Kuka meitä rahastaa?

Jostain syystä kahvin hinta pomppasi nimenomaan Suomessa pilviin. Kun vertasin sitä netissä verrokkimaihin, oli niistä kalleinkin yli puolet halvempi. Nyt olen silmäillyt kahvin hintoja ensin S-Markerissa, sitten Lidlissä ja eilen K-Marketissa. Ja huomannut, että ilman tarjouksia Costarica, Juhla Mokka ja Kulta Katriina maksavat liki 10 euroa 400 gramman paketti. Jokaisella mainitulla kaupparyhmällä on myös omat kahvimerkkinsä. Niistä minkään hinta ei näytä nousevan 20 % suuremmissa kahvipaketeissakaan edes 3 euroon.

Mutta missä ovat suomalaisten paahtimoiden ahneet kädet? Sillä luulen, että lämpimien maiden papujen poimijoiden palkkoja eivät juuri maailman markkinat heiluttele. Vaan hinta pysyy entisellään kahvipensaan juurella. Mutta jonnekin päätyy eurot Suomessa paahdettujen kahvin moninkertaisesta hinnasta. Minne, siitä minulla ei ole mitään käsitystä. 

Luulen kylläkin, että markkinataloudessa on sama logiikka kuin vallankin kanssa. Se ei leiju taivaalla pilvien joukossa joutilaana, vaan päätyy niihin käsiin ketkä sen kykenevät pitämään. Näin lienee käynyt myös kahvin kanssa. Myyntikate-eurot päätyvät taskuihin, jotka onnistuvat ne omimaan. 

Tata poimii mustikoita. Kun nuoruuden vetreys on taakse jäänyttä, on 10 kiloa marjoja päivän saldo puhdistuksineen ja matkoineen 16 tunnin työstä. Sen jälkeen serkku välittää ne myyjälle marketin eteen, joka myy mustikat kuluttajille. Kaksi viimeistä välikättä ottaa puolet myyntihinnasta. Kun Tata maksaa kyydistä Loviisan tai Kotkan kupeeseen ja takasin 10 euroa, on pitkän päivän nettosaldo 40 euroa. Sillä hinnalla ei marjametsissä juuri varsinkaan kantasuomalaisia nuoria näy.

Tänään Morakotilla oli hyvä päivä, sillä pari ystävääni osti eilen poimitut ja yöllä siivotut marjat häneltä suoraan. Joten hyppysiin jäi polttoainevähennyksen jälkeen peräti 90 euroa. Tata on hyvin otettu ja hyvillään, että minulla on näemmä joitakin tuttuja ja ystäviä, jotka tahtovat ostaa "Morakotin mustikoita".