Eräällä tavalla koko aikuisikäni iskelmätaivaan sinivalkoisin ääni on ollut Katri Helena. Tänään hän täyttää 80 vuotta ja yli 60 vuotta kestäneen uransa hän päätti eilen Olympiastadionille, jossa on 36 200 istumapaikkaa. Kun selän taakse ei myyty lippuja, oli kuuulijoita ja kokijoita permannon seisomapaikkoineen noin 50 000. Se on paljon suomalaiselta artistilta.
Asuimme molemmat Jyväskylän maalaiskunnan Alvajärven maisemissa. Hän länsirannalla ja minä perheineni itärannan tuntumassa. Joskus satuttiin kylän elintarvikekauppaan yhtä aikaa. Tarinoitiin tovi niitä näitä, sillä viihdemaailmasta meillä oli paljonkin yhteisiä tuttuja. Lähettelin matkassa milloin kenellekin terveisiä, joita hänkin vastaavasti minun vietäviksi.
Kerran tarinoin Paula Koivuniemen kanssa, kun hän sanoi kadehtivansa usein kollegaansa. Siksi, että Katrilla on kaikki aina tallessa ja järjestyksessä. Ja Paulan mukaan hänellä kaikki aina sikin sokin ja hukassa. Kuriin, järjestykseen ja tiptop-elämään saattoi päättyä myös Panu Rajalan mukaan hänen ja Katri Helenan parisuhdekin.
Nämä kaksi suomalaisen iskelmämusiikin kirkasta naistähteä ovat luonteeltaan kovin erilaisia. Katrin avioliitto Kalaojan kanssa loppui Timon kuolemaan. Saman tapaisesti päättyi myös heidän keskimmäisen lapsensa elämä. Yhteistä heillä ja minulla oli sepelvaltimotauti. Paula taas vastasi kerran kysyttäessä, että mikä on kun hänen parisuhteensa eivät ota kestääkseen? Hän vastasi kahdella sanalla: "Intohimo loppui."
Mielestäni Katri Helena puhuu syviä viisauksia, joihon melankolisen vivahteen tuovat läheisten kuolemien aiheuttamat surut. Sillä yhden vanhempien syvimmistä suruista kokee joutuessaan hautaamaan oman lapsensa.
Vaikka et tätä koskaan luekaan, paljon hyvää Sinulle elämäsi leppoistamisjaksolle. Minulle olet tavallinen, arvostamani suomalainen nainen Palokan T-kaupan hyllyjen välistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti