimittamiseen liittyvät tiedot ovat selkeitä. Lisäksi kävin vakavassa keskustelussa United Nation Diplomatin kanssa, joka toimittaa lähetysrahastoon sinulle, Yhdistyneiden Kansakuntien oikeudellinen diplomaatti kertoi minulle, että minun tilanteessani paras ratkaisu on pyytämällä luotettavaa ulkomaalaista, joka voi auta minua vastaanottamaan lähetyslaatikko hänen paikalleen ja panostamaan sen puolestani niin kuin toivo

Sitten päätin ottaa sinuun yhteyttä, toivoen, että teidän edistyneellä tietämyksellä pystymme toimimaan yhdessä, jotta jos kaikki toimivat meille, voimme mennä elämäkumppanuuteen. Vaikka se kesti aikaa ottaa mielestäni yhteyttä ja tarjonnut sinulle tämän ehdotuksenne. Se johtuu siitä luottamuksesta, joka minulla on sinulle, joka sai minut ilmaisemaan tämän asian kanssasi, uskomaan, että minä pelastan sinun käsiisi, ei keho tietää, mitä minulla on, pyydän teitä turvallisuudestamme. PIDÄ TIETÄÄ YKSINOMAISESTI, tiedän, että Jumala näkee meidät läpi.

Lopuksi ehdotan, että jos voimme mennä elämäkumppanuuteen ajan myötä, mikä merkitsee sitä, että maan omasta investointisi menettelystä jaetaan tasan molempien kesken, koska en tiedä paljon kansainvälisestä liiketoiminnasta ja koko rahastosi hoitoonne, koska haluan sinun olevan varojesi hallinta kokonaisuudessaan heti, kun rahasto saapuu maahanne, liitä mukaan, kun vastaat minulle täydellinen nimi ja täydelliset yhteystiedot, jotta voin antaa sen Yhdistyneelle kuningaskunnalle Kansallinen diplomaatti, joka toimittaa lähetyksen sinulle Haluaisin, että lähetät meille täydelliset tiedot, kuten.

1: koko nimesi
2: kotiosoite
3: Suora puhelinnumero
4: Sinä olet ammattia
5: Skannaa kopio kansainvälisestä passista tai henkilökortista.

Kun vastaat postasi edellä mainituilla yksityiskohdilla, otan yhteyttä diplomaattiin, joka tuo lähetyksen sinulle ja antaa hänelle tietojasi, niin että he alkavat käsitellä sitä, kuinka he tuovat rahasi paikalleen ja toimittavat sen sinulle kotona osoitteesi käsi kädestä.

Odottavat lukea teiltä Ole hyvä ja huolehdi sinusta ja siunaa.

Terveiset;

Sgt ... Amanda William

perjantai 26. lokakuuta 2018

TM8 eli lisää maahantuloja pyytämässä Thaimaassa

päivis: Aloittaisinko kertomalla hyödylliset ohjeet siihen, miten Thaimaan non-immigrant-viisumiin haetaan lisää maahantulolupia paikallisesta Immigrationista? Vai menisinkö aiheen pariin päästämällä ensin suustani muutaman kirosanan? Sen verran taas suututtaa maamiehiemme ja ehkä -naistemmekin hinku pelotella ja vakuutella tulossa olevista vaikeuksista, kun on tiedossa, että joku on menossa hoitamaan asioitaan Immigrationiin. Jos eivät muuta keksi, niin kehottavat ainakin ottamaan eväät mukaan. Se tavallisin pelottelun aihe tuntuu kuitenkin olevan se, että varmasti olet unohtanut hoitaa jonkun asian, josta nyt joudut sekä puhutteluun että maksamaan tuntuvan sakon.

Itselläni on joka tapauksessa pelkästään hyviä kokemuksia Jomtienin Immigrationista eli ulkomaalaisvirastosta. Edelleenkään en joutunut kokemaan mitään kauheuksia ja asiointikin sujui pikapikaa, kun kävin eilen hakemassa passeihimme leiman, joka oikeuttaa minut tulemaan Thaimaahan vielä kerran, Jormalla lupia on useampaankin maahan saapumiseen. Luvat ovat voimassa siihen saakka kuin on OA-viisumimme jatkovuosikin. Ensimmäistä vuotta varten hankimme jo valmiiksi viisumiin usean maahantulon mahdollisuuden. Toiselle vuodelle asia pitää hoitaa niin kuin nyt teimme.
Tälläkin kertaa asiointi Jomtienin Immigrationissa sujui mukavasti ja nopsaan.
Aloitin hoitamaan asiaa hakemalla edellisenä päivänä Immigrationista TM8-kaavakkeet. Niitä sai tuloaulan tiskillä olevalta virkailijalta. Kaavake löytyy sekä TM8- että re-entry-nimellä (Application for re-entry permit into the Kingdom). Hieman kuitenkin tarkkuutta vaativan lomakkeen täyttäminen on mukavampi tehdä kotona. Netistäkin sen voi tulostaa. Löysin sen täältä: http://www.thaiembassy.com/thailand/re-entry-permit-thailand.php

Täytin omasta yhden kerran (single) maahantulostani kohdat, joissa kyseltiin arviotani maasta lähtemisen ajankohdasta ja takaisin paluusta. Kaavakkeessa kysytään myös lähdön syytä. Selittelin vähän pitemmän kaavan kautta, mutta jos aikoo vaikka käydä kerran jossain lähimaassa, niin tourism saattaisi olla riittävä sana selittämään.

Jorman vastaavat kohdat jätimme täyttämättä. Ruksi vain ruutuun multiple. Kukapa nyt voisi varmuudella sanoa, jos aikoo enemmänkin reissata ja palailla takaisin Thaimaahan. Tämä tuntui olevan oikea tapa täyttää lomake, koska virkailijatkaan eivät esittäneet lisäkysymyksiä.

Vain minulta kysyi, että tosiaanko haluan palata maahan ainoastaan yhden kerran, vaikka non-immigrant-viisumini on voimassa ensi vuoden lokakuun alkuun saakka. Tällä nyt kuitenkin mennään. En tiedä, miten kolmannen vuoden oleskelumahdollisuuden voisi saada täällä Thaimaassa, joten olen seuraavaa talvea varten ajatellut aloittaa koko viisumiprosessin uudelleen Suomessa.

Otatin kaavakkeita hakiessani kopiot passiemme etusivusta, nykyisen oleskelun oikeuttavasta viisumista ja leimasta, josta näkee, mihin asti maassa on lupa oleskella. Netistä löytämissäni ohjeissa ei mielestäni mainittu mitään maastapoistumislappusen kopioinnista. Siitä piti kuitenkin myös olla kopio, jonka sain Immigrationin omalta kopioijalta hintaan 3 bahtia per kappale. Tuo lappu on siis tärkeää pitää tallessa. Yksi passikuva piti myös olla. Niittasin ne valmiiksi hakemuksiimme.

Kun kaikki paperit olivat kunnossa, menin aulavirkailijan luokse, jolta sain vuoronumeron. Re-entry-asioita hoidettiin eilen ja varmaan hoidetaan muulloinkin tiskillä numero 2. Seinällä oleva vuorotaulu kertoo, mikä vuoronumero on menossa milläkin yhdeksästä Jomtien Immigrationin palvelupisteellä. Pääsin suoraan hoitamaan asiaani. Tärkeintä siinä vaiheessa oli maksaa 1000 bahtia single-luvasta ja 3800 multiplesta. Hetken odottelun jälkeen minut pyydettiin hakemaan valmiit passit.

Passiin laitetut suurikokoiset leimat on syytä tarkistaa ennen pois lähtöä. Olin jo mennyt ulos, kun asia tuli mieleen ja niinpä huomasin, että Jormankin lupa koski vain yhtä maahantuloa. Ei muuta kuin takaisin saman virkailijan luo, joka antoi minulle passit ja myös kuitit maksamistani maksuista. Selitin, että olen kyllä maksanut multiplen, vaikka kuitti näytti 1000 bahtia. Ei mitään vääntöä, käskettiin ystävällisesti vain istua, että korjaavat asian. Sekin kävi sukkelaan ja passia antaessaan virkailija pyyteli anteeksi ja alkoi vielä laskea vähän leikkiäkin vieressään olevan virkailijan "syyllistämiseksi".

Taas jäi siis hyvä maku touhukkaassa ja kansainvälisessä Immigrationissa asioinnista. Eikä aikaakaan lisäkopiointien ja passiin lyödyn leiman korjauksen kanssa mennyt kuin 20 minuuttia!

torstai 25. lokakuuta 2018

Kuka olet Amanda William tai oletko kukaan, osa 2

jormas: Jotta osaan kaksi pääsisi mukaan, olisi luettava ensin osa 1 vaikkapa tämän linkin takaa.

Kiitos rakkaudesta ja ystävällisyydestänne, rakas olen erittäin iloinen lukemasta vastauksestani, ystäväni todella haluavat luoda suhteen, kuten ystävyyden ja liikekumppanin, joka voi johtaa pitkäaikaiseen suhteeseen.
Täällä sotilasalueella emme pääse käyttämään matkapuhelinta, käytämme vain radioviestiä ja sähköpostiviestintää, ystäväni haluamme aloittaa liikekumppanuuden kanssasi, koska en tiedä, kuinka kauan pysymme sotavyöhykkeellä sodan pelastamiseksi.

Rakas ystävä. Haluan sinun tietävän, että hyökkäävät meidät päivittäin ja autopommit. Eräässä pelastusoperaatiomme aikana törmäsimme turvalliseen laatikkoon, joka sisältää vallankumouksellisiin rahoihin valtavan määrän rahaa. Uskon, että he käyttävät sitä aseiden ja ampumatarvikkeiden ostamiseen, ja kaikki osapuolet ovat sopineet, että rahat ovat jaamme meille.

Kokonaisrahastomäärästäni oli 3 700 000 dollaria US $ (kolme miljoonaa seitsemänkymmentä tuhatta Yhdysvaltain dollaria). Aion pyytää apua evakuoimaan osuuteni rahaa, joka on $ 3,7 miljoonaa dollaria täältä täältä; niin paljon kuin voit vakuuttaa minulle, että oma osuutesi on turvassa sinun huolellasi, kunnes täytän palveluni täällä. Tämä ei ole varastettua rahaa, eikä siihen ole vaaroja.

Rakas, olen tehnyt sopimuksia UNITED NATION DIPLOMATin kanssa, joka lupasi toimittaa rahaston mihin tahansa valitsemallani kohteeksi. Korvaan 40% koko rahastosta hankkeen lopulliseen päättymiseen, kun taas jäljellä oleva saldo on minun sijoituspääoma maassasi. Yksi kiihkeä valitus, jonka annan teille, ei ole keskustella tästä asiasta kolmannen osapuolen kanssa, jos sinulla on syytä hylätä tämä tarjous, tuhoa tämä sähköpostiviesti, koska tämän tiedon vuotaminen on huono minulle Yhdysvaltain armeija.

Olen päättänyt ottaa sinuun yhteyttä rukoukseni jälkeen ja uskon, että et petä luottamiani. Mutta ottakaa minua omaan sisarttasi tai menemme suhdetta kohtaan. Vaikka saatat ihmetellä, miksi niin pian paljastan teille ilman, että tiedän sinua, niin sanon, että mieleni vakuutti minulle, että sinä olet todellinen henkilö, joka auttaa minua saamaan ja sijoittamaan rahaston.

En tiedä, kuinka kauan me pysymme täällä, ja olen jäänyt jäljelle kahteen pommi-iskuun, mikä sai minut etsimään luotettavaa ja luotettavaa henkilöä auttamaan minua saamaan ja sijoittamaan rahastoa kotimaassaan, koska minä muutan maahan kotiisi sijoittaa ja aloittaa uusi elämä ei enää sotilaana.
Haluan lopuksi lähettää minulle vastauksen välittömästi heti, kun saat tämän ehdotuksen. Kiireellistä vastaustasi tullaan erittäin arvostamaan. Toivon, että selitykseni on hyvin selkeä, mutta jos tarvitset lisää täsmennyksiä ja lähetä sitten kysymyksiesi, odotan kuulevan sinua pian.

Sinun Sgt.
Amanda William

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Uutisia maailmalla

päivis: Maailma näyttää vähään erilaiselta, jos sitä seuraa paikallisten uutisten välityksellä. Viime aikoina ainut uutislähteeni on ollut NHK World, jonka pääpaikka on Tokio. Tänään kanavan pääuutiset koskevat kidnapatun toimittajan vapauttamista Syyriassa ja toisen toimittajan ilmeistä murhaa.

Jälkimmäistä on uutisoitu päiväkausia. Ensin puhuttiin oudosta katoamisesta ja nyttemmin otsikoihin on ilmestynyt sana murha. En ole pysynyt kärryillä, mutta asia tuntuu tavalla tai toisella kuohuttavan maailman mahtavimpia valtioitakin.

Japanilaisen toimittajan vapauttaminen sen sijaan taisi tulla otsikoihin vasta tänään. Syytä ilmeisen pitkään vapauden riistoon en sitäkään onnistunut poimimaan uutisvirrasta. No, toimittajan ammatti taitaa olla yksi vaarallisimmista. Japanin pääministeri kuitenkin vaikutti olevan enemmän kuin hyvillään kansalaisensa vapautumisesta.

Yksi uutisiin päässyt aihe koski pienen Bhutanin valtion hyvinvointia. Maalla on tuntunut menevän hyvin, mutta nyt sieltä tihkuu uutisia nuorten huumeongelmista. Uutisaikaa annettiin varsin hyvin maassa toteutettavalle huumehoidolle.

Opiskelijoiden asioita on Japanista uutisoitu ehkä tavallista enemmän. Jokin skandaali liittyy naispuolisiin lääketieteen opiskelijoihin ja jossain päin opiskelijat ja ehkä muutkin nuoret ovat juhlineet niin urakalla, että juhlien jälkeinen roskan määrä on hyvinkin verrattavissa suomalaisen vapun juhlintaan.

Ja jos kaikki ei olekaan hyvin, niihinkin asioihin voi liittyä hyviä uutisia. Kerrottiin, miten Japanin monet myrskyt ovat hämmentäneet maassa matkailevia turisteja. Ihmiset eivät oikein tiedä, minne voi mennä, kun ulkona myrskyää. Eipä sisältä oikein mielellään mihinkään lähdetäkään, joten paikalliset keksivät ilahduttaa turistijoukkoa laittamalla ruokaa, jota sitten syötiin yhdessä.

Paikallisista uutisista en tiedä. Ehkä yksi niistä on uuden, valtaisan
ostoskeskuksen, Terminal 21:en avaaminen Pattayalla. Rakennuksen
edustalla on tyyliin sopien ikään kuin lehtoon lähdössä oleva matkustajakone.
Kotimaan uutisia ei ole huvittanut seurata. Pärjään hyvin ilman niitäkin. Tänään tosin sain varsinaisten uutisten ulkopuolelta kuulla, että Vihreät etsivät uutta puheenjohtajaa ja ammattiliitot sen kuin jatkavat lakkoilua. Vaikka kielimuuria ei olekaan, en noita lakkoja oikein jaksa ymmärtää. Mutta onneksi ei tarvitse olla siellä näkemässä mitä kaikkea harmistusta Suomen hallitus ja toisaalta siis ammattiliitot saavat aikaan.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Kuka olet Amanda William tai oletko kukaan?

jormas: Yhtenä päivänä san chatviestin: "Olen iloinen voidessani tavata sinut, ota yhteyttä sähköpostitse ... (amandawilliam165@gmail.com)."

Vaikka arvasinkin mistä päin tuulee, oli aikaa vailla käyttöä, joten vastasin hänelle suomenkielellä, koska pyyntökin oli äidinkielelläni. Nyt julkaisen blogisarjan käymästäni sähköpostikirjeenvaihdosta. Joten tässä osa yksi:

"Kuinka elämä siellä on, toivottavasti sinä ja perheesi ovat kunnossa, olen kunnossa täällä Libyassa.

Kuten sanoin, että nimeni on kersantti Amanda William Olen 32-vuotias, Yhdysvaltain kansalainen, Charlotteista, Pohjois-Karolina käsittelee Portland Oregonia, olen valmistunut Myers Park High Schoolista, Pohjois-Carolinasta.

Nykyään olen Libyan sodan rauhan alueella. mikä johtuu Libyassa meneillään olevasta sotakriisistä.
Minusta on hyvä sydän, minulla on rakastava sydän ja olen hyvin kunnioittava ja ystävällinen nainen, oma uskonnollinen on katolinen kristitty, en koskaan tuomitse muita ja olen hyvin myötätuntoinen, rakastan arvostaa pieniä asioita elämässä ja olen hyvin kunnioittava.

Hyvä, minulla on syy ottaa sinuun yhteyttä, koska minulla on jotain erittäin tärkeää jakaa kanssasi seuraavassa postissa. Haluan aloittaa hyvin vahvan suhteen kanssasi ja suhteeni kanssasi tuo paljon elämäämme suuria muutoksia. Haluan, että ymmärrät, että suhde ei laske etäisyyttä ja ikää, ehkä voimme aloittaa ystäväni tai käydä liikekumppanina varojeni kanssa, jotka minun on investoitava pikaisesti.

Rakas, mitä teet elämälle voittamasta taloudellisia kuluja ja ylläpitämään elämääsi ja perheesi? Tiedän, että tunnemme vain toisiamme, mutta voimme jakaa ajatuksia ja keskustella tärkeistä asioista ja asioista puhumalla itsestämme, haluan miettiä positiivisesti ja välitän muiden ihmisten tunteita.

Olen erittäin iloinen voidessani tietää enemmän sinusta, kuten harrastuksistasi, kiinnostuksesta, elämäntyylistä, uskonnollisesta uskovat, myös rakastan katsella viimeaikaisia kuvia, kuten aina kerron, että minulla on erittäin tärkeä asia jakaa ja keskustella kanssasi seuraava viesti niin, että annatte minulle ratkaisun siitä, anna minun lopettaa täällä nyt, odotan kiireellistä vastausta teiltä pian.

Kunnioittaen
Sgt Amanda

maanantai 22. lokakuuta 2018

Kuinka voisin jakaa hyödyllistä tietoa?

päivis: Tänään tuli taas mieleen, että näistä blogikirjoituksista saisi mielellään olla jotain hyötyäkin lukijoillemme. Ainakin kerran olen sellaisen Thaimaa-aiheisen blogin onnistunut kirjoittamaan, että sen löytävät edelleen uudet ja taas uudet lukijat. Tuo blogi kertoi thaimaalaisesta ajokortista. Hankin sellaisen, kun halusin ajaa kevytmoottoripyörääni (mopoksihan niitä tosin täällä suomalaiset nimittävät) ilman, että joka vuosi pitää hankkia kotimaasta kansainvälinen ajokortti.

Kyseinen ajokortti on ainakin minulla ensimmäistä kertaa voimassa kaksi vuotta. Eräillä kuuluu olleen vain vuoden. Kortin voimassaoloaikaan on saattanut joidenkin arvioiden mukaan vaikuttaa hakijan viisumityyppi, asumismuoto tai sitten kortit on yksinkertaisesti vain muutettu kaksivuotisiksi. Korttini voimassaolo päättyy ensi vuoden alkupuolella, joten silloin on ehkä syytä kirjoittaa seuraava blogi, josta mielellään saisi olla paljon hyötyä Thaimaassa oleskeleville, moottoripyöräileville lukijoillemme. Mutta vielä ei ole sen aika.

Täällä pitempään oleskellessa eteen tulee lukuisia tilanteita, joissa hyvät neuvot ovat tarpeen. Huomenna olemme menossa ulkomaalaisvirastoon eli Immigrationiin hankkimaan oleskelulupaamme merkinnän, että voimme kuluvan vuoden aikana käydä täältä ulkomailla ja palata takaisin.

Vuosi sitten kävimme lähes
ensi töiksemme hakemassa
asuinpaikkatodistuksen
Immigrationista.
Meillä on molemmilla niin kutsuttu eläkeläisviisumi (OA-viisumi), joka ensimmäisenä vuotena mahdollisti useammankin maahantulon. Niiden määrää ei kai mitenkään oltu rajattu. Ensin tulimme tuolla viisumilla maahan noin vuosi sitten ja toisen kerran viime talvena kun käväisimme lystiksemme Myanmarissa eli Burmassa. Ja viimeksitulimme nyt kolmisen viikkoa sitten kolmannen kerran.

Kun tulimme maahan ennen viisumista löytyvää päivämäärää, voimme halutessamme oleskella Thaimaassa vielä vuoden, mutta jos poistumme maasta välillä, tarvitsemme takaisin tuloon uuden luvan, jota huomenna lähdemme Immigrationista hankkimaan. Tai toki täältä voi lähteä ja palata, mutta palattua oleskella voikin enää vain 30 vuorokautta eli kyse on turistiviisumista, jonka saa maahan tulon yhteydessä ilman erillistä hakemista.

Käynti ulkomaalaisvirastossa voi olla mielenkiintoinen, sillä tällä hetkellä en ainakaan vielä tiedä, mitä paikan päällä pitäisi tarkalleen sanoa tai mikä toimiston kymmenistä kaavakkeista on täytettävä. Kaoottiselta vaikuttavassa toimistossa asioilla on kuitenkin taipumus ratketa ja todennäköisesti saamme passeihimme merkinnät, jotka mahdollistavat joko yhden tai useamman lisämaahantulon. Ja matkakassastamme on huventunut joitakin tuhansia Thaimaan bahteja.

Tässä vaiheessa vielä voin luvata, että kerron muutaman päivän sisällä, miten lupa noihin lisämaahantuloihin hankitaan. Koska olemme Thaimaassa, tähän pitänee vielä lisätä, että ainakin Chonburin Immigrationissa Jomtienilla asia hoituu kerrotulla tavalla.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Pääministerin puhe

päivis: Olen jotenkin ihaillut Thaimaan pääministeriä, koska hän käsittääkseni puhuu säännöllisesti kansalle. Ehkä pitkän puheen pitopäivä on perjantai. Puhe näytetään televisiossa ja se on tekstitetty englanniksi.

Onnistun yleensä seuraamaan puhetta varsin huonosti, sillä thaikieli on nopeaa ja pääsen vaivoin käsittämään englanninkielisen käännöksen alun, kun ruutuun vaihtuu jo uusi lause. Mutta puheiden myönteinen sävy ei ole jäänyt epäselväksi.

Tänä aamuna Hua Hinissa alkoi vähän kuuden jälkeen, heti auringon noustua, kuulua ulkona olevista kaiuttimista puhetta ja lyhyitä laulun pätkiä. Puhe jatkui ja jatkui. Se kesti lopulta yli tunnin. En tullut varmistaneeksi keneltäkään, mutta luulen, että nytkin äänessä oli pääministeri. Ehkä hänen edellispäiväinen puheensa uusittiin, koska kaikki eivät varmaankaan olleet illalla televisioiden äärellä kuuntelemassa päällikön sanomaa.


Viime talvena kuulimme pohjoisessa samankaltaista puhetta illansuussa. Silloinkin ajattelin puhujan olevan pääministeri, mutta olikin kuulemma paikallinen kyläpäällikkö. Sellaiseksi aamuista puhujaakin ensin arvelin, mutta puheen pitkästä kestosta päättelin, että pääministerihän siinä varmaan haasteli leppoisia kansalaisille. Sanaakaan en tietysti ymmärtänyt.

Olisihan kiva, jos meillä Suomessakin kuultaisiin jotain vastaavaa. Presidentin uudenvuoden puhe toistuu niin harvoin. Omaan kotikuntaan asian sijoittamalla voisi ajatella vaikka niin, että Tuusulan pormestari puhuisi kaiuttimien välityksellä viikoittain kuntalaisille. Ja jos omaa sanottavaa ei aina olisi, ääneen pääsisivät apulaispormestarit aina vuorollaan.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Luonnikasta matkantekoa

jormas: Tiedättehän luonnikkaan? Luannikas on raumankielinen sana, jonka suomenkieliset ovat varastaneet ja muuttaneet sen sanaksi luonnikas. Nykysuomen sanakirjan mukaan luonnikas on luonnostaan sopiva, sovelias, käypä ja niin edelleen.

Jotain tällaista on meillä ollut matkanteko ei minnekään. Eilen tosiaan olimme Cha Amissa yötä aivan rannalla. Vain katu oli välissä. Tämän päivän ajomatka olikin sitten ruhtinaalliset puoli tuntia.

Hua Hinissa piti tovin etsiä paikallisten suomalaisten tukikohtaa, jota taitavat kutsua Varikoksi. Sinne pölähdimme suoraan thaikielen oppitunnille, jossa innostuneita oppilaita oli päälle tusinan. Jomtien-Pattayan terveiset menivät mukanamme, jotka otettiinkin vastaan ylipursuavan ystävällisesti. Kuten tietty meidätkin.

Mukanamme paluumatkalla tulee takaisin nippu yhtä raikkaita terveisiä lahden toiselle puolelle. Jahka sinne joskus saavumme.

Hyvinkin on mahdollista, että huomenna lähdemme takaisin emmekä jatkakaan esimerkiksi Phuketiin. Ensi perjantaina tarjoamme nimittäin Sydäninfarktini vuosipäivän lounaan ravintola Helmessä. Ajattelen, että juhlakalun on syytä olla paikalla.

Hieno ja todella kiireetön reissu tähän saakka.

torstai 18. lokakuuta 2018

Haahuilua Siamin lahden maisemissa

päivis: Kirjoitin viimeksi, että olemme lähdössä Harrikalla Hua Hiniin. Niin läksimmekin, mutta koska matkaa ei oltu ihan tarkalleen käsikirjoitettu, olemmekin nyt Cha Amissa. Jomtienin vastarannalla kuitenkin.

Bangkokin ohituskaan ei mennyt ihan simppelisti, mutta pisteitä täytyy antaa Jormalle siitä, kun löysimme itsemme Bangkokin poikki virtaavan joen ylittävältä lautalta. Viereiselle komealle sillalle meillä ei olisi kaksipyöräisellä ollut mitään asiaa.

Tarjolla olleiden ruokien (jostain syystä lempiaiheeni) suhteen eilinen ja tämä päivä ovat myös olleet yllätyksellisiä. 

Eilen päädyimme Bangkokin ulkopuolelle hotelliin, jossa kukaan ei osannut puhua englantia. Voisi melkein sanoa, ettei osannut sanaakaan tuota kieltä. Mutta niinpä vain sain lautasellisen niin hyvää kasvisruokaa, etten ole tainnut Thaimaassa koskaan syödä mitään vastaavaa. Sama makuelämys oli vielä toistamiseen tarjolla tänään aamupalalla.


Ruoasta aiheutuva hyvä mieli jatkui vielä tänään iltapäivällä, kun varsin vaatimattoman rantahotellimme ravintolan listalta löysin ihka oikean tofuannoksen, josta ei tarvinnut edes pyytää jättämään mitään pois. Lähes poikkeuksetta ruokaa tilatessa joudun luettelemaan litanian eläinlajeja, joita en halua lautaselleni. Pelkkä lihan mainitseminen kun ei tahdo riittää. Mutta se ei kyllä ole pelkästään thaimaalaisille ominaista. Kyllä olen eräänkin kerran joutunut ihmettelemään, kun koulutettuina pitämäni suomalaisetkin ehdottavat kasvissyöjälle kanaruokia.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Vihkimätön liha

jormas: Joskus jälkeen ajanlaskun alun olin Jyväskylän Katulähetyksen big boss. Siinä tai jossakin muussa roolissa minua oli pyydetty puhumaan Lahteen, valtakunnallisille A-kiltojen liiton juhlaan. Aiheena oli päihteet, joskaan tarkemmin en sitä enää muista.

Ajaessani kohti kokouspaikkaa Dallasin lentokentältä hankkimallani Chevrolet Star Eaglellä, jonka kylkiin olin piirrättänyt laitapuolen kulkijan ja tekstit "Dirty old men need love too", tuli mieleen, että sanon jotain hengellistäkin. Vaikka kyseessä oli maallinen kutsun esittäjä.

Ja aloitin puheeni sanomalla: "Keväisin naiset ovat kovin kauniita ja muutenkin viehättäviä, kun he ovat kuoriutuneet talvivaatteistaan. Voin tässä sen kaikille tunnustaa, että näin ukkomiehenäkin katseeni joskus viivähtää heissä, sanoisinko lähes luvattoman pitkään.

jormas ja vihkimätön liha
Mutta hurskas kristitty kun olen, tiedän, että vastaus jokaiseen pulmaan ja asiaan löytyy Isosta kirjasta. Ja niin nytkin.

Kun minut vihittiin oli painoni 70 kilon paikkeilla, muta nyt sitä on parikymmentä kiloa enemmän. Joten se on tämä vihkimätön liha, joka varsinkin keväisin nostaa päätään."

Nykyisinkin, vielä vuosikymmenten jälkeen saattaa joku ottaa olkapäästä kiinni ja kysäistä pilke silmäkulmassaan, jotta miten on vihkimättömän lihan laita? Että onko kuinkakin pysynyt kurissa ja vain vilkuilin asteella?

tiistai 16. lokakuuta 2018

HOG

päivis: Harrikan ostettuaan Jorma liitettiin oletettavastikin maailman laajuiseen Harley Owners Group -nimiseen järjestöön, joka on ilahduttanut meitä Thaimaan osoitteeseemme tulevilla järjestölehdillään. Lehden, kuten järjestönkin nimi on lyhyesti HOG.

Lehti tulee Jenkeistä, ja sen sisältökin on käytännössä siellä toimitettua. Lähes puolen vuoden poissa olomme aikana postilaatikkoon oli tullut kaksi HOG-lehteä. Kyse on ihan laatulehdestä, mutta ainakin minulle mukavinta luettavaa ovat hogilaisten omat, lyhyet kirjoitukset Harrikka-kokemuksistaan ja -retkistään. Joku on löytänyt Harrikkaa ajavan puolison, toinen on hankkinut häthätää kävelemään oppineelle lapselleen lasten Harrikan (!) ja joku kolmas kertoo koko perheen yhteisistä reissuista pitkin USA:n viehkoimpia maisemia.

Itselle kolahtavat parhaiten tarinat, joita jopa kovastikin meitä iäkkäämmät Harrikka-ihmiset ovat kirjoitelleet.

Olemme tehneet muutaman vähän pitemmän pyöräreissun edellisellä Thaimaa-jaksollamme. Huomiselle ja tuleville päiville on suunnitteilla matka kohti Siamin lahden toisella puolella sijaitsevaa Hua Hinia. Olemme siellä olleet ennenkin, joten tuo monien suomalaistenkin suosima kaupunki ei ole sen ihmeempi tavoite. Mielenkiintoisempi on matka itsessään.

Hieman mietityttää, miten Bangkokin ohitus hoituu, missä yövymme tai miten matkan varrelta löytyy minulle sopivaa syötävää, kun oletettavastikaan ihan kaikkialla englannin kieli ei paikallisilta suju. Koska emme voi kaksipyöräisellä ajaa moottoriteitä pitkin, niiden hyvät levähdyspaikat ravintoloineen eivät ole käytettävissämme.


Jorma jo maalaili tilannetta, että edes jotain ruokaa saadakseni joudun turvautumaan 7-Elevenin kehnonlaiseen kuivamuonaan ja reissun lounastauot hoituvat kaupan rappusilla istuen. Jos näin käy, tiedän jo nyt, että palattuamme suuntaan suoraan tuttuun Pattayalla sijaitsevaan kasvisravintolaan, jossa saan kuitattua kaikki matkan aikaiset huonot ruokakokemukset.

Tänään jouduin taas vähän panostamaan Harrikka-vaatetukseen. Nyt ostin ensimmäistä kertaa aidon Harley-Davidson-vaatteen. Olen niitä pitänyt kalliina ja sitähän ne oikeasti ovatkin jopa täällä Thaimaassa. Mitään jäljitelmiä en ole halunnut hankkia. Aikaisemmat vaateostokseni ovat olleet paljon halvempia, mutta silti niistä on ainakin itselleni pitänyt syntyä mielikuva, että vaate on jotenkin tyyliin sopiva, vaikka ei olekaan mikään merkkivaate. Ostamassani T-paidassa varsinainen juju on se, että paidan selkäpuolelta voi lukea, millä kulkuneuvolla tämä jenkkiläisittäin "kultaista ikää" lähentelevä pariskunta on liikkeellä.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Jomtien Pattaya Beach Facebook-sivut

jormas: Olen aikoinaan perustanut otsikon nimen mukaisen Facebook-ryhmän, joka lienee määrätyillä mittareilla mitattuna alansa suurin. Siis vähän samaan tapaan mitattuna kuin suomalaiset puolueet, jotka yleensä vaalien jälkeisissä haastatteluissa julistautuvat kaikki voittajiksi. Joka tapauksessa jäseniä on puolisentoistatuhatta, mutta koska kyseessä on avoin ryhmä, on kävijöitä monesti paljonkin enemmän kuin jäseniä. Avoin tai julkinen ryhmä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikki sinne laitettu näkyy kaikille ja vain keskusteluihin osallistuminen tai julkaiseminen edellyttää jäsenyyttä. Ja näinhän sen on oltavakin, sillä vaikka ylläpitäjänä olenkin viime käden vastuussa kaikista julkaisuista, on kirjoittajakin tarvittaessa löydyttävä. Joka silloin joutuu myös vastuuseen mitä on ryhmään laittanut.

Oma lukunsa ovat ilkeän sorttiset pikkusielut, jotka luettuaan otsikon eivät ymmärrä kuinka sivuilla voidaan julkaista jotain esimerkiksi Bangkokista. Heidän piikittely suoraan riveille tai niiden väliin on koko totuus tai sitten he eivät nurkkakuntaisuuttaan tai luutuneisuuttaan ymmärrä, että farangi Pattaya-Jomtien akselilta saattaa käydä vaikkapa Bangkokissa. Joku vikkelämpi älyinen saattaa löytää aasinsillan vaikkapa muurahaispesästä oivaltamalla, että "aha, siellä on käynyt Thaikodin naapurintyttö ehkäpä poimimassa mustikoita". Sitä paitsi, vaikka ei yhteyttä löytäisikään, on sivuilla seinät kaukana toisistaan ja katto korkealla kaikilla muilla paitsi henkilökohtaisuuksiin menevillä alamittaisuuksilla.

Jomtien Pattaya Beach julkisen ryhmän tarkoitus on kaikkien luettavissa sivuilta, mutta myös tästä:
"Sivut on tarkoitettu kaikille, mutta varsinkin Jomtien Pattaya -kävijöille. Vinkkaamme, linkitämme, julkaisemme kuvia ja kirjoitammekin pikku juttuja tai tuokiokuvia suomalaisia palvelevista yrityksistä, tapahtumista ja tuotteista, joskus henkilökohtaisempaakin.
Sivuilla käydään myös keskustelua, kriittistäkin, mutta henkilön haukkuminen ei ole suotavaa. Mainostaa omia ja yrityksensä tuotteita sekä laittaa melkein mitä tahansa tarpeettomaksi jäänyttä kiertämään tai myydä omia tavaroita."

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Hyviksiä vai pahiksia?

päivis: En ole kovin aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Huomaan, että omilla Facebook-sivuillanikin käyn vain lähinnä vaihtamassa profiili- ja taustakuviani - tai mitä ne ovatkaan nimeltään. Joskus tykkäilen, ihastun tai vihastun jonkun julkaisusta, mutta harvoin teen sitä sanallisesti. Äskettäin kuitenkin kommentoin jälleen kerran käyntiin lähtenyttä ikuisuuskeskustelua Thaimaan koirista.

Sain parilta minulle täysin tuntemattomalta tyypiltä aika henkilökohtaisuuksiin menevät haukut. Kuinka muuten kun koirista kerran puhuttiin. En viitsinyt edes enää vastata, kun keskustelun taso oli sitä, että kaikki Thaimaan koirat pitäisi tappaa ja tekovälineenä tarjottiin rautakeppiä tai vastaavaa. Ihan täysjärkisinäkin pitämäni muutamat ihmiset, jotka satuin tuntemaan, olivat mukana tuossa laulukuorossa.

Tätähän sosiaalisen median keskustelu kai pahimmillaan voi olla. Päästellään suusta mitä jyrkempiä mielipiteitä, joita muualla ei ehkä edes kehdattaisi sanoa ääneen. Ellei nyt sitten oltaisi koolla oikein samanmielisten kanssa. Silloin tietysti ei tarvitsisi niin paljon uhota.

En ole seurannut, joko keskustelu on tällä erää saatu päätökseen. Se usein ryöpsähtää yhden ja saman, aikaisemmin lähestulkoon täyspäisenä pitämäni henkilön aloitteesta, laantuakseen, kun kaikki on saatu sanottua ja pahin viha purettua.

Eilen jäin kuitenkin miettimään, että ehkä jatkossa, nyt kun itsekin vähän sohaisin koiranvihaajia, saatan alkaa suhtautua tuntemattomiin suomalaisiin varauksella, koska kenestäkään uudesta tuttavuudesta ei voi täällä tietää, kuuluuko hän Facessa mesoneisiin heikäläisiin vai koira-asiassa toista mieltä oleviin meikäläisiin. Pahinta ehkä olisi, jos joutuisi jossain leppoisassa live-tilanteessa kohtaamaan tyypin, jonka huomaisi samaksi, jolta on somessa saanut jonkun ikävänsorttisen "ojennuksen".

Rakastan tätä kuvaa ja tätä hetkeä:
Cry, jonka pelastimme onnettomuuden
jälkeen uudelleen liikuntakykyiseksi, 
jatkoi sylissäni uniaan. Sillä oli tuossa
hetkessä kaikki niin hyvin kuin koiralla
voi vain kuvitella olevan.
En mielelläni haasta riitaa, enkä halua riidelläkään, mutta varmaan tuollainen tunnistaminen saattaisi johtaa sanaharkkaan. Ellei sitten malttaisi olla visusti hiljaa, mikäli toinen osapuoli ei tunnistaisi kertaalleen Facessa haukkumaansa ihmistä. Ihan hyvinhän voisi olla niinkin, että tuo typeryyksiä someen näppäillyt kaveri onkin muuten ihan jees. Mitä tosin en pidä kovin todennäköisenä. Enkä tietystikään minä, asian mahdollisesti paljastuttua, olisi hänen näkökulmastaan millään tavalla järkiolento.

Mainitsemaani Facebookin koirakeskustelua seurattuani en voi millään käsittää, minkälaista pahuutta ihmisten mielissä liikkuukaan. Jos ollaan valmiit tekemään koiria kohtaan suorastaan hirmutekoja, onko se enää kovin kaukana siitä, mitä julmuuksia voitaisiin kohdistaa toisiin ihmisiin? Ymmärrän, että osa lähes ahdistavista mielenilmauksista kumpuaa suoranaisesta pelosta koiria kohtaan, mutta koiriin ja niitä puolustaviin ihmisiin kohdistuvaa vihaa en edelleenkään jaksa käsittää.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Saunareissu ja vähän muutakin

jormas: Eilen istuimme oluen kera Ravintola Helmessä ja suunnittelimme Sydäninfarktini vuosipäivää. Ja olemme päättäneet, että kun 26. päivä tulee tusina vuotta täyteen elämää jälkeen sydäninfarktin, niin sen kunniaksi tarjoamme päiviksen kanssa Karjalanpaistia sekä Jääkärin limppua voilla voideltuna tutuille ja tuntemattomille. On se nimittäin sen verran kova juttu meille molemmille ja sitä iloa on mukava jakaa muillekin. Samalla teimme juhlapäivästä  tai oikeastaan -illasta yhden sivun esitteen, jonka joku lienee jo nähnytkin.
Päivän miitingissä tuli puheeksi Jomtien-Pattayan seudulla olevat lukuisat, toinen toistaan paremmat ja hienommat saunat uima-altaineen. Joista yhteen tutustuimme tänään. Oli hieno kokemus. Paikat olivat oikein siistit kylmine ja kuumine altaineen sekä höyry- ja tavallisine saunoineen. Altaan vesi poikkesi monista muista, koska se oli varsin suolaista. Pistän tähän 4 Kings Saunan Fasebook-sivulta poimimani kuvankaappauksen.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Kasvissyönnin perusteet

päivis: Otsikko kuulostaa siltä kuin aikoisin kirjoittaa jonkinlaisen käsikirjan kasvissyönnistä. En aio, mutta ajattelin, että olisi mukava vähän kirjoitella siitä, miten päädyin lopettamaan lihan syönnin. Siitähän kaikki alkoi ollessani noin 25-vuotias.

Naureskelin kerran Jormalle, että lihan jättäminen menee ensimmäisen puolisoni, silloin vielä sulhaseni piikkiin ja nyt tämä vegaanius on ihan Jorman ansiota. Jouduin nimittäin aikoinani kuuntelemaan jotain typerää sanontaa, joka liittyi hevosen lihaan, lähinnä kai metvurstiin. Siitä oli yllättävän lyhyt matka siihen, että kaikkinainen lihan syönti päättyi lähes seinään. Sen koomin en ole liharuokia tai -tuotteita kaivannut.

Moni kasvissyöjä on joutunut käymään pitkän tien onnistuakseen luopumaan liharuoista. Osa saa apuja vaikkapa lihattomasta lokakuusta, jota kai nytkin Suomessa ihan kiitettävästi vietetään. Minun on mahdoton ymmärtää, miten ihminen voikaan kaivata liharuokien makua. Mutta eipä oikeastaan tarvitse kuin selailla vegaanien Facebook-ryhmien kirjoituksia, kun käsittää, että monelle on vegaaninakin tärkeää, että ruoka näyttää lihalta tai kalalta ja mielellään jopa maistuu siltä.

Kalan syöntiä harrastin kasvissyönnin ohella vaihtelevalla mielenkiinnolla. Välillä olin syömättä ja oikeastaan enempää asiaa ajattelematta ruokavalioni joskus -80- ja -90-luvuilla olikin kai käytännössä vegaaninen. Kunnes taas palasin käyttämään kananmunia ja maitotuotteita. Kalan syönnin lopetin ehkä reilu vuosi sitten.

Kananmunista heitellyt kommentit olivat Jorman osuus siihen, että ne lakkasivat maistumasta. Tämä taisi tapahtua joskus viime kevään aikoihin. Silloin tuntui luontevalta luopua myös maitotuotteista. Maidolle ja jogurtille on olemassa liuta korvaavia tuotteita. Omia suosikkejani ovat kaurapohjaiset valmisteet.

Hunajaa silti käytän edelleen. Sitähän täysveriset vegaanit eivät myöskään hyväksy omaan ruokavalioonsa, koska he katsovat, että mehiläistarhaus on mehiläisten hyväksikäyttöä. Mutta minä kun haluankin olla ihan sellainen, miltä milloinkin tuntuu ja mikä ei tee elämästä liian vaikeaa ja rajoittunutta.Suomessa sopivan ruoan suhteen kompromisseja ei tarvitse tehdä niin usein kuin Thaimaassa. Täällä etelässä sitä paitsi tulee syötyä lähes pelkästään ulkona, mistä seuraa, että päivittäin on vähintään kerran melkein kuin toisten armoilla sen suhteen, mitä lautaselleen saa.
Olen oppinut tunnistamaan kasvisruokatuotetta
kuvaavan thaikielisen merkin. Tosin se ei aina
takaa, etteikö pakkauksessa ole vaikkapa kalaa.
Tämän mehupurkin vegaanimaininta on kyllä
ihan turha. Mutta onhan se ihan kiva.

Aika usein tulee epäiltyä, että pitkiä aikoja Thaimaassa ollessa proteiinin saantini ei ole riittävää. Valkoinen riisi ja kasvikset, joihin annokseni liian usein rajoittuvat, ei taatusti täytä ihan kaikkea sitä, mitä monipuoliselta ruoalta edellytetään. Onneksi kotioloissa voi vaikka pähkinöitä ja muita siemeniä napsimalla täydentää esimerkiksi juuri proteiinin saantia.

B12-vitamiini on oikeastaan ainut asia, jota vegaani ei monipuolisestakaan ruokavaliosta saa. Suomessa moniin tuotteisiin, esimerkiksi maidottomiin juustoihin (tai vuustoihin, kuten niitä usein kutsutaan) tosin sitä on lisätty. Mutta mitä ei saa ruoasta, sitä saa apteekin hyllyltä. Toin oman B12-suihkeen Suomesta, Thaimaan tarjontaa en ole vielä joutanut katselemaan. Ainakin pillereinä tämäkin ongelma on helppo ratkaista. Tosin olen tuohon suihkeeseen niin tykästynyt, että pillerien syönti ei oikein houkuta.

torstai 11. lokakuuta 2018

Osaomistuskoira Niilo

jormas: Minulla on aina ollut koira. Joten pidän niistä, kuten voisi sanoa kaikista muistakin eläimistä. Tai ainakin hyväksyn niiden yhtäläisen oikeuden elämään kuten itsellänikin on. Punkeista hyttysiin ja paarmoista paskakärpäsiin.

Koirani ennen nykyistä Niiloa ovat kaikki olleet rotukoiria. Niilo onkin ensimmäinen meidän rotujenkoira. Sen isä on jackrusselin terrieri ja äiti tuhannen tarinan tyttö Tallinnan kadulta.

Olin jo pitkään ajatellut, että aika, jolloin koira asuu kanssani samassa taloudessa on ohi, koska en halua luopua matkustelusta ulkomailla enkä Thaimaan kodistamme.
Kunnes kerran jossakin keskustelussa tuli mieleeni, että sehän on nykyään kovin trendikästä osaomistaa sitä ja tätä. Mutta se ei vielä vienyt ajatusta satamaan, että omistaisin päiviksen, vaimoni kanssa koiran kahdestaan. 

En nimittäin halunnut koiran olevan itsekkyyteni vuoksi vieraalla hoidossa. Tarvittiin siis toinen omistaja, joka omistaisi Niilosta toisen puolen. Heidän kanssa jakaisimme vastuun tasan fiftysixty, kuten Matti sanoo. Koiralla olisi kaksi kotia, joissa se viettää vuotensa tasan kummassakin erikseen sovittavin jaksoin.
Näin on ollut nyt yli seitsemän vuotta. Osaomistuskoira Niilolla on kaupunkikoti ja koti maalla, joihin molempiin se on aina ollut yhtä innokas lähtemään ja jäämään. Joten Niilo ei myöskään ole perhekoira vaan kahden perheen koira. 

Ja yhtä innokkaasti se lähtee korvalääkäriinkin, sillä sen se yhdistää asiaan vasta, kun eläinlääkäri avaa toimenpidehuoneen oven. Korva-sana sillä on kuitenkin inholistan ykkösenä, jonka se poimii ihmisten välisistä keskusteluistakin etsien pikaisesti piilopaikan.

Mutta miksi meillä on sitten monen rotukoiran jälkeen rotujenkoira? Muista Niilon emäntien ja isäntien motiiveista en sano mitään, mutta sanon yhden omistani.

Se on henkilökohtainen, yhden hengen vastaisku pentutehtailua vastaan, sillä rotujenkoiria ei juurikaan kukaan jalosta myytäväksi. Näin on myös katukoirien laita ja vastaavien kanssa, joita tuodaan Suomeenkin monesta maasta ympäri yhteistä palloamme. Jokainen Suomessa syntynyt tai sinne tuotu monirotuinen koira vie yhdeltä jalostetulta koiralta paikan. Siitä minä pidän.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kasvisruoan perässä Nakluaan

päivis: Vuotuinen Pattayan kasvisruokafestivaali alkoi pari päivää sitten Nakluassa. Nyt viimein tuli käytyä siellä. Juuri muuta en siitä tosin tiedä kuin että tapahtuma ei ole mikään turistijuttu ja temppelit ovat tapahtumajärjestelyissä vahvasti mukana. Mutta ei mennä vielä Nakluaan. Ajetaan ensin vakuutuksia välittävään firmaan.

Rekisterikilven vieressä olevan veromerkin
pitäisi näyttä jo ensi vuotta 2562.
Tiesin, että Hondani veroasia ei ole ajan tasalla. Pyöräni vero olisi pitänyt maksaa joskus viime keväänä, mutta kun edellisenkin veron maksoin vasta vuosi sitten marraskuussa, ajattelin, että sen kanssa ei ole niin kiire. Muistan kyllä, kun virkailija jossain määrin kauhisteli asiaa, kun maksuja ei oltu hoideltu ajallaan.

Tänään Sukhumvitilla ajaessani suusta pääsi "oh shit", kun huomasin, että tiellä oli vimmattu määrä poliiseja. Ei vain toisella puolella tietä, vaan laidasta laitaan niin, että oikein kukaan ei olisi niin halutessaan voinut vilahtaa ohi. Minä esimerkiksi olisin halunnut, koska tiesin että vero on maksamatta. Onneksi en tiennyt silloin sitä, että myös pakollinen liikennevakuutus olisi pitänyt hoitaa jo aikaa sitten.

Parhaat englanninkieliset selitykset pyörivät mielessäni, kun näin, miten poliisi viittoili ajamaan tien reunaan. Mutta mitä? Merkki ei ollutkaan tarkoitettu minulle, vaan takana tulevalle bussille. No, edelleen edessä oli jokunen samalla asialla tiellä seisova poliisi. Yritin välttää katsekontaktia haukkana liikennettä seuraaviin virkavallan edustajiin.

Mutta ehkä Buddha tiesi, että olen matkalla suojelemilleen kasvisruokafestareille ja päätti armahtaa minut. Sen verran hämmennyin, että ajoin vakuutusfirman tienhaarasta ohi ja jouduin kiertämään ylimääräisen lenkin.

Koska tieto lisää tunnetusti tuskaa, en viitsinyt kysyä virkailijalta, voinko nyt jo ajaa rauhallisin mielin, kun olen kuitenkin maksanut vakuutuksen, mutta veromerkki puuttuu edelleen. Sen voin hakea vasta maanantaina. Toki sekin on maksettu.

Minulla oli suunnilleen tieto, missä Nakluassa on katu, jonka varrelta kasvisruokaa pitäisi löytyä. Oikeasti en tiennyt, mitä siellä olisi ja olisiko edes siihen aikaan päivästä. Aikani kierreltyäni löysin keltapohjaisia mainoslakanoita, joista tarkkaan katsottuna näkyi myös englannin kielellä maininta etsimästäni tapahtumasta. Ja lopulta näin myös kadun, jonka varrelle myyntikojut ja monet ravintolapöydät olivat sijoittuneet.

Paikallisia oli välillä tungokseen asti tekemässä kasvisruokahankintoja.
Kaikki asiakkaille annettu informaatio oli thaikielellä. Onneksi houkuttelevien ruokien kohdalla vähintään kuuloetäisyydellä oli joku englantia sen verran taitava, että sain lisäinfoa tuotteista. Näin osasin ostaa pähkinätahnalla täytettyjä kääröjä, jonkinlaisia piirakoita. Hain niitä vielä pari lisää, kun ensin olin maistanut yhtä. Sitten löysin stickyriceä, jossa oli kai joitakin hedelmäviipaleita lisukkeena. Yhdistelmä ei ollut ihan tavanomainen. Rapsakkaakin se oli. Sekin oli vähän erikoista.

Lounaakseni ostin sekalaisen valikoiman friteerattua syötävää. Oli muun muassa tofua, maissinyyttejä ja kevätkääryleitä jotka myyjä pilkkoi sopiviksi annospaloiksi.

Kotona lisäsin ostamani kasvispaistokset avokadon ja kirsikkatomaattien päälle.
Maukas maustekastike kuului hintaan. Oli tosi hyvä lounas. 
Tarjolla olleiden tuotteiden joukossa oli paljon sellaista, josta en osannut sanoa yhtään mitään. Rohkeasti olisi tietysti voinut ostaa ja maistaa, kun kaikki kuitenkin oli tehty kasviksista. En ole kuitenkaan varma, olisinko pitänyt esimerkiksi kalan makua jäljittelevistä leikkeleistä. Suuret keittosammiot, joissa oli vaikka minkälaista soppaa, jäivät nekin testaamatta, koska auttamattomasti oli liian aikaisin liikenteessä. Vielä ei ollut nälkä.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Koirat ja ihmisten roskat

jormas: Kanssani suhteellisen taattu keskustelun aihe ovat koirat. Varsinkin ne, joilla ei ole ihmiskotia.

Tämän kerran somekeskustelu piti sisällään myös tekemisiäni arvoinnin, että en liene mielestäni vastuussa koirien lisääntymisistä, kuten en muustakaan aiheeseen liittyvästä. Mutta sen verran olen sterilisaatioita ja kastraatioita maksanut ja ollut muutenkin projekteissa mukana, että kyllä vain, katson olevani vastuussa.
Joten somessa älämölöttämisen lisäksi teen myös jotain.

Ihminen on touhunnut 10 000 vuotta koirien kanssa ja vastuu siitä kaikesta on nyt elävillä ihmisillä. Syylliset hallitsemattomaan tilanteeseen löytyvät meistä kaikista. Ainut syytön jengi on koirat.

Nämä kaiken tietävät tietävät, että mielestään ainut oikea lääke on kaikkien irtokoirien lahtaaminen Thaimaassa. Ja kun he eivät sitä saa aikaan, on muu vastuunkanto asiassa puhdas ja pyöreä nolla.

He ovat sitä mieltä, että jos en ruoki koiria, ne vähintään kuolevat nälkään. Itse kuitenkin ajattelen, että ihmisen ruokkima koira on ihmisiä kohtaan ystävällisempi, kuin nälässä pidetty ja rottinkepillä hakattu.

Sitten joku ihmettelee ja sanoo, että suhtaudun asiaan tunteella. Niin suhtaudunkin, mutta toisinajattelijat eivät tappamisen vimmassaan edes huomaa omia tunteitaan.

Uusi elementti eilisessä keskustelussa oli, että koirat varsinkin Thaimaassa ovat järjestään hyödyttömiä. Minä ymmärrän tämän näkemyksen. Jos ei omien korvien välistä tavoita omaa olematonta henkisyyttä, lienee mahdotonta löytää sitä muistakaan.

Samalla mittarilla mitattuna voisin kysyä ja kysynkin, että mitä ylipäätään ihminen näkee tai saa täysin turhalla, tarpeettomalla ja hyödyttömällä lomallaan. Hän kiikuttaa tänne otsa hiessä ansaitsemansa sataset tai tonnin, joista hyötyy pienessä ikkunassa ainoastaan paikallinen yrittäjä saatuaan ensin kyseisen farangin haukkumiset. Joiden kohteena on käytännössä koko kansa.

Ja isossa ikkunassa Thaimaa sulkee kokonaisia rantoja ja peräti saaria, kun ne hukkuvat turistien jättämään paskaan ja roskaan.

Kun sitten nämä silmissäni vastuuttomat älyn jättiläiset sanovat, että on vastuutonta ruokkia koiria, ajattelen vanhana pieruna nuorison malliin, että "hei haloo". 

maanantai 8. lokakuuta 2018

Vegaanina Thaimaassa

päivis: Olen luvannut itselleni, että en tee elämästäni liian vaikeaa vaatimalla kaikelta syötävältä vegaanisuutta, riittää kunhan on kasvista. Thaimaassa tämä lupaus on ehkä vähän arvokkaampi kuin kotimaassa, jossa vegaanina olo on suhteellisen helppoa. Silti luulen, että valtaosa viime päivinä syömistäni ruoista on ollut myös kananmunatonta ja maidotonta.

Olen syönyt salaatteja, erilaisia riisiruokia kera kasvisten ja pizzaa, jonka naapurin Pizza Companysta sain vegaanisena versiona. Vegaanista juustoa toin Suomesta mukanani ja kun olen käyttänyt sitä muutenkin totuttuun tapaan säästeliäästi, sitä riittää varmasti näkkärin ja hapankorppujen päälle laitettavaksi vielä monen päivän ajan.

Tänään kävimme suosikkilounaspaikassamme, "Jaanassa", syömässä ja sieltäkin sain lautasellisen vegaaniruokaa. Kun annokseen aikaisemmin riisin ja vihannesten kanssa paistettiin kananmunaa, pyysin nyt tilalle tofua. Helppoa! Aika turvallisin mielin täällä voi olla sen suhteen, että paistamista ei tehdä voilla, sillä thaimaalaiset eivät ole mitään maitokansaa. Voit, maidot ja jogurtit ovat harvinaista outoutta. Samoin juusto.

Leivonnaisista en tiedä sanoa, minkä verran thaimaalaiset kuvittelevat tarvitsevansa niihin kananmunia. Kanojahan on kaikkialla, joten kananmunien käyttö on tuiki tavallista. Varsinkin makeita leivonnaisia syödessä ajattelen, että tämä on sitä osaa, jossa vältän elämän vaikeaksi tekemistä. Jos munkkirinkiläni valmistukseen on käytetty kananmunaa, niin siinäpähän sitten on. En ota siitä pultteja.
7-Elevenin ikkunassa on suuri mainos kaupan
vege- ja vegaanitarjonnasta. Sisällä liikkeessä
näistä vain muutama tuote on myynnissä.

Aamulliset jogurtit olen korvannut kasvisjuomiin sekoitetuilla chian siemenillä, joita toin tullessani Suomesta. Täälläkin niitä on, mutta ovat paljon kalliimpia. Ensin löysin lähi 7-Elevenistä parin desin tetroissa soijamaitoa, jossa on myös mantelia ja kauraa. Ne käytettyäni ostin saksanpähkinäjuomaa, jota on höystetty kookoksella. Samantapaisia annoksia tein jo koti-Suomessakin. Siellä käytin kookosjuomaa, jota täältä en vielä ole yllättäen löytänyt ainakaan samankaltaisena kuin Suomesta.

Aikaisemmin tein täällä melko usein munakasta, jonka voi tehdä vegaanisena kikhernejauhoa käyttämällä. Sitä en ole kokeillut Suomessakaan ja voi olla, että kikherneistä valmistettu jauho on täällä tuntematon käsite. Mutta mielipuuhaanihan on ruokakaupoissa kuljeskelu. Ehkä vielä löydän etsimäni.

Tänään Nagluassa, Pattayan pohjoispuolella on alkanut vuotuinen kasvisruoka festivaali. Sinne on ihan pakko viimein päästä ihmettelemään paikallista vegetarjontaa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kuvablogi

jormas: Silloin tällöin on mukava tehdä blogi sieltä täältä räpsimistäni kuvista. Yleensä joka kuvaan liittyi joku tarina. Niin nytkin. Kaikkiin kahdeksaan.
Lapset ovat saaneet Angry Birds leikkipuiston Jomtienin rannalle. Jotkut tiesivät kertoa, että leikkivälineet ovat Suomessa tehtyjä.
Joka paikassa on monen kilometrin pituisella Beachilla tupakointikielto. Myös koirat ovat pannassa kuten lintujen ruokkiminenkin.
Koskaan ei ranta tule kuitenkaan valmiiksi, vaikka se onkin vuosi vuodelta viihtyisämpi. Sitä myllätään kone- ja ihmisvoimin.
Koirat vailla ihmiskotia ovat sydäntäni lähellä. Koiran ja ihmisen yli kymmenentuhatta vuotta kestänyt suhde on ainutlaatuinen.
Suomessa asumme Merikonttikodissamme. Nyt niitä on ilmestynyt Kakkoskadun varrelle myös tänne. Ehkä joskus pääsemme kurkistamaan sisälle.
Monta vuotta asuimme Pattaya Suomi-Seuran ylimmässä kerroksessa. Sopimukseen kuului kuvan hotellin uima-altaan käyttö. Kunnes yhtenä päivänä hotelli kiisti sen. Se oli yksi syy etsiä uusi koti.
Kaikki kadunvarret eivät ole eduksi turismille eikä oikein kenellekään ihmisille. Eläimille kylläkin. Rotista lähtien.
Mitä enemmän liikuntarajoitteisia huomioidaan, sitä enemmän katukuvassa näkyy liikkumisen apuvälineitä käyttäviä.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Ukkosta, sadetta ja linnun laulua

päivis: Thaimaa-jaksomme alku on ollut melkoisen sateinen. Vettä on tullut välillä taivaan täydeltä ja siihen liittyen myös ukkonen on muutaman kerran pitänyt oikein kunnon konsertin. Äänimaailma on ollut erilainen kuin edeltäneinä kuukausina.

Aamulla kuuntelin varpusten sirkutusta, mutta tuttu Thaimaan-hoilottaja ei ollut äänessä. En tiedä linnun nimeä enkä tunne sen ulkonäköä, mutta se oli yksi ensimmäisistä aamun äänistä jo silloin, kun aloittelimme asumistamme Soi Welcomella monta vuotta sitten. Voi tietysti olla, että aamumme ovat toistaiseksi lähteneet käyntiin sen verran myöhään, että lintu on jo sanottavansa ennättänyt sanoa.

Kun Jokilaaksossa kuulee ihmisen aiheuttamina ääninä lähinnä vain laskeutuvien lentokoneiden hyrinää, täällä Chaiyapruekin kadulta kantautuva liikenteen ääni kuuluu sisälle heti kun sitä viitsii alkaa kuunnella. Toisin sanoen, kun aamulla avaa ikkunat. Ääni on onneksi kuitenkin maltillinen. Emmehän asu sen enempää pää- kuin sivukadunkaan varrella. Ehkä äänekkäin on naapuritontin ikuisuusprojekti, kolmekerroksinen talo, jonka kylkeen on poissaolomme aikana alettu rakentaa jonkinmoista saman korkuista siipeä. Muurareiden kilkatus ja kalkatus alkaa jo ennen aamukahdeksaa.

Allasalueella on ollut varsin hiljaista. Tämän totesi uusi naapurimmekin, jonka tapasimme eilen pulikoimasta. Naapurin hänestä tekee se, että asumme samassa B-talossa, vaikkakin eri kerroksissa ja me altaalle päin, hän toiseen suuntaan. Viikonlopun alettua thaimaalaisten lapsiperheiden määrä tosin on lisääntynyt ja äänetkin ovat sen mukaisia.

Tätä nuorta kaveria en tuntenut, eikä kai sekään minua.
Kiinnostus oli kuitenkin molemminpuolista.
Tähystelin tänään taivasta erityisen tarkasti, sillä halusin mennä katsomaan, mitä Meowin koiratarhalle ja sen muutolle kuuluu. Meowia en tavannut, hän oli kuulemma mennyt uudelle tarhalle. Paikalla oli venäläisen Alexin lisäksi edelleen melkoinen joukko koiria, jotka nekin tarjosivat aivan korvia huumaavan konsertin, kun ajoin paikalle.

Koirien räksytys ja rähinä on sitä tasoa, että jos ei tietäisi ja tuntisi niitä, niiden reviirille ei kyllä ulkopuolinen uskaltaisi jalallaan astua. Osa niistä piti oikeutenaan jatkaa minun haukkumistani, mutta osa osoitti taas tuttua hellyyttä ja olin kutakuinkin kurainen, kun jatkoin matkaa ruokakauppaan, Tesco Lotukseen.

Tesco Lotuksen kassalaitteessa sen sijaan oli tutun näköisiä tyyppejä.
Lotuksen pihaan päästyäni vettä alkoikin tulla niin kovasti, että jouduin laittamaan päälleni kertakäyttösadetakin päästäkseni edes jotenkin kuivana sisälle tavarataloon. Vettä satoi melkein koko ostosten teon ja kaupassa hortoilun ajan. Sateen seurauksena normaali kotiinpaluureittini oli tukossa, kun ilmeisesti viemäriputki oli jotenkin losahtanut ja vettä vain pulppusi tielle. Arvata saattaa, että tie oli ruuhkaantunut, kun jokainen auto ja kaksipyöräinen joutui kääntymään ympäri ja etsimään uuden reitin.

Jomtienin kakkoskadulla ei näyttänyt yhtään paremmalta. Se oli ruuhkautunut satojen metrien matkalta. Pyörällä pääsee onneksi puikkelehtimaan autojen lomassa ja pian näin syyn puuroutuneeseen liikenteeseen: kadun notkelmaan oli kerääntynyt lähes koko kuusikaistaisen tien leveydeltä vettä ja yksinään liikennettä ohjaillut mies viittoili ajamaan aivan tien toista laitaa, jotta paikasta pääsee ohi. Osa liikkeellä olleista ei tätä uskonut ja siksi moni vain näytti odottavan, että jostain tulisi apu. Sitä oli kyllä turha odotella, kun taivaskin vain lykkäsi lisää vettä niskaan.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Aamulenkillä tutulla ja totutulla tavalla

jormas: Suomikaudellani paino tosiaan roiskahtaa yli 100 kilon. Nyt se oli tutulla SevenElevenin vaakalla 101,6 kg ennen päiväruokaa. Kun takana on kaksi aamulenkkiä ja hieman köykäisemmät ruokalautasen sisällöt oli paino aamulla 100,1 kg. Tietty nesteitä on häipännyt, mutta suunta on kuten on tavoitekin, alaspäin.

Tänään sama lenkki ja joitakin vanhoja koiranaamoja tupsahteli sieltä täältä tutuilta mestoilta.
Jotkut kulkijat ovat päässeet
maallisen vaelluksensa loppuun
Paljon on koiria siirtynyt juoksemaan muille kaduille tai telluksille, joten pieni haikomieli oli eilen. But this is life, sanoo lontoolainen ja minä, joka opettelen chatin avulla englantia.

Uusia Luojan luomia on tullut tilalle meidän ja kaltaistemme iloksi ja koirakammoisten riesaksi. But i don't care, vaan jatkan tutustumista uusiin koiriin. Siinä auttaa kulku- ynnä muiden koirien lahjontapussi, joka kulkee lähes aina mukanani.

Ehkä aamukävelymme yksi mukavimmista stopeista on Kakkoskadulla perheen pitämä vaatimaton ruoka- ja juomapaikka. Jossa kävimme viime reissulla joka aamu kysymässä onko sodaa, meikäläisittäin siis wichyä tai hapollista kivennäisvettä. Ja kun aikamme sitä kysyimme, niin yhtenä aamuna sitä oli ilmestynyt tarjontaan. Satavarmasti meitä varten. Joskus juoma on loppu tai vähissä, kuten eilen. Löytyi vain yksi pullo ja henkilökunta haki sitä scootterilla jostain muovikassillisen.

Erikseen haettu juoma maksaa kaupassa 8 bahtia, jota meille myydään 10 bahtilla. Katetta on kahdesta lestistä 10 senttiä, jos laskin oikein tai edes sinne päin. Silloin ei kehtaa edes lähteä ilman tippiä. Kun tämän kaiken päälle paikan madam halaa meitä molempia lämpimästi, on asiakkuuteni taattu puoleksi vuodeksi.