Käykö kateeksi?

Kateus on mielentila, joka merkitsee toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. 

Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyssä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Ne ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin: Ylpeys (turhamaisuus), Kateus, Viha, Laiskuus, Ahneus, Ylensyönti ja Himo.

Wikipedia kirjoittaa aiheesta enemmänkin mielenkiintoisesti ja monipuolisesti, jonka voi käydä lukaisemassa tästä. Samalla voi miettiä löytääkö itsensä jostakin kohdasta.  Turun Sanomatkin on ollut aiheen kimpussa ja sanoo, että "suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu kateus. Suomessa kateus voittaa kiimankin. Mutta meillä ollaan myös mainioita kateuden kasvattajia. Eikä se synny neitseellisesti kuin kuuluisa nazaretilainen. Kateuden siittää ahneus."

Kekseliäät mainosmiehet ovat myös oivaltaneet kateuden voiman. Vilkaisin netistä ja huomasin sen olevan edelleen esimerkiksi kattopäällysteyritysten suosiossa. Saattoi olla sittemmin Rautaruukille myyty Rannilan firma, joka lanseerasi ensimmäisenä "käyp katteeksi".

En tiedä kuinka suomalainen luonteeni tältä osin on, mutta löydän itsestäni kateutta siementä enemmän, vaikka muille olen sen ylevästi kieltänyt. Luulen, että näin tekee moni muukin. 

Tuttu on tarina miehestä, joka  maalattuaan talonsa, meni naapurin pihalta katsomaan miltä se sinne näyttää. Tai toinen tosi suomalainen, joka antaa ventovieraalle mieluummin satasen, ettei kaveri saa viittäkymppiä. Muistan myös punaisen Ferrari Testarossa avoauton Monacossa, Monte Carlon casinon aukiolla, jonne meitä ei Toyotallamme edes päästetty. Kuinka mielessäni kadehdin, vaikka kuvainnollisen tarkastuslaskennan jälkeenkin olin edelleen varma, ettei kukaan ole ottanut äyriäkään koskaan kukkarostani yhdenkään Ferrarin hankintaan.

Samoin on joidenkin muiden tekemisten laita. Jotka näyttävät helpommilta ja parempipalkkaisilta kuin omani. Kuitenkin koko ajan tietäen, että mitä paremmin toinen hommansa hoitaa, sitä helpommalta se näyttää. Tuttua on sekin, että yritysjohtajan tai vastaavan ansioita verrataan kansanedustajien tai ministerien palkkoihin. Sitäkin voi kateusaikansa kuluksi pohtia mihin mahtanee perustua niin sanotun juorukalenterin suosio vero- ja ansiotiedoista.