Joulutarina, 9. luukku

Ennen ja ehkä jossain määrin edelleen oli aivan erityinen päivä tai useampi, kun lähdettiin joululahjaostoksilla. Huipentuma oli, jos ohjelmassa oli linja-autolla meno Helsinkiin katsomaan liikkeiden jouluikkunoita ja -valoja. Erityistä oli Stockmannin tavaratalo, jota pidimme kalliina, mutta myös ehdottomasti valtakunnan hienoimpana kauppana. Katseltiin ja kosketeltin mahdollisia joululahjoja, jonka jälkeen mentiin vieressä olevalta Sokokselta ostamaan edullisemmilla hinnoilla.

Mutta nykyaika on pyyhkäissyt Stockan loistonpäivät historiaan. Sitä ei lehtien palstoilla yksi tavaratalon hallituksen jäsen kyennyt ymmärtämään, vaan kysyi: "Kuinka valtakunnan parhaalla paikalla olevasta kaupasta on voinut tulla kannattamaton?" Se oli ja on monelle  Stockmannin omistajalle kirvelevä tosiasia: "Kuinka voi pienen Tuurin Keskisen Kyläkaupalla olla suurempi myynti?"

Ehkä varsinkin kasvuhakuisen yrityksen operatiivisen johdon tärkein tehtävä on aistia ja toteuttaa strategiset valinnat, jotka pitävät aluksen menestyksen aalloilla. Stockmann putosi veneestä, sillä se ei uskonut ajoissa nettikaupan tulevaisuuteen. Vähän saman tapaisesti kävi Nokian puhelimille, vaikka ne seilasivat eturivissä Comminicatorilla, joka mahdollisti kaupankäynnin vaikka vuoteesta. Virhe tuli kai siinä, että Nokia luotti liian kauan manuaalinäppäimistöönsä kosketusnäytön sijaan. Siitä uppotukin asemasta sitä ei nostanut dollareillaan edes Microsoft. 

Mutta kyllä ihmiset alati kasvavasta nettikaupasta huolimatta haluavat hypistellä tavaroita pukinkonttiinkin laitettavaksi. Siitä osoituksena on väkilukuun nähden mittava määrä ostoskeskuksia ja halpahalleja, joista suurimmalla, Tokmannilla on vuositasolla miljardimyynti. 

Samaa tietä kulkee Puuilokin, jonka nimi oli alkujaan X. Kuten Elon Muskin Twitterkin nykyisin. Ennen Puuiloa ja sen aikaankin perustajilla oli Risto-isä, joka teki Puolangan puusepänverstaassaan sivutöinään puisia leluja, josta myös firman nimi. Voi olla että sain lapsena itsekin puuilon joululahjaksi. Ainakin sain isäni tekemät puisen hevosen rattaineen sekä kippaavan kuorma-auton.

Kuvan Puuilo on Tuusulan Hyrylässä samassa paikassa ja ehkä osin rakennuksessakin missä oli aikoinaan muovitehdas. Siellä olin tekemässä Neuvostoliittoon jouluaiheisia muovikasseja. Ruskeapahvisissa pakkauslaatikoissakaan ei saanut olla sanaakaan suomenkieltä.

Nykyisin Puuilo myy tee-se-itse-tuotteita. Kuten työkaluja, tuotteita rakentamiseen, sähkö- ja lvi-tarvikkeita, puutarhatarvikkeita, autotarvikkeita, kodintarvikkeita, lemmikkituotteita sekä vapaa-ajan tuotteita. Puuiloissa on myös pieni elintarvikevalikoima. Niin kauas on juuriltaan nykyinen pörssiyhtiö kulkenut, että minkään sorttiset lelut eivät ole Wikipediassa maininnan arvoisia, sillä valikoimassa on 30 000 muuta tuotetta, noin 50 myymälässä eri puolilla Suomea.

En osaa sanoa, mitä mieltä on Joulupukki kasvusuunnasta, mutta itse pidän kuvan Hyrylän myymälästä paljon, sillä jo paikkakin herättää nostalgisia muistoja. Lisäksi aivan upea henkilökunta on kuin perhettäni. Joskus aamulla saatan Merikonttikodissani pohtia, että mitähän tarvitsisin, jotta voisin mennä luontevasti Puuiloon vaihtamaan kuulumisia.