Aikoinaan minäkin tulin siihen ikään, että alkoi olla orastavaa ja alati kasvavaa kiinnostusta nuorten ja vähän vanhempienkin naisten mirristä. Harjoitusta tulevaan haimme ja saimme muun muassa silloisen miestenlehden Jallun sivuilta, jossa Tabe Slioor kertoi elämästään Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckellin rakastajattarena. Tämän linkin takana jotakin silloin valtakunnallista kohua herättäneistä muistelmista. Vieläkin palaa verkkokalvoilleni kuvat Taben lähes paljaista rinnoista 👁️.
Ensi kerran pääsin itse tositoimiin, kun olimme tulossa Ylisaaren Leksin Kleinbus Volkkarilla Jokelan Haarikasta. Jonne en päässyt alaikäisenä ja joukon nuorimpana edes sisään, vaan odotin autossa muiden lipittäessä Kilta ja Lahden Sininen oluitaan.
Kotiin palatessamme Rusutjärven kohdalla oli tien laidassa liftari, jonka ulkoisesta olemuksesta ja kielen käytöstä päättelimme pian mistä hän oli lähtenyt omille teilleen. Sillä Russan rannalla oli tyttökoti, jota kutsuimme Pimppalaksi. Järkeilimme, että mielestämme puutteessa olevalla nuorella naisella on antavainen mieli, johon tarkoitukseen keskipenkki poistettu automme sopi loistavasti.
Soraliike Erik Winqvistin hiekkakuopalla, ollessani polvillaan hiekkaisella auton lattialla housut kintuissa, vei tämä minulta nimen saanut Tumma Villi Kaipuu poikuuteni. Sen jälkeen olin kuin maailman Don Juan, vaikka todellisuus oli kaksi edestakaista ja ravistus. Jota se on ollut joskus myöhemminkin herkkinä hetkinä 👌.Joka tapauksessa nyt, reippaasti yli puolivuosisataa myöhemmin, munallisten Marttakerhojen aamuistuntojen elvistelyt otetuista ryypyistä ja kaadetuista naisista ovat vaihtuneet sairauksien ja lääkkeiden määriin. Siinä pärjäänkin paremmin kuin naisten maailmassa.
Mutta kuten otsikossa sanoin, vaivojani en valita enkä niillä elvistele. Kunhan itsekseni olen vain syvästi kiitollinen saamistani päivistä, sillä ilman kuvan lääke- ja vitamiinipatteristoa olisi suuntani ollut jo kauan sitten taivasten valtakunta. Vaikka hän kenen maallisessa lihassa olen piikkinä, sanoo Facebookissa minun olevan publikaani ja pakana. Siihen voisin yhtä julkisesti sanoa ja sanonkin, kuten Pietari ja Ketola Jeesuksesta: "En tunne miestä".
Publikaani oli Rooman valtakunnassa henkilö, jolle maksettiin jonkin valtion tehtävän, esimerkiksi veronkannon suorittamisesta. Termi publikaani johtuu latinan sanasta publicum, julkiset asiat. Publikaanit olivat valtion tulojen, verojen ja tullien kanto-oikeuden vuokraajia.
Pakana taas tarkoittaa maalaista, maaseudun asukasta. Kristinusko levisi ensin kaupunkeihin, joten maaseudun asukkaat pysyivät pisimpään kristillisestä uskosta osattomina. Arkikielessä pakanalla saatetaan tarkoittaa uskonnottomia tai muita kuin kristittyjä. Vanhassa testamentissa sana tarkoittaa Israelin kansalle vierasta kansaa tai heimoa, joka noudattaa sellaisia tapoja ja uskomuksia, jotka Jumala on omalta kansaltaan kieltänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti