Isoja asioita

Muistelen, että kaikki Elämän tähden blogit ovat mustalla alustalla valkoinen teksti. Eräs lukijani pyysi aikoinaan muuttamaan pohjan vaaleaksi sanoen nykyisen väriyhdistelmän sattuvan hänen silmiinsä. Lisäsi vielä arvelevansa, ettei ole ainut ja uhkasi lopettaa lukemisen, jos en toteuta toivottua muutosta. Ehkä menetin hänet, sillä silloin en tiennyt enkä osannut neuvoa, että Blogit.fi sivusto näyttää ainakin minulla värit toisin päin.

Sellaisenkin palautteen sain Arkista elämää Rautiaiselta, että käytän niin pieniä kirjasimia, että kämmenenkokoisella laitteella tekstini näyttäytyy hyvin pienenä. Eikä näyttöä napauttaminenkaan kuulemma suurenna riittävästi, vaan on luettava suurennuslasin avulla. Siihenkään en antanut apua enkä muuttanut fonttikokoa, sillä laitteitteni näytöillä kaikki on aivan jees. Miten lienee muilla?

Tähän väliin kaffetta vuoteessa juodessani ja kirjoittaessani en malta olla mainitsematta suihkuhuoneemme kattoon muuttaneesta Ennustaja Etanasta. Aamulla Tata tuli kertomaan kumipuinen kuksa kädessä, etusormensa korvien viereen koukistaen, että "tule nyt katsomaan, etana on piilottanut sarvensa". Sitten kurkkasimme ovelta puutarhaan sekä pihalle ja toden totta, siellähän satoi. 

Aikoinaan osa hampaistani jäi juomakentille ja siirryin osaproteesin kautta pari, kolme vuotta sitten hammassillan käyttäjäksi. Olin oikein tyytyväinen Thaimaan Pattayalla tehtyyn uuteen kalustoon, sillä se palautti makuja suuhuni. Reippaan vuoden käytön jälkeen silta irtosi, jota se oli jo kuukauden enteillyt. Korjausoperaatio tehtiin kunnallisessa Tuusulan hammashoidossa ilman takuita ja taas oli hyvä pureskella.

Pari viikkoa sitten ajattelin, että suussa oleva kalusto on oiva väline myös kiinniprässätyn muovipussin aukaisuun. Kuului naks ja tiesin tapahtuneen jotain peruuttamatonta ja toivomatonta. Sen jälkeen kuuden vai seitsemän hampaan sillan toinen puoli alkoi ikäänkuin keikkua, mutta toinen ei, joten jatkoin pureskelua. Kunnes eilen koko komeus putosi aamun nuudelilautaselle. Niin paljon mielessäni sadattelin, että sitä saattoi Luojakin kummastella ja ehkä merkitä kirjaansa, sillä siltä osastolta eivät pysy salassa edes ajatukset. Päivän mittaan huomasin, että ikeneni ovat turvoksissa monin paikoin ja ajattelin, että ehkä oli hyvä, kun silta irtosi, koska tulehdus tuskin olisi itsestään korjautunut.

Vaikka tosi ystäväni ovat harvassa, on joukossa helmiä. Yksi on hammasalan asiantuntijaosaaja Santtu Siaminlahden toiselta puolen. Hänen kanssaan iltasella konsultoin WhatsAppilla tunnin ja seitsemän minuuttia, sillä laitoimme monta muutakin ison maailman asiaa samalla puhumisella paremmalle tolalle. Santtu on kertakaikkisen upea, monelta kantilta elämää kokenut mies, jolla on valtavan kokoinen, hyvä sydän, jossa on tilaa monelle avun tarvitsijalle. Itse keskityn nyt etupäässä alkoholittomiin, lähes liemiruokiin, ientulehduksen hoitoon sekä osahampaattomana ensi kuun alun Brunein matkan valmisteluun.