Suuntana talvikoti

Nyt oli alla sinivalkoiset siivet ja nokka kohti 9000 kilometrin päässä olevaa Bangkokin Suvarnabhumin lentokentää. Kun oli näyttää lentoliput, matkasimme sieltä ilmaisella bussilla suurkaupungin toiselle laidalle, liki 50 kilometrin päähän Don Muangin lentokentälle. Josta matka jatkui kolmen tunnin venttailun jälkeen thaimaalaisen yhtiön lentokoneella Trangiin.

Sieltä oli vielä 50 kilometrin loppupyrähdys jonkin sorttisella kumijalalla Morakotin ja vähän minunkin talvikotiin Phatthalungissa. Tosin tätä kohtaa kirjoittaessani en vielä tiennyt loppukyydistä mitään.

Soiniityntien Jokilaaksosta kuluu vuorokausi ennen kuin olemme perillä Thaikodissamme. Juuri ja juuri se aika riittää, vaikka Putin on toimillaan pidentänyt lentomatkaa ja -aikaa parisen tuntia. Vielä puoli vuorokautta kauemmin menisi, jos matkaisimme Thaksintrainin makuupaikalla Bangkokista Phatthaungiin. Siitä tavasta pidän kovasti ja jos matkaisin yksin, olisin niin tehnytkin. 

Yleensä matkaan Aasian silloin, kun moni muukin Suomesta, joten lentokone on usein viimeistä istuinta myöten täynnä. Nyt se oli jostain syystä puolityhjä. Joten moni teki kolmesta istuimesta vuoteen ja matkasi varsin mukavasti yön yli ikäänkuin makuupaikalla. En yhtään osaa arvella syitä tyhjyyteen koneeseen, sillä onhan Thaimaan turistisesonki alullaan. 

Monesti olenkin lähtenyt syksyn jo kolkutellessa ovella talveksi kauas kesäisestä Merikonttikodista. Joskus kuin yhtä matkaa Jokilampien joutsenperheen kanssa. Näin ei ollut tällä kertaa ja lähtiessäni vanhemmat jäivät nauttimaan ainoan poikasensa kanssa Suomen alkusyksystä ja kai odottamaan ensilumia. 

Don Muangin kentällä venttailimme sitten tosiaan tuntitolkulla NokAirin vajaan puolentoista tunnin lentoa Trangin lähilentokentälle. Muutaman kymmenen kilometrin loput tulimme taksilla. Oli oikein mukava jutella Morakotin avulla taksikuskin kanssa, jonka auto oli itseasiassa miljoona kilometriä ajettu pikkubussi. Vaikka kuinka yritin päässäni ynnäillä ja väännellä, on taksimiehen leipä tiukassa, kun kotona oli vielä kaksi lasta ja vaimo niitä hoitamassa. Perheen ainoan työssä käyvän ansio on 300 bahtia 10 tunnin päivästä. Se on tämän päivän kurssilla noin 8 euroa. Voi olla, että jatkan aiheesta myöhemmin, kunhan yön tai muutaman sulattelen.