Koiran, kissan ja etanan elämää ja virkoja

Thaimaan maaseudulla, jossa vietän uunituoreen kihlattuni kanssa puolet ajastani nykyisin, ovat koirat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta irti. Kiinni on enemmänkin iso osa karjasta. Josta tosin silloin tällöin tai useinkin joku pääsee irti sierainten läpi vedetystä köydestä. Joten skootterilla ajaessa on ihmisten lisäksi syytä varoa ankkoja, vuohia, siipi- ynnä muuta karjaa sekä koiria ja kissoja.

Mutta irti olivat koirat aiemmin Suomessakin ja moni muistaneekin kylän koirat, jotka ilmestyivät kuka mistäkin aamuisin ja palasivat koteihinsa iltaruokailuun. Ne siis olivat irto-, vaan eivät kulkukoiria, vaikka päivän mittaan kulkivatkin pitkin pihoja, tienvarsia sekä kylän raitteja.

Nykyisin Suomessa on kotikoirien elämä ihmisten toimesta monella tavalla säädeltyä. Ulkona ollessaan ne ovat lähes aina kahleissa ja saavat maistaa korvikevapautta sekä perinteistä koiranelämää vain aidatuissa koirapuistoissa. Joissa monissa on eri aitaukset eri kokoisille koirille. Eli on koosta sekä sopeutumiskyvystä ja -halusta kiinni missä joukossa saa edes jonkinlaista vapautta vai saako lainkaan.

Koska tyttökoiralla on silloin tällöin edelleen antavainen mieli, kuten luonto on säätänyt, ei se pääse silloin pienten eikä isojen poikien joukkoon lainkaan. Tämäkin oli toisin ennen Suomessa. Kun koira- tai kissaäidille syntyi pienokaisia, ihmiset tulivat arvuuttelemaan kuka mahtanee olla isä. Näin tehdään kujan kattien ja kylän koirien kanssa edelleen Thaikotiseudullamme.

Suomessa on monesta luonnollisuudesta tehty luonnotonta. Koirilta sekä kissoilta katkotaan johtimet palleihin tai viedään kyky tulla raskaaksi ja synnyttää. Jos kuitenkin sattuu vahinko, voidaan tehdä raskauden keskeytys. Taitaa olla e-pillereitäkin. Ennen isäni antoi Mirrin synnytttää ja katosi sen jälkeen jonkun päivän päästä yhtä lukuunottamatta kissalasten kanssa saunan taakse. Kissaäiti niitä aikansa etsi, kunnes keskittyi huolehtimaan jäljelle jääneestä ainokaisestaan.

Nykyisin Suomessa koirilla voi olla vaipat tai ihmisholhoojilla taskuissa tai käsissä muoviset kakkapussit, joihin koirien tuotokset sujautetaan ja kuljetetaan yhteiskunnan kustantamiin koirien jäteastioihin. Mutta jo ammoisina aikoina ihmiset keräsivät eläinten jätöksiä hyötykäyttöön. Emäntä saattoi odottaa tien poskessa kukkaruukku ja kakkulapio kädessä ohi kulkevan hevosen vääntämää torttua kasveilleen kasvuvoimaksi. Minä teen samaa nykyisin lehmän läjien kanssa Thaimaassa ja Johanssonin hevoshaassa Tuusulassa.

Tämänkertainen kimmoke kirjoitusaiheeseen tuli oikeastaan Morakotin tekemisistä, jonka prinsessa Ruususen unessa olleen eläinrakkauden onnistuin herättämään. Olen siitä äärimmäisen hyvilläni.

Joku päivä sitten kerroin blogeissani ja Tatalle Thaikotimme suihkuhuoneen kattoon muuttaneesta Ennustaja Etanasta. Sekä sen kyvyistä kertoa sarvillaan säästä perisuomalaisen sananlaskun opettamalla tavalla. Sen jälkeen olen saanut raportin jokaiselta toilettikäynniltä ovatko Ennustajan sarvet kokonaan ulkona, puoliksi vai eikö lainkaan. Kun eilen illalla otin siitä kuvan, oli se mennyt vallan kotilonsa sisään ja sanoin sen nukkuvan. Sitten pengoin netistä tiedon, mitä etana syö. Siitä Morakot päätteli, että se on väsynyt voimien vähennyttyä, koska ei saa ruokaa suihkuhuoneessa ja sillä on nälkä. Tänään aamusuihkussa ollessani huomasin Ennustaja Etanan kadonneen. Kun kerroin siitä Tatalle, sanoi hän antaneensa sille vapauden ja vieneensä pienen pieneen puutarhaamme, jossa on paljon etanaruokaa 💕.