Jäin naamakirjajättiläisen hampaisiin

Noin viikko sitten kirjoitin: "Ehkä elämäni mittaisena suupalttina tahdon olla aina tai päivittäin äänessä ja sanoa edes kirjaimin, jota kukaan ei muuta tai sensuroi. Mutta kauas ei omalta kupilta tarvitse edelleenkään mennä, kun sorkkijat syöksyvät omine sääntöineen paikalle. Kerran oli blogissani kuva Thaimaan kadulta, jossa muutaman vuoden ikäinen lapsi tai pari kylpi muovisaavissa ja alla teksti: "Joskus eivät lapsien ilot paljoa maksa." Facebook sensuroi koko blogin, vaikka lapsista näkyi iloisine virneineen vain olkapäistä ylöspäin. Facen selitys oli, että alastomien lasten kuvat ovat kiellettyjä."

Nyt ei mennyt kuin päivä tai pari, kun Face poisti linkityksen blogiini, jossa kerroin hyvinkin harmittomasti Thaimaan arjesta. Eilen sopasta sai osansa Thaimaan Suomalanen nettilehti, jonka artikkeleita olen myös linkittänyt ylläpitämälleni Jomtien Pattaya Beach..... ryhmälle jakaakseni maasta kiinnostuneille tietoa niin ikään Thaimaan arjesta. Enkä suinkaan kuten Facebook minulle lähettämissään kuvan perusteluissa väittää.

Ensimmäisestä torppauksesta pyysin lisäselvitystä, jota ei tätä kirjoittaessani ole tullut. Kerosen lehden artikkelin hylkäämisestä en ainakaan vielä ole samaa tehnyt, sillä arvaan pullikoivani sen kokoista jättiläistä vastaan, jossa ei ininäni kuulu, saati oteta huomioon. Lisäksi oletan sensuuria toteuttavan keinoälyllä varustetut robotit. Ehkä saan kuitenkin aidon ihmisen vahvistamaan muuttuneen Facemaailman automaatin tekemän päätöksen tuuppia minut sivuraiteelle.

Itse en ollenkaan usko omaan muuttumiseeni, sillä Facebookin, näköjään oikukkaan ja mielivaltaisen seulan läpi on aiemmin mennyt tuhansia blogikirjoituksiani. Tosin lumikin on muuttunut, sanoi siihen pissiessään Kassi Alma. Joten ison maailman ihmisten tekemät jättiläiset tarvitsevat keinoälyä ja robotteja pitääkseen kaltaiseni umpiluiset jääräpäät ruodussa. "Ehkä istun, mutta sydämessäni seison kuitenkin" sanoi pikkupoikakin, kun isä istutti linja-auton penkkiin ja lopetti käytävällä juoksemisen.

Joskus olen hymähdellen lukenut sosiaalisesta mediasta, kun jotkut eivät ole ymmärtäneet julkisten Facesivujen oudoilta vaikuttavia ja erilaisia rankaisuja. En naura enää, sillä totta se on kuin isäni antama selkäsauna itse haetulla koivuvitsalla. Vaikken ymmärtänyt edes kurituksen syytä. Niin paljon se henkisesti sattui, että olen käynyt vielä haudallakin marmattamassa. Eniten taisi haavoittaa huomata isän täydellisen rakkauden muuttuminen vajavaiseksi. Samoilla hautareissuilla olen antanut kaiken anteeksi, sillä isä ja äitikin tekivät mitä tekivät siksi, että rakastivat, eivät vihatakseen.

Jaan vielä tämänkin blogikirjoituksen entiseen tapaan ylläpitämilleni Facebook-sivuille, nähdäkseni mitä tapahtuu. Samalla ryhdyn selvittämään mitä muut keskustelufoorumit voivat minulle tarjota, jos sanon Facemaailmalle "pitäkää keksintönne". Sillä sydämessäni seison, vaikka näyttäisin istuvan 🤣.