Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Unten mailla

Aamulla oli mukava herääminen, sillä Messengeriin oli yön aikana tullut ilman kilahdusta viesti minuun nähden nuorelta, ei Jukka palmulta, vaan sen kaimalta, Jokilaakson Merikonttikotiini uniikin Harrikkapöydän tekijältä. Lievän kielenkorjauksen jälkeen viesti kulki näin: 

"Moro. Niin joo unohdin aamulla laittaa viestiä, kun tehtiin reissu Nukkumatin ja sun kanssa🤣. Tavoite oli Harrikallasi Jkl-Turku-Jkl, mutta uni loppu Kangasalalle johonkin motellipizzerian pihaan..... Jossa tekivät pizzoja solkenaan. Sitä ennen oli vaarallisia tilanteita Jämsän kohdilla, kun esimerkiksi amerikkalainen kunnon truck-rekka ajoi suoraan kohti. Mutta vedit vasemmalle pientareelle väistöliikkeen ja siitäkin selvittiin. Ennen Kangasalaa selkänojasi nojasi mua päin ja taisit olla unessakin. Siinä kohtaa havahduin ja tarrasin susta kiinni, että aja nyt kunnolla sillä Harrikalla. Sit oltiinkin pizzalla😆. Harvoin tulee unia nähtyä, mutta jotenkin huvitti tuo uni🤣."

Kiitos 🙏 Jukka ystävä alati harmaantuvaa sydäntäni lämmittävästä aamun avauksesta. Itse näen unia varsinkin nykyisin voi sanoa joka yö. Ehkä näin aiemminkin, mutten muista niitä niin hyvin enkä tainnut herätäkään niihin samalla tavalla. Mutta yhden muistan, joka oli hyvin todellinen. Siinä surmasin jostain syystä miehen ja hautasin lapsuuteni hyppyrimäen kallion päällä kasvaneen synkän metsän suurimman kuusen juurelle. Ruumis oli muuttunut niin pieneksi, että se mahtui arkun sijaan helposti yksin kannettavaan lippaaseen, jonne laitoin myös kirjoittamani selvityksen teostani.

Useastikin näkemäni uni sai myös erilaisia jatko-osia, joissa etsin useaan kertaan kyseistä kuusta ja sen juurelta hautaa. Halusin kaivaa lippaan esiin ja poistaa sieltä kirjoittamani tunnustuksen. Kun viimein löysin paikan, oli hautalipas ruumiineen ja kirjeineni kadonnut. Mutta uneni aiheesta eivät päätyneet tähän, vaan seuraavissa unissa etsin haudanryöstäjää ja kiersin kaveriporukoissani etsimässä syyllistä.

Vuosikymmeniä sitten uni on jatko-osineen jättänyt minut ja tilalla on unikuvina kevyempää öistä antia. Niissä juoksen nopeammin kuin kukaan tai hyppään pituutta muita kauemmas. Osaan myös lentää vapaana kuin taivaan linnut. Tappeluihinkin osallistun joskus. Niissä olen paljon kovempi tekijä kuin Sylvester Stallone tai Chuck Norris.

Äitiä, isää, siskoani, muita rakkaita ja ystäviä kaipaan unissa silloin tällöin, kuten eläimiänikin. Niissä on välillä myös läheisiä sukulaisiani, jotka pitävät minuun etäisyyttä. Unimaailma on minulle täyttä mystiikkaa, jota se kyllä on muillekin. Sillä niin kirjava on unien selittäjien joukko. 

Jotkut unet ovat hyvin todellisia ja erilaisia Thaimaassa tai Suomessa. Pohdinkin niitä silloin tällöin, kun ne palaavat mieleen. Joskus löydän arkeni todellisuuteen yhteisen tartuntapinnan, mutta yleensä en. On mielenkiintoista saada tuulahduksia jostain toisesta ihmismielen todellisuudesta tai ajan rajan takaa.

Ei kommentteja: