Tarvitsemme toisiamme

"Nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää.” Austalialainen aktivisti, poliitikko ja elokuva-alan toimija Irina Dunn kehitti tämän mainion klassikon, jonka amerikkalainen feministi Gloria Steinem sittemmin teki tunnetuksi sanoen naisen tarvitsevan miestä yhtä paljon kuin kala polkupyörää. Netissä löytyy yhä keskusteluja onko Gloria Steinem naisia vai miehiä rakastava tai jotain aivan muuta. Itse törmäsin aiheeseen ensi kerran aikoinaan Hämeentiellä sijainneen baarin ilmoitustaulun uutisessa: "Kala tarvitsi polkupyörän." Kala eli Gloria Steinem oli löytänyt mieleisensä polkupyörän ja avioitunut miehen kanssa 🤣.

Kun tämäkin oli varsinkin aikoinaan tiukalla pipolla vaikea ymmärtää, on se nykyisin sitä vielä enemmän. Sillä miesten ja naisten tai tyttöjen ja poikien joukkoon ovat tulleet termit muunsukupuolinen ja sukupuoleton. On sitten piponi kireä tai liian löysä, en osaa sanoa onko kuitenkin yksinkertaisesti niin, että sukupuolia on vain kaksi. Kun tästä olen haastanut keskusteluun kaikkitietäviä, itseään tunnustavina krisrittyinä pitäviä, liukahtaa heidän suustään helposti: "Jos toisin on tai joku niin kokee, on se synti tai syntiinlankeemuksen seuraus ja piste."

Koska tiedän olevan eläimiä, joilla on uroksen ja naaraan vehkeet tai ne kykenevät vaihtamaan elämänsä varrella sukupuoltaan, niin keneltä muultakaan kuin itseltäni kyselen silloin: "Onko kyseessä eläinten omien syntien seuraus vai yltävätkö ihmisten tekojen seuraukset eläinmailmaan saakka?" Sillä kaksisukupuolisuutta on paljon kasveilla, selkärangattomilla eläimillä ja kaloilla sekä sienillä. Sen sijaan nisäkkäillä, matelijoilla ja linnuilla sitä ei taida esiintyä. Ehkä tulevaisuudessa on aika ja vanhemmat, jotka sanovat, että syntynyt lapsi hieman vartuttuaan saa päättää itse sukupuolensa. 

Oikeastaan luulen tietäväni vain sen, että koska ihmisiä on miehiä ja naisia, ei meitä ole tarkoitettu elämään eikä olemaan yksin. Vaan tarvitsemme toistemme seuraa muutenkin kuin naimapuuhissa. Joka sekään ei ihmismaailmassa ole kaikille itsestään selvyys, sillä joukossamme on esimerkiksi itseään Kristuksen morsiamina pitäviä. Omat tapansa taitavat olla munkeilla ja nunnillakin.

Mutta sen verran olen maistanut itse ja muiden tuottamaa yksinäisyyttä, jotta tiedän, että ei ole minun hyvä elää yksin. Kahden viikon kuluttua Jokilaakson Merikonttikotiimme Thaimaasta tuleva Morakot alias Tata onkin kallein kultakimpaleeni, jonka kanssa toivon voivani kulkea loppuun saakka kohti tulevaisuutta. Joka myös meillä vaivoistamamme sekä eletyistä vuosista huolimatta yhä on.