Thaipihapiirimme esittelyä, osa 2

Hyrylän kulmilla ovat itselleni tulleet tutuiksi "Munallisten Merttikerhot". Thaikotimme pihalla kokoontuu sen sijaan aamuisin alle puolentusinan aito Marttakerho citrushedelmällä terästetetyn gingerjuoman ääreen.

Jos syömme sisäkeittiön pöydän ääressä tai pihalla, on naapurin ainakin toistaiseksi sisäsiisti kissaperhekin kärkkymässä osinkoja. Isä tosin huitelee jo uusien mirrien perässä ja viime talven hännätön kujankatti on matkannut kissojen taivaaseen.

Muutakin sutinaa pihapiirissä on. Pari naapurin lasta tutustumassa ja askartelemassa liitujen, lehden ja väriryskirjan avulla Suomesta tuomaani Muumimaailmaan. Kaikki maailman lapset ovatkin erityissuojeluksessani.

Kissoille on keittiön makupalojen lisäksi myös tiinullinen purtavaa. Jos unohdan kannen auki, astian reunalla ovat  osaansa syömässä naapurin kanat, jotka ovat kaikkea muuta kuin sisäsiistejä.

Ihmisen tarjoamaa ruokaa kärkkyvät myös sähkölangan varpuset, joita on isoja ja pieniä. Luulen, että pitämällä kissat kylläisinä, saatan antaa jollekin pikkulinnulle lisää elonpäiviä. Tosin siinä siivellä niitä saattaa saada silloin joku jyrsijäkin. 

Aivan oma tarinansa on lähipuusta pudonneella kookospähkinällä. Sen roudasin pihaamme vuosi sitten ajatellen, että ehkä sillekin löytyisi uusi elämä. Lapset sitä siirtelivät paikasta toiseen eikä lupaavalta näyttänyt. Mutta niin vaan sekin pyrkii yhä kohti aurinkoa.