Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 15. tammikuuta 2019

Leppoistamisen käy joutenolosta

Jormas: Jotenkin olen onnistunut viime päivinä olemaan kiirehtimättä siten, että kaikki jää tekemättä. Vaikka ei olisi mitään tekemistäkään. Mutta jäi toissapäiväinen blogikin, jonka sain tehtyä vasta tänään. Sen voi lukea tästäkin.

Jotenkin on tullut todeksi, että leppoistajan arkeen kuuluu usein myös aloittamisrajoitteisuus. Ei siis aloittamiskyvyttömyys, joka on toinen juttu. Joskin sukua mainitsemalleni rajoitteisuudelle.

Joka ilmenee esimerkiksi niin, että kun maanantaina pitäisi mennä postilaatikolle, saakin sen tehtyä esimerkiksi vasta torstaina. Tosin jo ennen leppoistamisjaksoa harjoittelin sitä joltakin osin. Ja käytin ohjenuorana, että älä tee sitä tänään, jonka voit huomenna siirtää toiselle tai hätätilassa ylihuomiseksi.

Mukavaa mitääntekemättömyyttä päivästä toiseen, jolloin suunnittelen tekeväni lähiaikoina yhtä jos toistakin. Ja seuraavana päivänä visioin kuinka selvitä ilman sen tekemistä.

Onnistunkin usein loistavasti, kunnes vatsa ja jääkaappi ovat tyhjiä. Silloin on tehtävä jotain. Esimerkiksi syötävä. Ja tuumittava minne mennä syömään, jos ei kukaan täytä jääkaappia. Täällä tällä hetkellä sekin onnistuisi helposti, sillä olen suosikkisiivoojani kanssa kelpo väleissä. Hakisi varmasti ruokaakin, jos pyytäisin. Mutta taidan ostaa häneltä Thaikotimme siivouksen, jotta Päiviksen on mukavampi tulla noin kuun vaihteessa.

Joskus on ihan mukavaa täyttää blogisivua siten, että tosiaankaan ei ole aihetta edes hölynpölyksi. Mitä sekin sitten lieneekään.




Ei kommentteja: