Joulutarina, 10. luukku

Verkko- eli internetkaupalla tarkoitetaan ostamista tai tilaamista internetin kautta kuluttajan omaan tai kotitalouden käyttöön riippumatta siitä, tuleeko lasku maksettavaksi myöhemmin vai maksetaanko ostokset välittömästi verkkopankin, luottokortin, verkkomaksun tai vastaavan kautta.

En osaa jäsentää pitäisikö Joulupukin alihankkijoiksi nimittää ihmisiä, jotka hankkivat etupäässä lapsille lahjoja pukinkonttiin? Vai liikkeitä, jotka tavaroita myyvät? Tai tuotantolaitoksia, jotka tuotteita tekevät? Vai niitä kaikkia? Luulen, että kaikkia. Ehkä jotkut ovat Joulupukin yhteistyökuppaneitakin?

Isosta jouluikkunasta katsottuna ehkä eniten hämärän peitossa on niiden lahjojen synty, joita hankimme alati kasvavasta verkkokaupasta. Siitä on kaukana mahdollisen joululahjan hypistely fiilistelyineen etukäteen, kun edes valmistusmaata ei voi tietää. Silti voin keinutuolistani ostaa ja saada vaikka kotini ulko-ovelle toimitettuna jossain maapallon kolkalla tehdyt kuvan jouluvaatteet tai akryylisen joulukakun. Jonka lumiukko on ehkä keinoälyn tai automaattikääntäjän tuoteselosteessa muuttunut lumimieheksi. 

Mutta kaikki Joulupukin tuotantolaitokset eivät ole kasvun tiellä. Kerran olin Bogotan hyvin köyhällä slummialueella vierailemassa etuoikeutetun perheen luona. Etuoikeutetun siksi, että heillä oli oma tehdas. Kolmenkymmenen neliön peltisessä huoneessa asui mummo, kaksi lasta ja heidän vanhempansa. Yhdessä nurkassa valmistettiin ruokaa, toisessa nukuttiin sekä tehtiin lapsia. Kolmannessa käytiin pesulla ja tarpeilla. Neljännessä oli heidän tehtaansa, jossa alle kymmenvuotiaat lapset tekivät Niken piraattitossuja. Jokaisen koulupäivän jälkeen he haistelivat niitä tehdessään tuntitolkulla kontaktiliiman höyryjä.

Kun he kuulivat minun olevan kaukaisesta Suomesta, jossa oli myös vaimo, he sanoivat olevan kunnia-asia, jos saisimme tehdä Päivikselle lenkkikengät. Valmistuneita tossuja ja tekijöitä, kuten vanhempiakin mummuineen kuvattiin sen jälkeen monta kertaa. Suomeen tuomani jalkineet ovat niin arvokkaat, ettei niitä raaski tai voi käyttää lainkaan. Lienevätkö Päiviksellä tallessa? 

Minusta kokemus teki vankkumattoman piraattituotteiden kannattajan. Olen nähnyt tai tiedän, kuinka lapsi kuolee nälkään äidin syliin imiessään tyhjää rintaa. Jossain katkotaan pienokaiselta raaja, jotta kerjääminen olisi tuottoisampaa. Tiedän kodeissa käytävät yölliset, hiljaisen keskustelut vanhempien kesken, joissa päätetään kuka omista lapsista, tyttö tai poika myydään rikkaalle valkoiselle miehelle, jotta muut saisivat ruokaa.

Jos ei Luojani ja Hänen parin viikon kuluttua Neitsyt Mariasta syntyvä Poika istu minulle ihmisten tekemiin muotteihin, niin ei niihin istu toisten kauppaama pukkikaan, sillä oma Joulupukkini kulkee köyhilläkin alueilla todella köyhien keskuudessa. Ja hän ymmärtää vanhempia, jotka ovat valinneet perheelleen olemassa olevista vaihtoehdoista sen ainoan, joka tuo ruokaa pöytään. 

Yksinäinen Joulupukkini tallustaa alas Kolumbian vuorelta aattoyönä kohti kaupungin sykettä ja yltäkylläisyytä. Olallaan tyhjä lahjasäkki, joka oli melkein tyhjä ylöskiivetessäkin. Yhtä asiaa kyynel silmäkulmassa hän ei ymmärrä. Sitä, kun jotkut, lähes rahassa kylpevät sanovat nälkäiselle ja tyhjävatsaiselle katulapselle, että emme osta piraattituotteita.