Tarinani "Pikku Jorman" kanssa on kipeä asia ja tuottanut elämäni syvimmän pettymyksen, vaikka muitakin Murheiden laaksossa on. Se kaikki tai osa niistä sai minut hautaamaan keskeneräisen kirjani vuodeksi ja toiseksikin syvälle mieleni sopukoihin.
Anteeksiantamattomin sydämin ei ole asiaa taivasten valtakuntaan, sanoo Daniel Nylund. Tosin mihinkään Little Jormaan liityvään en kylläkään ole missään vaiheessa ollut kenellekään vihainen. En edes äidille, vaikka riipaisi sydänjuuria myöten kokea, etten riittänyt hänelle. Ehkä erityisesti suren, kun illan humala ja vielä lyhyempi huuma sulki yhden tien sekä vei yksinhuoltajaäidiltä ja viideltä lapselta turvatekijän.
Luojan tai ajan armahtamisista en ole varma, mutta omastani olen. Vaikken voi enkä haluasi unohtaa mitään itselleni tapahtunutta. Olkootpa sitten kuinka kipeitä tahansa. Niinpä kaivoin yli kymmenen vuoden aikana kirjoittamani ja kirjaan valitsemani blogit muistojeni sähköisestä lippaasta tarkoituksena tehdä kirja valmiiksi. Vaikkei sillä olisi ainuttakaan lukijaa.
Nyt olen kuukauden koonnut tekstejä yhteen Word-tiedostoksi ja 1/12 on valmista. Jos kämmenenkokoinen puheloinen, älylaitteeksikin kutsuttu antaa tehdä yli 300 sivuisen kirjan, uskon Väärien valintojen asiantuntijan näkevän päivänvalon myös paperisena.
Itse asiassa nyt työn alla olevat tekstit ovat jo enemmän kuin kolmas kerta, kun niitä luen. Korjattavaa kirjoitusvirheineen ja sisältöineen kai riittäisi loputtomiin, joten jossain vaiheessa stoppaan. Jos saan kootun teokseni valmiiksi, etsin tavan ja paikan kuinka sen painatan ja ehkä julkaisenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti