Mistä on thaipäiväni tehty?

Taisin kirjoittaa viime kesänä keskivertopäivieni sisällöistä Tuusulan Merikonttikodissani Jokilaakson luonnonsuojelualueen keskellä.

Tänään kerron jotain tavallisista thaipäivistäni Etelä-Thaimaan kapinoivien maakuntien naapurissa, suht lähellä Malesian rajaa. Yhteistä päiville, ilma-, vesi- ja maanteitä myöten 10 000 kilometrin päässä toisistaan, ei ilman aasinsiltoja paljoakaan ole. Mutta jotakin on. Herään täälläkin aukaisin yhtä aikaa naapurikukon kanssa, joka tosin taitaa painua uudelleen orrelleen jatkamaan unia saatuan muut hereille.

Lähes jokaisen aamun aloitan yöpöydälläni aina valvovan älylaitteen kanssa ja katson mitä sosiaalinen media on kerännyt minua varten yön aikana. Vain harvoin mitään hyödyllistä, jota ei paljon nykyisessä elämässäni ole muutenkaan. Päivän kotimaiset sanomalehdetkään eivät ole vielä ilmestyneet, sillä thaikukon herätyksen aikoihin neiti Aika Suomessa vasta aloittelee vuorokauttaan.

Myös Morakot on aamun virkkuja ja illan torkkuja, joten yhteistä valveillaoloaikaa on mukavasti. Tatalla se alkaa kaffen keitolla, jota odottelen vuoteeseen tuotuna parin kuksallisen verran. Nyt juomme taas jonkun aikaa Juhla Mokkaa, jota toin Hyrylän S-Marketista pari pakettia. Mieleisemme suodatinkahvi Phatthalungin Lotuksessa maksaa saman verran kuin vastaava tänä päivänä Suomessa.

Jollakin mittarilla osa minusta mahdollistaa Morakotin elon nykyisellään, eikä hänen tarvitse enää leipää saadakseen hieroa ikäisiään naisia. Se käy kyllä työstä edelleen silloin tällöin, joskus Thaikotimme lattiallakin irtopatjan päällä, sillä tunnin hieronnasta Tata saa 100 bahtia eli reilut kaksi ja puoli euroa.

Morakotin jälkeen ehkä tärkeimmät ja merkityksellisimmät elämäni sisällöt liittyvät lapsiin ja eläimiin. Molemmille itselläni on paljon aikaa. Joka päivä kotonamme käy lapsia heittämässä kanssani ylävitoset, jonka tavan olen oikeasti istuttanut heihin ja moniin vanhempaankin.

Lasten lahjontapussissa kulkee matkassani aina pienenpieniä leluja, joita jakelen siellä sun täällä. Tällä kertaa toin mukanani myös Muumi sarjakuvalehden, värityskijan sekä liituja, jotta Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen saavat väriä ihoonsa ja vaatteisiinsa.

Toinen, kulkijakoirien lahjontapussi on PeeCeeX skootterissa ja kävelylenkeillä olkalaukussa. Siitä jakelen herkkupaloja missä milloinkin menenkin. Kulkijakoirien piikkipaikalla on viime kesänä vihdoin kodin löytänyt Mamadog, josta tuli Temppelin koira. Sen silloisista pennuista vain yksi jäi äitinsä luokse Buddhan suojelukseen, joka ei kuitenkaan selvinnyt aikuiseksi asti. Joku viikko sitten Suomeen saamistani kuvista huomasin, että uudet pullat ovat uunissa ja Mamadogin tissit täyttyvät vauhdilla maidosta.

Kirjoittaessa huomasin innostuneeni, vaikka luulin thaipäivästä kertomisen olevan pikainen raapustus. Mutten päässyt edes aamupalaan, joten jatkan huomenna.