Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Uusia harrastuksia?

päivis: Olen jo pitemmän aikaa harkinnut uuden harrastuksen aloittamista. Se ei olisi samalla pientä lisätuloa tarjoava puuha, kuten on harrastuksenomaiseksi tarkoittamani taksiajo. Oikeasti harrastuksen kai pitääkin tuoda jotain muuta iloa kuin rahaa. Olen haaveillut opettelevani kirjoittamaan sanoituksia. Eilen ihan puun takaa tuli toinenkin harrastusidea.

Kuuntelen yksin ollessa ja autolla ajaessani paljon radiota, jossa tietysti soitetaan levyjä. Niitä olen kuunnellut aina vain tarkemmalla korvalla ymmärtääkseni, mistä levyjen sanoissa on kyse. Sen verran olen nyt tiedostanut, että valtaosa sanoituksista on tarinoita. Usein halutaan myös kertoa kahden ihmisen suhteesta, jossa vaan junnataan siinä, jatkuuko rakkaus vai ei. Toisinaan sen olemassaolo taas on ihan ilmiselvää. Jotain asiaa julistavat sanoitukset ovat asia erikseen.

J. Karjalaisesta kertova dokumentti, jonka katsoin Areenalta, oli mukava myös tämän sanoitusasian kannalta. Häneltä poimin ajatuksen, että tarina voi syntyä ihan vain muutamasta ideasta, melkein vain lauseesta. Jostain itse koetusta, nähdystä tai kuullusta. Luultavasti lähiaikojen yksi soitetuimmista levyistä on myös Maaritin Kaarina. Sen tarina tulee suoraan Maaritin lapsuudenkokemuksesta ja eläneestä henkilöstä.

Mutta kuinka kirjoittaa joku koettu tai vaikka vaan ideana tullut asia laulun sanoiksi? Niin pitkälle en edes tähtää, että mahdollinen sanoitus muuttuisi jossain vaiheessa myös musiikkikappaleeksi. Ensin pitäisi kuitenkin saada kirjoitettua se ihka ensimmäinen sanoitus.

Eilen illalla olin hurahtaa myös toiseen harrastukseen, vaikka se tulikin kyllä ihan puskista. Tai tarkalleen ottaen sieltä taksin takapenkiltä. Poimin viihdekeskus Flamingon tolpalta kyytiini herttaisen vanhan rouvan. Hän kertoi olleensa katsomassa oopperaa. Elokuvateatterissa! Tuntui olevan oikein hevijuuseri.

Innostuin niin kovasti oopperan katsomisesta elokuvateatterissa, että pois lähtiessään rouva antoi minulle Finnkinon meneillään olevan kauden ohjelman. Sitä ennen hän antoi hyviä vinkkejä, minkälaisista oopperoista kannattaisi aloittaa.

Elokuvateatterissa esitettävät Metropolitan oopperan näytökset ovat jo ilmeisen vanha juttu, mutta vasta nyt tiedostin asian. Ehkä kynnys kokeilla oopperaa elokuvateatterin pimeässä salissa olisi matalampi kuin varsinaisessa oopperatalossa, jonne menoa olen ties kuinka usein miettinyt mielessäni. Ei tarvitsisi edes pukeutua yhtään paremmin. Ehkä suurin haaste on pitkä näytösaika kolmesta viiteen ja puoleen tuntiin. Sen sentään leffaoopperassa katkaisee väliaika, joskus kaksikin.

Ei kommentteja: