Luontoa voi käyttää monella tavalla

Yöllä kuuntelin kuinka liki 20 000 suunnistajaa etsi rasteja suomalaisesta metsästä. Luulen, että Jukola Venloineen on maailman suurin suunnistustapahtuma. Kun siihen joukkoon lisää kaiken muun väen huoltojoukkoineen, peseytymistiloineen, saunoineen, lääkärit kenttäsairaaloineen, ruokailupaikat ja tv- ynnä radioväen tilat sekä monet muut toimintoineen, ei se voi olla jättämättä jälkiä myös luontoon. 

Innostuinkin penkomaan asiaa. Mutta yllätys oli itselleni kuinka hyvin urheiluväki ottaa luonnon huomioon. Kävi ilmi, että jos esimerkiksi reitin tekovaiheessa havaitaan vaikkapa kanalinnun pesä, se suojellaan lippusiimoilla ja teipeillä pesimärauhan turvaamiseksi. Jotkut aktivistit olivat myös tutkineet kuinka luonto kärsii kaikesta edellä mainitusta sekä kymmenistä tuhansista jalanjäljistä metsässä. Kolmen vuoden kuluttua ei ollut nähtävissä enää mitään massatapahtumasta.

Kun olin natiainen tai oikeastaan jo ennen sitä, hankkivat soranmyyjät omistukseensa mäntykankaan Hyrylästä. Ensin he myivät puut, jonka jälkeen alkoi soranmyynti ja sepelin teko. Maan kuulu oli Tauno Valo, jonka kaksi tytärtä, Seija ja Ritva olivat samalla luokalla kanssani. Mukaviakin olivat, kun antoivat minun kopioida läksyt vihkoistaan. Kun sorat oli myyty, osti Tuusula Valon, Lemmelän ja muiden soramiesten hiekkakuopat.

Kansan suusta siepattu historia kertoo, että Seppo Aaltonen ehdotti, että alueelle tehtäisiin monipuolinen urheilukeskus. Se oli loistava idea, joka myös toteutui. Yhä kehittyvällä alueella on nykyisin esimerkiksi urheilukenttä, tennis-, jää- sekä täysimittainen jalkapallohalli. Koko ajan soraa otettaessa pohjaveden alapuoleltakin, oli alueella uimapaikka, joka on vuosien saatossa saanut laiturin, avanto- ja muille uimareille pukukopit sekä käymälät.

Olen käynyt nykyisin Urkan nimen saaneella alueella ikäni. Oppinut siellä uimaankin. Nykyisin, usein sunnuntaiaamuisin ajan hopeanharmaan, vanha rouva Avensiksen rannalle saakka, vaikka se on lukuisin merkein kiellettyä. Ajan siksi, että kerään silmiini sattuvat roskat roska-astioihin, jonka jälkeen pulahdan nakuna uimaan. Sitten hipsin lähistöllä olevaan Kahvila Hyrylään, Munallisten Marttakerhoon aamupuurolle. Tällä tavalla ovat monet kesäaamuni tehty.