Bangkok on Big City

Tänä aamuna on kaksi kolmesta Thaimaan pääkaupungin matkayöstä takana. Takana on yö junan makuupaikalla ja yö Grand Tower Inn Rama 6 hotellissa. Mukava, iso ja iäkäs hotelli, jossa oli ja on yksi matkani kohokodista. Nimittäin uima-allas talon katolla ja näköalat sen mukaiset. Yli laupungin, jonka laitaa ei näy ilmanlaadultaan kehnossa Big Cityssä. Koosta kuitenkin kertoo jotain, että väkiluvultaan se on 10 x Helsinki, Espoo ja Vantaa yhteensä.

Siihen mahtuu lukematon määrä tarinoita, joista Morakotin ja minun  viisumin hakemusmatka on yksi uusimmista. Muistelen, että aiemmalla kerralla matkasimme 10 kilometrin matkan rautatieasemalta viisumikeskukseen eestaas Tuk-tukilla ja muilla takseilla. Mutta nyt oli t-paitaan tarttunut TeeKoon jakamaa uutta tietoa.

Nimittäin https://www.thailandtrains.com/bang-sue-grand-station/ pohjakerroksesta metron Blue Linellä voi kulkea ilman vaihtoja viisumikeskus VFS GLOBALIN kellariin 45 bahtilla per lärvi. 

Viisumikeskuskuksessa ottivat valokuvan Morakotista 200 bahtilla sekä yhden puuttuvan kopion passista. Muuten paperit liitteineen olivat ainakin tässä vaiheessa kunnossa. Sanoivat Globalissa, että on paljon Suomeen menijöitä, joten kestää kolmisen viikkoa ennen kuin päätös tulee. Niin tai näin, kunhan vaan tulee myönteisenä, näin luonnollisesti toivomme. Minkäänlaista varsinaista rahastusta en palveluissa kokenut, vaikka siitä joku puhuukin ja vaikka keskuksen kahvilassa ei saanut istua ellei mitään ostanut. Voihan sitäkin tietysti rahastuksena pitää, sillä muita istuimia ei odottajille 4. kerroksessa ollut. 

Kaupungilla pyöriessämme kävimme jossain temppelissä ja minäkin laitoin syntymäpäiväni tiistain 16.05.1950 muistoksi pienen keinovirran vietäväksi lumpeenkukan näköisen, palavan kynttilän 20 bahtilla. Mitä sitten merkinneekään paikallisessa filosofiassa. Ehkä ne tuovat buddhalaisen uskomuksen mukaan onnea elämään. Mutta sinne jonnekin menivät veden kuljettamana, Morakotin ja Jormaksen pikku tuikut rinta rinnan.

Tähän saakka kaikki on toiminut ilman pienintäkään vastoinkäymistä, vaikka hammastikulla kaivelisi. Sekin on ennenkuulumatonta, sillä totuttua itseäni on, että joka kerta, kun on jotain pitänyt matkalle pakata, jotain on myös unohtunut. Toisaalta voi olla niinkin, etten alati hiipuvan muistini ansiosta aina muista mitä olen unohtanut 🤣🤣.

Viisi kuukautta on mennyt evakossa Suomen talvesta ja kuukausi on jäljellä. Jos kaikki menee kuten vuosi sitten, Jokilaaksoon palaan suunilleen yhtä matkaa tai ainakin aikaa Jokilampien monivuotisen pariskunnan kanssa. Joutsenet omin ja minä Finnairin siivin. Suomen kesässä odotan oikeastaan vain kahta asiaa. Morakotia ja joutsenten sekä muiden vesilintujen kanssa uimista. Morakot istuu ja katselee laiturilla pyyhettäni pitäen, sillä hän ei Jokilampiin pulahtelusta nauti peläten ison kalan tai krokotiilin purevan.