Mukana muuttuvassa maailman menossa, osa 2

Eilen kirjoitin jatkavani tänään aiheesta, kun fundeeraan vuorokauden. Torstaitarinointini päättyikin robotteihin ja keinoälyyn, jotka ovat mullistaneet ja mullistavat lähes jokaisen arkea.

Jo vuosia sitten jonotin Hyrylässä Nordeapankin ovien molemmin puolin saadakseni viimein ainoastaan kuulla, että meillä ei täällä käsitellä lainkaan käteistä rahaa. Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun havaitsin pankkienkin tulleen toisenlaisiksi. Ehkä eräänä päivänä riihikuivat setelit sekä kilisevät kolikot ovatkin vallan kadonneet ihmisten kukkaroista.

Tilalle on tullut sähköinen asiointi, chat sekä pankkikortit, joita aiheesta voi sanoa muovirahaksi. Niitä minulla on kolme. Kaksi  kesäkotimaisiin pankkeihin luottokorttiominaisuudella ja yksi ilman sitä thaimaalaiseen talvikotipankkiin. Jolla voi maksaa Malesiassa vaikka joukkoliikennelipun kuljettajalle, muttei sen koti- eli Thaimaassa kai juuri muuta kuin nostaa bahteja pankkiautomaateista.

Mutkatonta ei siis ole muovirahankaan käyttö. Siitä sain maistiaisia yrittäessäni ostaa netin kautta e-kirjan luottokortilla Thaimaassa, kun tililtä käteisellä maksaminen ei kelvannut. Eikä tälle kirjakauppiaalle luotollakaan, sillä jonkun sortin robotti, toimeksiannon keinoälyltä saaneena "turvallisuussyistä" sulki Suomesta käsin maksuvälineeni. Sen chattihenkilökunnan mielestä, jossa on sekä ihmisiä että koneita, muovirahavälineeni voi saada toimivaksi vain asioimalla paikan päällä konttorissa fyysisenä ruumiina.

Mutta olin Thaimaassa ja konttori Suomessa, josta syystä aikani konechathenkilöiden kanssa elämöityäni, sain elävän pankkihenkilön soittamaan minulle. Sillä heille soittaessa joskus liki tunnin jonotuskin linjoilla on maksullista. Ja toiselta puolella maapalloa minuuttihinta sen mukaista. Vähän siis samaan tapaan, jos pankkisalissa vuoronumerolla jonottamisessa olisi minuuttitaksa. Monimutkaisuuden viimeisenä kruununa työntekijä sanoi tekevänsä kanssani poikkeuksen. Mutta lisäsi, ettei avaa korttia, ellen osaa/pysty sähköisen tunnistautumisen lisäksi vastaamaan kirjoittamalla hänen, pankkitilini sivuilla esittämään kirjalliseen kysymykseen.

Erityisen huonoksi palvelun teki, että pankki kyllä ensin koneineen ja sitten livenä näki mitä ja minne olin yrittänyt maksaa. Joka sai aikaan keinoälyn toimesta Osuuspankin tililleni ilmoituksen "kortti on suljettu". Mutta sitä robotti ei osannut/halunnut tehdä, että sulkemisen sijaan ihminen tai kone olisi kysynyt, kun heillä oli kaikki yhteystietoni: "Yrititkö olla kirjaostoksilla?" 

Joten pieni on pienasiakas suuressa koneiden maailmassa. Mutta vielä huonompi oli kohtelu chattimaailmassa, kun yritin kysyä vakuutusyhtiöltäni "mikähän sairaala tai lääkäriasema olisi Phatthalungissa sellainen, joka luvan saatuaan laskuttaisi suoraan yhtiötä?" Hieman oikoen sain vastauksen sijaan kysymyksen "mitä sinä sillä tiedolla teet?" Kun erehdyin sanomaan asiakasta suuremmalle "asiakaspalvelijalle" kysymyksen olevan asiaton, oli vastaus, että "keskustelu ei johda mihinkään ja suljen nyt linjan". Kuten hän tekikin. Sieluni silmin näin vartijan taluttavan minut ulos Lähi-Tapiolan konttorista.

Mieleni kiehuntaan lisämauste tuli, kun vakuutusyhtiön keinoäly robotteineen lähetti palautepyynnön otsikolla: "Kuinka onnistuimme tällä kertaa?" Antamaani palautteeseen ei ainakaan vielä ole kukaan vastannut. 

Pyrin näkemään metsän puilta enkä anna suinkaan pyyhkeitä kaikesta, vaan nytkin ainoastaan asiakkailta tiilimuurin ja asiakaspalvelija nimikkeiden takana lymyävistä, tehtävään sopimattomista tai huonosti sparratuista palkkalaisista. Itse ajattelen, että he ovat kuitenkin eräänlaisia yrityksen käyntikortteja, joiden ansiosta joku pysyy vuosikausia asiakkaana ja toiselle riittää yksi huono kohtelu. Mutta koko ammattikunta ei ole tällaista, josta jotain ehkä huomenna.