Varmuuden vuoksi

Sakramentit ovat kristillisissä kirkoissa armonvälineinä, joiden kautta Jumala antaa armoaan ja pyhyyttään uskoville. Niissä Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus tulevat läsnäolevaksi ja vaikuttaviksi uskovan elämässä.

Yleisesti hyväksytyistä sakramenteista olen saanut osani. Kaste oli minulle ensimmäinen. Se liittyy kirkon jäseneksi tuloon. Ehtoollistakin olen nauttinut. Silloin on tarjolla sanaa, leipää ja viiniä. Ne symboloivat Pyhää Henkeä, sekä Kristuksen ruumista ja verta. 

Konfirmaatio on evankelis-luterilaisessa kirkossa toimitettava rippi- tai kirkkojuhla, jossa nuori on laillani suorittanut rippikoulun. Se vahvistaa kasteessa saadun uskon ja tekee täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi. Silloin nuori tunnustaa julkisesti uskonsa sekä saa papilta siunauksen ja esirukouksen. Se on osa jumalanpalvelusta johon osallistuu nuoren lisäksi seurakunta ja läheiset.

Papin edessä olen mennyt myös kahdesti naimisiin. Avioliiton solmiminen ja silloin Jumalan siunauksen saaminen on molemmille puolisoille siinä hetkessä sakramentti.

Voi olla, että edessä on vielä yksi sakramentti, jossa olen juhlakaluna, mutta tuskin enää läsnä. Sen läheisyydestä on Vexi sanoittanut, Kassu säveltänyt ja Irwin laulanut kaksi hienoa tarinaa. Tumma virta ja Viimeinen laulu, jotka molemmat löytyvät esimerkiksi YouTubesta.

Sakramentit liittyvät uskoon, joka lienee tunnustavalle kristitylle kristallinkirkas asia ja joillekin vain muodollisuus. Minulle se on jotain siltä väliltä, johon haluan uskoa kai vain itsekkäistä syistä. Koska toivon näkeväni jo lähteneet läheiseni ja jälkeeni lähtevät jossain muodossa ikuisesti senkin jälkeen, kun olen karistanut maalliset hiekat jaloistani.

Islam on matkalla maailman suurimmaksi uskonnoksi, sillä muslimit lisääntyvät selvästi yleistä väestönkasvua vikkelämmin. Kristittyjenkin määrä kasvaa, mutta ehkä vain niukasti nopeammin kuin ihmiset. Kymmenen vuotta sitten uskoa tunnusti viisi kuudesosaa ihmisistä. Kristittyjä oli kolmannes ja muslimeja noin neljäsosa. Seuraavaksi suurin ”uskonto” olivat uskonnottomat, joihin lukeutui joka kuudes meistä kaikista. 

Mutta mihin kastiin laitetaan he tai ne, jotka haluavat laillani tai muuten uskoa, mutteivät tiedä oikein mihin? Joiden lapsille papin antama kaste ja kutsumanimi ei ole vain itsestään selvyys tai muodollinen sakramentti. Vaan myös jotain varmuuden vuoksi annettua, jos Jumala kuitenkin on olemassa?