Muuttumisen tarpeita

Keinoäly sanoo: "Menin itseeni, oli ahdasta, tulin pois." Saman älyn mukaan se on filosofi Torsti Lehtisen aforismi, joka kuvaa kokemusta, jossa ihminen vetäytyy sisäänpäin, mutta kokee sen ahtaaksi ja palaa takaisin ulkomaailmaan. Aforismi on herättänyt keskustelua elämän tarkoituksesta ja kuulumisen kokemuksesta. Lyhyesti sanottuna aforismi viittaa sisäänpäin kääntymiseen, joka ei olekaan miellyttävää, ja paluuseen ulkomaailmaan.

Minusta se ei tarkoita vain tätä. Vaan myös sitä, ettei halua tai pysty näkemään itseään saati korjaamaan tekemiään virheitä. Itsetutkiskelu tai itseensä meneminen tekee niin kipeää, että on lähdettävä pois. Välillä tai aika useinkin se tarkoittaa myös virheiden etsimistä toisista ja syiden selittelyä tai sylttytehtaan hakemista muualta.

Pari, kolme esimerkkiä. Jo vuosikymmeniä on tapanani ollut kesäisin ajaa auto rantaan ja käydä Urkan autiolla uimarannalla aamuisin nakuna uimassa. Mutta en ollutkaan yksin, vaan se närästi jotakin siinä määrin, että hän soitti Keski-Uusimaan toimittajan rannalle tekemään lehtijuttua. En muuttanut tapoja. Seuraavana tämä häirityksi tullut reklamoi kurittomuuksistani kuntaan ja eräänä aamuna vastassa oli vihreäliivinen kunnan työntekijä. En muuttanut tapoja vieläkään.

Mutta se sai minut menemään viimein avoimin mielin itseeni. Ja vaikka tuli ahdasta, en lähtenyt pois. Vaan "koemielessä" menin yksin anivarhain uimaan laiturilta simmarit jalassa. Autonikin jätin merkitylle parkkipaikalle. Oli oikein mukavaa. Mutta mikä siinä sitten hiersi ja kiehutti tunteita aiemmin? No se, kun joku huomautti ja yritti ikäänkuin pakottaa muuttumaan 🤬. 

Isompiakin itseensä menemisiä löydän. Aikani perustelin liiallisuuksiin mennyttä, lopulta jokapäivästä, humalahakuista juomistani milloin milläkin. Kunnes kykenin menemään itseeni. Käsitin, että vain siinä tapauksessa, jos tahdon ennenaikaiseen hautaan, olen oikealla tiellä. Samoin oli savukkeiden kanssa. Ymmärsin, että tupakointia järkevämpää olisi polttaa tuhkakupissa kympin seteli joka aamu.