Kulutamme yhä enemmän...

Suomalaisten ylikulutuspäivä ajoittuu alkuvuoteen, sillä me kuluttamme oman osamme maailman luonnonvaroista noin nelisen kuukautta maailman keskiarvoa nopeammin. Tänä vuonna laskennallinen ylikulutuspäivä oli eilen, eli 6. huhtikuuta. Maailman ylikulutuspäivä on viime vuodet pysytellyt vastaavasti elokuun alun tienoilla.

Ekologinen jalanjälki eli luonnonvarojen käyttö asukasta kohden on suurinta Arabiermiirikunnissa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja muutamissa Euroopan maissa. Joukossa myös Suomi, joten ei kannata röyhistellä rintoja, sillä olemme jalanjälkilistalla sijaluvulla 12. Pienimmät hiilijalanjäljet syntyvät maailman köyhillä kolkilla, kuten Bangladeshissa, Afganistanissa ja Haitissa.

Lopetin kokopäiväisen palkkatyön yli 15 vuotta sitten ja siirryin 5 vuoden leppoistajan oppisopimuskoulutuksen jälkeen loivin liikkein kokoaikaiseksi lorvijaksi ja kuluttajaksi.

Ajan saatossa ja elämän myrskyisillä merillä on käynyt niin, että peri- tai mikään muukaan läheinen kuppikunta ei ole tai halua olla kanssani tekemisissä. Siispä päätin kuluttaa sekä jakaa eläessäni suunnilleen kaiken mitä on vuosikymmenten aikana takkiin tarttunut tai on muuten nimissäni. Kaikki voi muuttua, mutta nyt ajattelen, että jokainen jälkeeni jäänyt killinkini on enemmän tai vähemmän lasku- tai arviointivirhe. 

Kun Ilmarinen ja hieman valtiokin eri muodossa palauttavat maksamiani eläke- ja kuolemaani saakka keräämiään verorahoja kuukaisituloni pudottua puoleen työvuosista, ei ole suurtakaan vaikeutta matkata tyhjätaskuksi. Mutta koska olen ikäni kuluttanut aina lähes kaiken hankkimani, niin tietysti nykyisin pienemmillä eläketuloilla kulutan vähemmän. Koska näillä näkymin menee "lapsi pesuveden mukana", olen hieman surullinen. Haluaisin jotenkin huomioida Morakotin, lapsenlapseni ja pienen poikani. Ehkä keksin siihen tavan. 

Muistan ajan, kun brodeerautin takkini selkämykseen kuvan tekstin. Jos nyt teettäisin aiheeseen liittyvän viisauden, muuttaisin sen lopun muotoon "Perikunta ei tee sitä rahoillani myöhemminkään". Elämä onkin nakellut minua moneen suuntaan, osin omista, osin muista syistä. Mutta kuluttaminen on ollut lähes kokonaan oma juttuni joitakin varkauksia ja korvauksia lukuunottamatta.

Nimilläni on kaksi lasta. Kuluttamiseni ulkopuolella Morakotin lisäksi ovat elämäni kalleimmat aarteet, täysi-ikäinen Sini Olivia, jonka näkemisestä on kauan. Sekä yli 4-vuotias Little Jorma Goza Soinia Filippiineillä, jota en ole nähnyt kuin kuvissa ja videoilla. Ehkä en koskaan näekään, ehkä näen. Ilahduinkin melko tavalla, kun sain hänen äidiltä viikolla viestin: "Little jorma he ask me he wants see you."