Yö, hämärä sen molemmin puolin ja suden hetki

Suurimmassa osassa maapalloa hämärä esiintyy kaksi kertaa vuorokaudessa, ennen auringonnousua (aamuhämärä) ja auringonlaskun jälkeen (iltahämärä). Iltahämärän alkuvaiheessa tapahtuu sininen hetki, joka on erityisen suosittu valokuvauksen ajankohta. Napapiirin ja napojen välisellä alueella, jossa Aurinko ei kaamosaikana lainkaan nouse, on vuorokaudessa tällöin vain yksi hämärä keskipäivän aikoihin, kun Aurinko on vain hieman horisontin alapuolella. Useita leveysasteita napapiirin toisella puolellakin ei keskikesällä tule lainkaan täysin pimeää, vaan iltahämärä vaihtuu suoraan aamuhämäräksi. Tietyillä alueilla napojen läheisyydessä on jonkin aikaa syyspäiväntasauksen ja kevätpäiväntasauksen tienoilla hämärää ympäri vuorokauden.

Sininen hetki (ranskaksi l'heure bleue) on valoilmiö, joka on havaittavissa hämärässä sekä aamulla että illalla, varsinkin talvella, kun auringon valoa siroaa epäsuorasti ilmakehän kautta. Valo on sinertävää, ei koska lyhyet aallonpituudet siroavat eniten, kuten usein edelleen väitetään, vaan otsonin aiheuttaman Chappuis-absorption takia. Sininen hetki kestää pohjoismaissa noin 40 minuuttia (eteläisemmissä maissa lyhyemmin), eikä sitä esiinny joka ilta muun muassa pilvisyyden vuoksi. Sinistä hetkeä on kuvattu, paljolti saamansa melankolisen sivumerkityksen yhteydessä, eri taiteenlajeissa, kuvataiteen lisäksi muun muassa kirjallisuudessa.

Kummitusten uskottiin näyttäytyvän etupäässä öisin, vaikka syytä siihen ei ymmärrettykään. Selityksiksi tarjottiin esimerkiksi niiden yhteyttä helvettiin ja paholaiseen, tai Auringon kuumuuden vahingollista vaikutusta. Kun usko kummituksiin alkoi vähetä 1700-luvulta alkaen, alettiin ajatella että ihminen kuvitteli näkevänsä kummituksia öisin, koska yön pimeys ohjasi hänen ajatuksensa erilaisiin synkkiin asioihin. Yö on kansanuskomuksissa myös noitien ja noitasapattien aikaa. Hyväntahtoisia yön hahmoja ovat esimerkiksi nukkumiseen liitetyt Nukkumatti ja kotitontut. Lastensaduissa lelut saattavat yöllä herätä henkiin.

Moni uskoo, että nukkumaan meneminen oikeaan aikaan takaa laadukkaan yöunen. Silti monelle on tuttu sama turhauttava ilmiö – aamuyöllä herääminen, yleensä klo 3.00 ja 5.00 välillä – jonka jälkeen on hyvin vaikea saada enää unta. Vaikka tämä saattaa tuntua sattumalta tai huonolta onnelta, todellisuudessa ilmiöllä on syvempi merkitys. 

Aikaväliä unen ja alitajunnan rajamailla klo 3.00–5.00 kutsutaan joskus ”suden hetkeksi”, ruotsalaisen ohjaajan Ingmar Bergmanin samannimisen psykologisen kauhuelokuvan mukaan. 

– Se on hetki yön ja aamun välillä, jolloin useimmat ihmiset kuolevat, jolloin uni on syvimmillään ja painajaiset todellisimmillaan. Se on aika, jolloin unettomia vainoavat pahimmat ahdistuksensa, jolloin kummitukset ja demonit ovat voimakkaimmillaan. Suden hetki on myös aika, jolloin suurin osa vauvoista syntyy, Bergman kuvaili.

Professori Birgitta Steenen mukaan termi juontaa juurensa ruotsalaisesta kansanperinteestä, jossa suden hetki viittaa hetkeen ennen aamunkoittoa. Perinteen mukaan tämä ajankohta liittyy sekä kuolemien että syntymien lisääntymiseen.

Viime yön vietin junan makuuvaunun yläpetillä verhojen takana. Välillä nukkuen, välilä valvoen sekä kuunnellen kiskojen kolinaa ja vaunun heiluntaa kokien liki 1000 kilometrin matkan Phatthalungista Big Cityyn eli Bangkokiin. Tarkoitus on tuupata Morakotin 90 päivän viisumihakemus liikkeelle, josta kerron ehkä huomenna.