Eläkeläispirskeet osa 2

Pirskeissä oli väkeä vauvasta Jaju-vaariin ja Niilo koiraan

jormas: Eilen oli tosiaan pirskeet, joihin oli kutsuttu myös asiakkaita. Jengiä taisi olla viitisenkymmentä. Hyvä niin, sillä asunnottomuuden parissa työtä tekevien todellinen työnantaja on kadun kansa. Ehkä kristillistä työtä tekevillä tulisi johtotähtenä olla kuitenkin Taivaan Isä. Sitten edellä mainittu kadun kansa ja vasta sitten oma, maallinen esimies. Sitä tietenkään ei suopein silmin aina pomo katso, mutta enää (tai tällä hetkellä) sen ei ole minulle väliäkään.

Mutta mitä sanoi Jyväskylän Katulähetyksessä toiminnanjohtajana ollessani entisajan valvojaksi palkattu, Jumalalta mielestään kutsun tehtävään saanut, viimeistään koeajan päätyttyä, kun hän aloitti todellisen raamatulla päähän muksimisen? "Että suksi Soini kuuseen tai jonnekin, minä olen saanut Isältä kutsun saarnata, joten siivotkoon muut ja tehköön muut myös kaikki tehtävään kuuluvat ruumilliset työt. Sillä minä saarnaan, koska sielujen pelastus on kaiken a ja o." Näin saattaa ollakin, mutta se ei aina mennyt yksiin, joten sanomista tuli ja välillä puhuttiin oikein ISOILLA kirjaimilla.

Kesä on koska tahansa viimeistään 3-4 tunnin päässä,
kun ottaa tarvittaessa alleen Finnairin puhalluslampun

Mutta  olihan siinä ytyä myös silloin, kun olimme puhtaita sekä aatteellisia Sininauhassakin ja tunnustimme väriä aidosti. Jos Sininauhassa halusi yhtään merkittävämpään tehtävään, niin oli tunnustettava väriä sekä sen lisäksi pidättäydyttävä alkoholista tyystin myös vapaa-ajalla. Aikoinaan Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Niemelä esimerkiksi sanoi julkisesti monet kerrat, että hän pidättäytyy alkoholista työtehtävän ja työnantajan vuoksi. Se oli hienoa ja linjakasta aikaa.

Vaan miten lienee nyt? Moni on minulta kysynyt, että minne on kadonnut Sininauhan tilaisuuksista hengellisyys. Pohtimisen arvoinen asia, sillä jos ei sikariporras tunnusta väriä, niin miksi sitä tunnustaisivat muut työntekijät? Tai mistä etsivät asiakkaat hengellistä apua ja keskustelukumppania, jos niitä ei löydy kristilliseltä päihdehuollon toimijalta?

Sininauhasäätiössäkin oli tilanteíta, jossa asiakkaat ottivat vastaan työntekijän julistukset, mutta työtovereilta paloivat välillä käämit. Lienee tuttua myös Sininauhaliiton puolella. Paitsi, että siellä eivät läheskään kaikki työntekijät juuri kohtaa päihdeongelmaisia tai kadun kansaa ainakaan työssä ollessaan.

Joku päivä sitten haastoin Sininauhassa merkittävässä asemassa olevaa luottamushenkilöä asiaa kysyäkseni. Olo haastetulla oli kiusaantunut ja ainut vastaus oli, että ei ole ollut kunnollisia kristittyjä hakijoita. Mielenkiintoista, jota pohdin silloin ja nyt. Että mitkähän mahtoivat olla opetuslasten muodolliset pätevyydet?