Huominen tulee ja olen yhä niissä vankkureissa

"Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään" tarkoittaa, että jokainen vuosi on erilainen. Kuun vaiheet siirtyvät kalenterissa vuosittain 11 päivää eteen- tai taaksepäin ja sillä oli vaikutusta kylvöaikoihin sekä sääsykleihin. Vanha kansa käytti tätä tietoa hyväkseen pitämällä 19 vuoden takaisia kalentereita, jolloin kuunvaiheet toistuvat vastaavasti, vertailivat niitä ja suunnittelivat tulevat työt säiden ja satojen mukaan.

Vuosi sitten oli Myllykylän ilma aamulla puoli 6 nollakelin molemmin puolin. Tänä aamuna se oli -7, joten on siinä hyönteisillä ja niitä syövillä linnuilla viluisat oltavat. Joillakin hyönteisillä ei oman elämän kannalta liene suurtakaan eroa kuoleeko pikkulinnun suussa tai pakkasen puremana. Raakaa peliä kaikilla, josta ymmärrän aivan liian vähän.

Jokilaakson heinä ei oikeastaan ehtinyt saada lainkaan vihreyttä, kun se sai maanpeiton verran yön aikana taivaan valkoista lunta. Jo aiemmin miettiessäni en oikein oivaltanut miten voisin ja onko tahtävänikään yrittää helpottaa luonnon elämää. Sen verran jeesasin, että kävin eilen hankkimassa pari pikkusäkillistä auringonkukan siemeniä. Päivän mittaan talitiaiset löysivät ne ensimmäisenä. Linnuista eniten odotan vieläkö viime kesänä ilmestynyt kuvan "outo tikkalintu" tulee maisemiin.

Viime talvi Thaimaan Phattahalungin talvikodissamme oli kaikkien aikojen velttoilujen äiti. Yhtä rengasmatkaa naapurimaihin ja pääkaupungin yli 2000 kilometrin  reissua lukuunottamatta söin, makasin tai ajoin PeeCeeX:llä tai Giorno skootterilla 10-15 kilometrin päivämatkoja kaupungin ytimeen syömään sekä hakemaan lisää ruokaa ja sen raaka-aineita kotiin. Päivä päivältä huono omatunto otti päätoimisesta velttoilusta lisää tilaa.

Vaikka blogistin jobi kokoaikaisen leppoistamisen lomassa on Jokilaaksonkin ykköspestejäni, liikun kesäisin vähän enemmän ja puuhastankin jotain päivittäin. Oksin lumen taittamia puita poluiltani, kävelen postilaatikolle ja hevoslaitumelle korppupussin kanssa sekä kerään roskia. Uimassakin käyn kaksi, kolme kertaa päivässä lammissa tai joessa.

Vaikka vähäisellä liikunnallani on fyysisesti vain vähäinen hyöty, on sillä henkisesti iso merkitys, että saan itseni ylipäätään liikkeelle sohvan uumenista auton istuimen sijaan vaikkapa leikkaamaan heinää. Sen olen huomannut jo viikossa, vaikka päältä ajettava leikkuri on vielä talviunilla. 

Ainokaisen tomumajani kanssa on kesän mittaan myös mentävä useammallekin verstaalle muun muassa näön ja ehkä kuulon vuoksi hampaita unohtamatta. Siitä sain jo viikolla esimakua, kun puraisin talvella hammassiltani tukihampaat poikki. Vaihtoehtoja remontille olisi monia aina hammasimplanteista lähtien. Mutta kun katson rahamassini pohjalle, ei vaihtoehtoja olekaan kuin yksi. Paluu proteesin käyttäjäksi 😁.