Onko kiroilu tarpeellista?

Kansainvälinen autoliitto Fia julkaisi uuden säännöstön, jonka mukaan F1 kuljettajia rangaistaan jatkossa huonosta käytöksestä. Fia haluaa saada kuriin erityisesti kisojen aikaisen kiroilun tiimiradioissa. Vähän sama on tilanne ralliautoilussa, jossa on toimittaja kameroineen työntämässä mikrofonia suuhun, vaikka kilpailija ei ole saanut edes kypärää päästään. 

Suomalainen jalkapallovalmentaja Antti Muurinen sanoi joskus puuttuneensa juniorileireillä kiroamiseen määräämällä ärräpäästä etunojapunnerruksen. Mutta yleisesti hänellä ei ole mitään kiroilua vastaan. – Ei muuta kuin kirota päräyttää niin helvetisti, jos se tuntuu oikealta.

Joskus nuorilla on lähes joka toinen sana vittu tai joku muu voimasana, joita he käyttävät tottumuksesta ja aikuisilta opittuna tehostaakseen sanomaansa. Sitä Muurinen ei taida olla ollut koskaan kuulemassa. Mutta kerran sitä nuorten tyttöjen käyttämänä oli kuuntelemassa samassa ratikassa kanssani herrasmiesmäisesti pukeutunut seniori. Joka aikansa kunneltuaan kysyi läpi vaunun kuuluvalla äänellä vierustoveriltaan: "Liekö vanhemmilta, mutta tuskin opettajilta koulusta on opittu omien tunteiden kertomis- ja tehostustapa, jossa puhe vilisee alapään ilmaisuja, vaikka omassa namusessa ei ole vielä ensimmäistäkään karvaa?" Se sai aikaan raikuvat aplodit muilta, muttei tytöiltä, jotka jäivät häpeillen seuraavalla pysäkillä pois. 

Lapsena kiroilusta monessa kodissa ja koulussa rangaistiin, sillä eihän se kaunista kuunneltavaa ole. Joku veti perusteluihin Jumalan nimenkin turhaan lausumisen. Kun olin noin puoli vuosisataa sitten Hoechst Fennicalla töissä, rankaisimme itseämme ja meillä oli kiroilukassa, jonne joutui maksamaan jokaisesta voimasanasta. Ksssan tuotoilla joimme sitten silloin tällöin kakkukahveja ja mitä kaikkea yhteistä hyvää hankimmekaan.

Olen ikäni poliittisesta vihreydestäni huolimatta arvostanut moottoriurheilua. Varsinkin tai ehkä juuri siksi, että siinä ovat suomalaiset menestyneet. On sitten kilpavälineenä ollut vene, moottoripyörä tai auto. Nyt näytti kiroilusääntö tukkineen Safarirallin maalipaikalla kilpailjoiden suut, kun yksi heistä joutui maksamaan kymppitonnin kiroilukassaan. 

Se sulki suut muustakin kuin kirosanoilla höystetystä puheesta. Jäi maku, että aikuisina pitämiltäni kilpa-ajajilta taitaa heilläkin olla karvankasvu kesken. Vai mistä johtuu, että he kykenevät nielemään muutaman kilon yli- tai alipainosta tai tuomariston hyväksymättömästä osasta rangaistuksen ja joskus koko suorituksen hylkäämisen? Mutta jos ei saa kiroilla puolelle maailmalle, sitä eivät pysty iältään aikuiset miehet nielemään. Mitä he haluavat kiroilulla viestittää ruutujen takana kisaa jännittäville nuorille ja lapsille? Että oon kova jätkä?

Urheilun sanotaan olevan kulttuuria, jota se varmasti onkin. Tai ainakin se kisaa samoista valtion verorahoista kuin esimerkiksi oopperalaulaja tai muu taiteilija. Miksi heillä kaikkensa antaneena ei tule tarvetta onnistuneen tai epäonnistuneen esityksen jälleen kiroilla suorassa lähetyksessä? 

Tällä kertaa arvostukseni saa kisan keskeyttänyt Rovanperä koska karautti ulos reitiltä: "Olin tosi hyvässä vauhdissa viimeisellä pätkällä. Mutta sitten eteemme tuli iso seepralauma, kun vauhtia oli lähes 200 kilometriä tunnissa eikä ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä. Menin ulos tieltä ja törmäsin taas kiviin joutuessani tekemään väistöliikkeen tielle eksyneiden villieläinten takia."

Sen verran uutisoinnissa on korjattavaa, että nimenomaan seepralauma ei ollut eksyksissä, vaan kotonaan. Eksyneitä olivat katsojat, kilpailijat, huolto- ja uutisjoukot sekä kaikki, jotka tulivat viihdyttämään itseään ja muita elämöimällä päivätolkulla eläinten reviireillä.