Onko viina viisasten vai tyhmien juoma?

Minulla on ison osan elämästä ollut erilaisia kytköksiä alkoholiin. Äiti ei juonut lainkaan ja isällä oli aina viikonloppupullo tuolin jalan juuressa tai eteisen komerossa. Luulin vuosikymmeniä, etten kärsinyt hänen alkoholinkäyttötavoista, kunnes kerran henkilökunnan raittiissa joulujuhlassa ei ollut tulla itkusta loppua, kun oivalsin, ettei minulla ole ainuttakaan koko jouluaaton muistoa, jolloin faijalla ei olisi ollut näkäräispulloa. Jälkeenpäin ovat muistoihin palanneet myös monet kerrat, jolloin toivoin, ettei hän sekoittaisi kylmään kahviin tänään viinaa.

Joten kyllähän minäkin kärsin isäni alkoholin käytöstä. Sitä hän ei ehkä koskaan käsittänyt tai tullut ajatelleeksi kuin joskus seuraavana aamuna, kun äiti oli kopannut lapset kainaloon ja menimme yönselkään tai useammaksi naapuriin. Satavarmasti lapsiperheissä alkoholin käyttäjien oma käsitys viinan kiroista on erilainen kuin jälkikasvulla. Siitä sain varmuuden tehdessäni päihdetyötä 30 vuotta kysellen myös lasten mielipiteitä minkälainen vanhempien juominen on ok? Iästä riippuen ylivoimaisesti eniten oli eri variaatioita vastauksesta: "Hölmö! Ei tietenkään ollenkaan! "

Ajattelen, että jos alkoholin käyttö tuottaa jatkuvan ongelman elämän jollekin osalle, on viinasta johtuvia vaikeuksia. Tietysti jollakin voi olla vaikka puoliso, jolle yksikin sauna- tai ruokaolut on liikaa. Silti hämmästyin, kun jaoin Jomtien Pattaya Beach ja muutakin ryhmässä uutisen, että Thaimaa laittaa juhlan vuoksi ja kunniaksi pullojen korkit ja juottolat kiinni vuorokaudeksi. Yksi suomalainen parahti, kun ei pääse baariin bilettämään, toinen, että on perseestä, jos pitää juoda yhtenä iltana yksin huoneessa ja kolmas piti outona mielipidettä "jos ei kykene olemaan vuorokautta ilman viinaa, ei pitäisi edes matkustaa Thaimaahan".

Ehkä isältäni opittuna en ole koskaan ymmärtänyt alkoholin käytöllä kuin enemmän tai vähemmän päihtymistarkoituksen. Alkoholini eivät edes maistuneet mitenkään hyviltä. Ehkä parasta oli kylmä kalja kovaan janoon. Johon kyllä puri yhtä hyvin Elannossakin kahden litran lasipulloissa myyty vaarin- tai kotikalja.

Suhtautumiseni alkoholiin on ollut aina mustavalkoinen. Koko ajan mahdollisimman paljon karusellikännejä tai ei lainkaan. Eikä alle kymmenen vuoden siivua kannata aloittaa edes juomaan eikä olla juomatta. Alkoholi on aihe, jota provosoin mielelläni omaksi iloksi ja toisten ärsytykseksi. Kun joku sanoo juovansa kohtuullisesti koska voi, vastaan helposti, että minä taas olen juomatta koska voin.

Juodessani olin tapoineni reippaan 10 % vähemmistössä, joka joi Alkon tuotteista puolet. Kun olen nyt ollut yli 40 vuotta juomatta, olen taas samankokoisessa vähemmistössä, joka ei juo lainkaan. Mutta ehkä tässäkään asiassa enemmistö ei ole sen enempää oikeassa kuin absolutistikaan. Minulla on siis ikäni mittainen ja monimuotoinen napanuora alkoholiin, joista nykyinen tapa sopii parhaiten.

Joskus tapaan itsentuntonsa hukanneita ravintoloissakin valomerkin seutuvilla. Jotka tulevat pöytääni sopertamaan miksi ovat siellä grogilasi kädessä siihen aikaan. He kertovat myös ymmärtävänsä minua: "Koska et voi juoda kuin minä, sinun on oltava kokonaan ilman". Kun vastaan, etten tiedä voinko, sillä en tiedä sitäkään miksi minun tulisi niin tehdä, muutun istuvaksi omaksitunnoksi ja raittiiksi mulkeroksi olemalla vain pöydässäni omissa oloissani 🤣.