Myllykylä

Vajaa vuosikymmen sitten oli Soiniityntien postilaatikko kovassa käytössä. Erilaista lappusta ja lippusta sanomalehtineen tupsahti joka päivä kahden tai kolmen eri jakelijan toimesta. Viikonloppuisinkin tuli pari ilmaissanomalehteä ja mainoksia laatikon täydeltä. Ei ollut päivääkään, etteikö ollut Ison tien varresta jotain noudettavaa.

Vaan toisin on nykyisin. Saattaa helposti mennä viikko tai toistakin, kun peltipoksi odottaa tyhjänä Posti Pekkaa tai Pirkkoa. Paperin säästötalkoisiin olen toki itsekin osallistunut tilaamalla kaikki vähänkin säännöllisemmät laskut ja kirjeet sähköiseen postilaatikkooni. Aikoinaan minulle tuli Suomen Kuvalehtikin paperisena. Sen kuljetuksen käänsin talveksi Thaikotiini, kun kustantaja sanoi, että toimii.... Niin toimikin. Välillä tuli kahden kuukauden kahdeksan lehteä kerralla, 🤣🤣. 

Tuusulan eteläisin tai oikeastaan lounaisin kylä, Myllykylä oli monen kunnan päättäjän mielestä poispyyhäisyä odottava, naapurikaupungin rajassa kiinni oleva syrjäkylä. Vaikka emme ole koskaan olleet Vantaata, olemme olleet aikoinaan Helsingin pitäjää eli maalaiskuntaa. Eikö niin? Ehkä se oli silloinkin laidalla. Mutta niin laidalla emme ole edelleenkään, etteikö viereinen Ruotsinkylä silloin tällöin puheissaan tai julkaisuissaan omisi meitä leiriinsä.

Olemme myös valtakuntamme ykköslentoaseman kakkoskiitoradan alla, joka laittaa lentomelualueineen kapuloita kehityksen rattasiin. Sitä vauhdittaa kuntakin omilla ratkaisuillaan viemällä pois paperinkeräysastiasta lähtein aina viikonlopun linja-autovuoroihin.

Vaikka taidan katsella pilven reunalta, jos sieltäkään Myllykylän elinvoimaista tulevaisuutta, on se sillä edessä. Siitä pitää huolen Kehä IV, joka valmistuttuaan kulkee läpi pienen kotikyläni. On siis odotettavissa kesäisen jäätelö- ja kirjastoauton pysähdysten sekä ravintola Sepelin lisäksi muitakin palveluita.