Mukana muuttuvassa maailman menossa, osa 3

Yön yli fundeeraaminen palauttaa mieliin niitäkin asioita, jotka unohtuvat tai haluan muuten kertoa blogeissani. Kuten Kasikornpankin muovirahaseikkailusta. Kortti kelpaakin Malesiassa melkein missä tahansa, muttei sen kotimaassa juuri muuhun kuin automaatista rahan nostoon. 

Brunein pääkaupungin Bandar Seri Begawanin lentokentällä se kelpasi liiankin hyvin, sillä kuvan laite vei koko kortin. Siinä olikin metsästystä. Sillä vaikka paikalta löytyi kyseisen pankin konttori, oli korttiautomaatin aukaisut ulkoistettu ja kyseinen firma oli lopettanut availut ja muutkin työnsä siltä päivältä. Ei auttanut kuin jättää maksuväline lopullisesti sinne tai palata asiaan seuraavana päivänä. 

Siihen palasimme liian jälkijunassa, koska securityfirma oli heti aamulla ehtinyt viedä korttini pääkonttoriin monien kilometrien päähän. Eilisen elämöinnistä lentokentän palvelupisteessä oli kuitenkin se hyöty, että normaalin kahtialeikkaamisen sijaan olivatkin säilyttäneet muovirahani. Joten sain sen takaisin varsin tarkan kuulustelun ja valokuvaamisen sekä allekirjoitusten jälkeen.

Eilen blogissani annoin kielteistä palautetta robotti- ja aidoista ihmisistä koostuvalle chattihenkilökunnalle todeten niissä olevan myös tekijöitä, jotka taitavat pienasiakkaankin yksilöllisesti huomioivan asiakaspalvelun.

Sitä minulle antoi Posti Group Oyj (vuosina 2007–2014 Itella Oyj, sitä ennen Suomen Posti Oyj). Omistaja on Suomen valtio ja sen sisarfirma Posti Oy:llä on yleispalveluvelvoite, joka sisältää muun muassa kaikissa kunnissa arkisin toimivat kirje- ja pakettipalvelut. Kyseisen yrityksen chatin asiakaspalvelija antoi minulle ohjelman toimimattomuuden vuoksi elävine puheluineen Aasian maaseudulle niin luksuspalvelua, että hän on ammattiryhmänsä ehdotonta eliittiä. Ja ansaitsisi kokonaan oman kirjoituksen, jonka ehkä joskus teenkin. 

Olen nimittäin harrastanut aikani kuluksi postin tärkeiden palveluiden ohella lähes ainutlaatuista tuotetta, eli e-kortteja. Ohjelman avulla voi sähköisesti tehdä ja lähettää postikortin omista tai valmiista valokuvista minne maailman kolkkaan tahansa. Posti printtaa sen ja posti-Pekat sekä Pirkot toimittavat aidon, käsinkosketeltavan tervehdyksen kuljetusvälineillä perille.

Jos joku blogin lukijoista haluaa, niin lähettämällä jollakin tavalla minulle osoitetietonsa, lähetän paperikortin Aasiasta otetulla, ainutlaatuisella ja uniikilla valokuvalla. Jos ei kukaan tahdo, saatan "postittaa" sellaisen jollekin tahtomattakin sekä tänään Elämän tähden ry:lle Soiniityntien postilaatikkoon.