Oppia ikä kaikki

Joku vuosi sitten opin tuntemaan Thaimaassa oivan suomalaismiehen, jolle olen antanut mielessäni selän takana lempinimen TeeKoo. Viime kesänä saunottiin, uitiin nakuna sekä koettiin hänen kesävaltakuntansa kotijärvellä verkkoja ja valmistettiin kalaruokaa. Savustettua siikaa sain matka- ynnä vähän muuksikin evääksi, kun palasin idästä Jokilammilleni Tuusulan Jokilaaksoon.

Tänä talvena on kesän kalaverkkojen lisäksi koettu muutakin, sillä teimme erilaisilla joukkoliikennevälineillä vajaan parin viikon rengasmatkan Aasiassa. Thaimaan lisäksi kohteina olivat Malesia, Brunei Borneon viidakkojokineen sekä Singapore.

En muista elämästäni kuin yhden miehen, jonka kanssa olen vaatimattoman aivokapasiteettini puittessa voinut keskustella aiheesta kuin aiheesta. Mukavia hetkiä kaikki. Tästä entisestä pankki- ja muustakin lakimiehistä tuli maankuulu, kun KOPin pankkipetoksella saadut rahat kulkivat hänen lakitoimistonsa kautta Thaimaahan. Tämän korjaan julkisten anteeksipyyntöjen kanssa, jos olen väärässä.

TeeKoo on ehkä vasta toinen keskustelukumppani, joka tietää paljosta paljon ja lopusta vähän vähemmän. Hänen monipuolisesta korvien välin annista ammennan itselleni kaiken minkä kykenen ymmärtämään ja muistamaan.

Kerron esimerkin tai puolitoista. Kun hankimme entisen, ulkopuolelta rujon ruosteisen jääkaapin tilalle Morakotin kanssa uuden, evakoin vanhan avoulkokeittiömme nurkkaan noin 160 litraiseksi lääkekaapikseni. Tähän TeeKoo valtakunnan toiselta puolen, että jos et laita töpseliä seinään, poraa kaappiin reikiä tai pidä ovia raollaan, homehtuvat lääkkeesi tuota pikaa käyttökelvottomiksi.

Ajattelin sen jälkeen olleeni kuin Hoo Moilanen, että niinpä tietenkin, sillä ehdin itsekin ihmetellä pisarajonoja uuden käyttötarkoituksen saaneen kaappini hyllyjen reunoilla. Nyt ovat ovet raollaan ja kaikki tältäkin osin kunnossa. Vaikka kissat öisin käyvätkin kaappitarkastuksilla kuin esikuntakomppanian vääpeli aikanani Santahaminassa. Asiaan palaan, jos kujan katit alkavat popsia lääkkeitä tai tekemään tuhotöitä.

Joukossa oli myös kyytipoikapullo, jonka veden avulla huuhtelin ottamani elämän jatkajat kurkusta alas. Sitten hurahdin katsomaan ja kuuntelemaan älylaitteesta sinällään asiaa puhuvan terveysintoilijaa. Joka sanoi, että älkää käyttäkö kertakäyttömuovipulloa edes veden säilytykseen. Sillä se on mitä huonointa muovia, josta liukenee sitä ja tätä.

Tätäkin tarinoin TeeKoolle, joka sanoi naisen puhuvan asiaa. Ja jatkoi että pistäpä nykyisen pullosi kylkeen ulkopuolelle pari, kolme sipuliviipaletta vaikka maalarinteipillä kiinni ja maista vettä jonkun päivän kuluttua. Niin huomaat sen maistuvan sipulille. Joten oppia ikä kaikki itsekunkin omaksumiskyvyn mukaan. Nyt on toissapäiväisen pullonmetsästyksen jälkeen lääkejääkaapissani ilman sähköä kuvan komea lasipullo kunnon korkilla.