Moni asia on ruokamaailmassa muuttunut

Kun olin natiainen, kävin kaupassa äidin kanssa. Ja myöhemmin yksin, kun en ollut enää natiainen, vaan iso poika. Tai niin äiti sanoi, kun kannusti menemään polkupyörällä kassin ja maitokannun kanssa metsän läpi Elantoon kauppalapun kanssa.

Silloin ei ollut maitotölkkejä eikä monenlaisia maitoja tai maitojuomia. Kaupassa oli maitotonkat, joista kauppias mittasi pitkävartisella litranmitalla ostajan alumiiniseen tai emaliseen maitokannuun. Niissä ei ollut kierrekantta, vaan tiivistys tehtiin laittamalla voipaperi kannen ja kannun väliin. Leipää oli tummaa ja vaaleaa. Kumpikaan ei ollut parasta ennen muovipussissa.  Loppusumma laskettiin lyijykynällä leipäpaperin reunaan, jossa se kulki kauppakassissa kotiin. 

Vehnä- ruis- ja monia muita jauhoja kauhottiin isoista kaupan laareista ja punnittiin paperipussiin mekaanisella vaakalla, jossa oli vastapainot. Perunoita oli tämänvuotista ja viimevuotista. Uudet perunat sillin, tillin ja voin kanssa olivat herkkua silloinkin.

Kahvikaan ei tuottanut valinnan vaikeutta. Se mitä oli, jauhettiin asiakkaan nähden pavuista kaupan kahvimyllyllä. Eräänlainen herkku oli lihatiskin "roiskeet". Makkaroiden ja valmislihojen kantoja kilohinnalla. Paljon olisi muisteltavaa sen ajan ruokakaupoista. Ehkä joskus siitä kirjoitankin.

Mutta on baariruokakin muuttunut. En edes muista milloin olen nähnyt lautasella tai edes ruokalistalla leikkelelautasen. Kadonnut on myös läskisoosi, josta eräänlainen hienostoversio on sianlihakastike. Sitä saa ainakin valmiiksi purkitettuna edelleenkin joistakin kaupoista. Ei ollut pizzoja, kebabeja eikä spagettia kansan kuppiloissa.

Aikoinaan ainakaan aamupäivisin oikeuksilla olleessa ravintolassa ei saanut alkoholipaukkua ilman ruokaa. Sama sillivoileipä saattoikin kiertää pöydästä toiseen. En tiedä ovatko nykyään edes ruokaryypyt kurssissa, Ennen olivat. Silloin ruokaryypyt olivat poikaa, vaikkei mitään söisikään 🤣.