Olen osa Tuusulan lounaisinta, pientä kylää

Kun toissapäivänä kävin Ruotsinkylän kyläpäivillä, oli oikein mukavaa olla mukana kyläläisten järjestämässä "Hyvän mielen syyspäivässä". On hieno asia, että muista ja meistäkin löytyy halua ja tarmoa yhteiseen tekemiseen sekä seudun vireänä pitämiseen. Onkin vaikea kuvitella Ruotsinkylä-Myllykylän asukasta joka ei viihtyisi.

Vaikken itse tee kyläpäivän eteen muuta kuin osallistun, kannan seudun viihtyvyydestä osani. Se näkyy eniten perustamallamme 8 hehtaarin Jokilaakson lunonsuojelueella, Soiniityntien päässä. 

Vastaamme siellä muun muassa sillanpielen Tuusulanjoen uima- ja grillipaikan käyttökelpoisuudesta ja siisteydestä roska-astioineen. Huvimajasta tehty, aito puinen puucee palvelee myös alueen toiselta nurkalta kulkevan kunto-/luontopolun käyttäjiä. Talvisin pienempi tai isompi tarve saattaa yllättää hiihtoladunkin käyttäjän ja sulan kelin aikoina maastopyöräilijän tai samoilijan. Ehtipä tarpeineen huvimajaan ennen viime kesän tuhotyötä jokunen Myllykylän laavunkin käyttäjä. 

Loppukesän polku uimapaikalle

Eilen illan jo tultua olin pajukon juurella metsäwc:ssä, kun kaihista korjattuihin silmiini tarttui puiden siimeksestä vilkkuvia punaisia ja vaaleita valoja. Niitä sitten lähdin katsomaan, olivathan maillamme. Hiihtoladun sillalla kykki pari miestä sähköavusteisine maastopyörieen. Toisella otsalamppu ja toisella ei. Sitä he etsivät, sillä syksyn lehtien liukastamalla Maljapuron puusillalla oli pyöräilijä ottanut niin sanotut lipat otsalampun lentäessä jonnekin aluskasvillisuuden joukkoon.

Kävi ilmi, että he pyöräilevät samaa reittiä naapurikaupungin Ruskeasannalta silloin tällöin. Toki se meille sopii, kuten lunnonnarvoja kunnioittava muukin käyttö. Vaikkakin kalastamisen Jokilammilla sallimme oikeastaan vain lapsille ja vanhemmille lapsineen.

Ilkivaltaa ja muuta epäasiallista käyttöäkin on ollut. Kuten moottorikäyttöiset endurupyörät kesäisellä hiihtolatupohjalla ja kanoottivarkaat. Oma lukunsa oli myös hän tai ne, jotka ampuvat ilmakiväärillä oven ikkunan rikki kodastamme. Tai jotka murtautuivat sinne sisään grillaten hiilillämme makkaroitaan. Lapunkin jättivät: "Kiitos kodan lainasta".

Kaikkinensa Myllykylä ihmisineen ja koirineen tuntuu hyvältä ja on kotini, vaikka pari kertaa valloilleen päässeitä vapaita kaneja ei ole nykyisin juuri näkynyt. Sen sijaan jänikset, kauriit, supikoirat ja ketut joutsenineen sekä muine lintuineen ja oravineen ovat tuttu näky. Ilvekset, hirvet, lepakot tai saukotkin näyttäytyvät harvemmin.